Vanhan merimiehen tarina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Samuel Taylor Coleridgen runoa. ”Rime of the Ancient Mariner” on myös musiikkikappale Iron Maidenin Powerslave-albumilla.
Laivan miehet albatrossin seurassa. Gustave Dorén kaiverros.

Vanhan merimiehen tarina (engl. The Rime of the Ancient Mariner) on pisin ja ehkä myös kuuluisin Samuel Taylor Coleridgen kirjoittamista runoista. Hän kirjoitti sen vuosina 17971798. Ensimmäisen kerran se ilmestyi kirjassa Lyrical Ballads (1798)[1]. Runon on suomentanut Yrjö Jylhä, ja se on ilmestynyt kokoelmissa Runon pursi ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja: Englanti.

Englanninkielisen runon kieli jäljittelee englantilais-skottilaisia raja-balladeja, jotka olivat vasta tulleet englantilaisen yleisön tietoon. Runo kertoo vanhan merimiehen yliluonnollisista kokemuksista pitkällä merimatkalla. Rajumyrsky painaa laivan eteläiselle napa-alueelle, mutta onnea tuottava albatrossi ilmestyy alukselle ja johtaa sen pois uhkaavien jäälauttojen seasta. Myöhemmin merimies kuitenkin ampuu albatrossin jousellaan. Tämä rikos suututtaa henget, jotka ajavat laivaa takaa. Alun suotuisat etelätuulet vievät aluksen tyynille vesille. Alus jää tyvenen vangiksi, ja juomavesi loppuu:

Meri tyyntyi, purjeet raukeni,

tuli kuolonhiljaisuus;
vain uhmaks meren aution
joku lauloi taikka huus.
 
Yli taivaankannen hehkuvan
kuin verenkarvainen kuu
nyt kiertää kehrä auringon,
pääll’ aluksen seisahtuu,
 
Näin vaihtuu päivät — alus vain
jää hiljaa paikalleen
kuin laiva, joka maalattu
on öljykankaaseen.
 
Vettä, vettä määrätt’ on,
ja kaikki janoaa,
vettä silmänkantamat:
et vettä juoda saa.

(Suomentanut Yrjö Jylhä.)

Janon vaivaama miehistö ripustaa kuolleen albatrossin merimiehen kaulaan merkiksi tämän syyllisyydestä. Lopulta alus kohtaa aavelaivan, jonka kyydissä ovat Kuolema (luuranko) ja Kuolleena-elävä (kuolemankalpea vaalea nainen), jotka heittävät noppaa miehistön sieluista. Kuolema voittaa ne kaikki, paitsi merimiehen. Miehistö kuolee yksitellen, mutta merimies pysyy hengissä ja joutuu seitsemän vuorokautta näkemään kirouksen kuolleiden miesten silmissä. Lopulta merimies vapautuu kirouksesta, kun hän nähdessään merieläimiä uimassa mielessään siunaa niitä. Albatrossi putoaa hänen kaulastaan, ja osa hänen syyllisyydestään pyyhkiytyy pois. Hyvät henget valtaavat kuolleen miehistön, he nousevat ylös ja ohjaavat aluksen takaisin kotiin, missä se uppoaa pyörteeseen jättäen vain merimiehen jäljelle. Tekonsa hyvittääkseen mies joutuu vaeltamaan ja kertomaan tarinaansa ja opettamaan toisillekin, että Jumalan luomaa elämää tulee kunnioittaa.

Runon innoittajana on saattanut toimia James Cookin toinen tutkimusmatka eteläiselle Tyynellemerelle. Coleridgen opettaja William Wales oli myös Cookin lippulaivalla HMS Resolutionilla tähtitieteilijänä. Toisella matkallaan Cook purjehti usein eteläisen napapiirin eteläpuolelle selvittääkseen, oliko tuo tarumainen manner edes olemassa.

Kun William Wordsworth ja Coleridge suunnittelivat yhteistä runokokoelmaansa Lyrical Ballads, he päättivät, että Wordsworthin runot käsittelisivät tavallista elämää ja Coleridgen yliluonnollisia teemoja. Tämä on hyvä ottaa huomioon runoa tutkiessa.

Arvostelijat suhtautuivat runoon ristiriitaisesti, ja kustantaja kertoi Coleridgelle, että suurin osa kirjasta myytiin merimiehille, jotka kuvittelivat sitä meriaiheiseksi laulukirjaksi. Coleridge teki runoon vuosien mittaan muutoksia. Toiseen painokseen hän vaihtoi vanhahtavien sanojen tilalle uudempia. Vuoden 1817 versioon hän lisäsi tiivistelmät sivun reunaan.

Runo populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runolla on merkittävä osa Douglas Adamsin kirjassa Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto. Sillä oli myös suuri vaikutus Mary Shelleyn Frankensteiniin.

Runo toimi myös innoittajana Bill Everettin luomalle Marvel-kustantamon supersankarille Namorille.[2]

Runo tunnetaan myös Carl Barksin Aku Ankka -tarinasta Kaikkien aikojen merimatka (The Not-So-Ancient Mariner) vuodelta 1966 (The Not-So-Ancient Mariner. Donald and Daisy. Coa Inducks. Web Archive 2007). Tarinan suomennoksessa runositaatti on käännetty muotoon "Kohtalo uhkaa hirmuisin, sillä ammuin nuolen ilmoihin ja albatrossia haavoitin!"

”Rime of the Ancient Mariner” on myös Steve Harrisin Iron Maidenille vuonna 1984 säveltämä 13 minuuttia ja 39 sekuntia pitkä kappale, jonka sanoitus perustuu Coleridgen runoon. Kappaleessa tarinan merimies kertoo häissä tarinansa yhdelle häävieraista. Kappale on sävelletty Iron Maidenin Powerslave-albumille. Powerslaven lisäksi ”Rime of the Ancient Mariner” on konserttitaltiointina Live After Death -albumissa ja Best of the Beast -kokoelmassa. Kappale on myös ollut mukana Iron Maidenin vuoden 1986 maailmankiertueella Somewhere on Tour ja vuoden 2008 kiertueella Somewhere Back in Time World Tour.

Hunt Emerson teki runon pohjalta sarjakuvan vuonna 1990. Runon tekstiä on käytetty siinä lähes sellaisenaan, mutta kuvitus pohjaa usein runosta väännettyihin sanaleikkeihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyrical Ballads. Gutenberg.org.
  2. Peter Sanderson (1996). Marvel Universe. Virgin Publishing Ltd. ISBN 1-85227-646-0

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: