Teuvo Puro
| Teuvo Puro | |
|---|---|
 Teuvo Puro. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kaarlo Teuvo Bäckman |
| Syntynyt | 9. marraskuuta 1884 Helsinki Suomi |
| Kuollut | 24. heinäkuuta 1956 (71 vuotta) Helsinki |
| Ammatti |
elokuvaohjaaja elokuvanäyttelijä teatterineuvos |
| Puoliso |
Tyyni Rissanen Lyyli Kanerva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kaarlo Teuvo Puro (oik. Karl Teudor Puro) (9. marraskuuta 1884 Helsinki – 24. heinäkuuta 1956 Helsinki)[1] oli suomalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja.
Ensimmäinen elokuvaohjaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikkein parhaiten Puro muistetaan suomalaisen elokuvan varhaisena uranuurtajana. Yhdessä kreivi Louis Sparren kanssa hän ohjasi elokuvan Salaviinanpolttajat (1907), joka oli ensimmäinen Suomessa tuotettu fiktiivinen elokuva. Sen tuottajana toimi valokuvaamo Atelier Apollo. Sparren elokuvaura ei tästä eteenpäin jatkunut, mutta Purolle Salaviinanpolttajat oli vasta ensimmäinen askel elokuva-alalla.
Vuoden 1910 syksyllä Teuvo Puro perusti yhdessä Teppo Raikkaan ja Frans Engströmin kanssa ensimmäisen suomalaisen vain näytelmäelokuviin suuntautuneen tuotantoyhtiön. Minna Canthin näytelmät Sylvi ja Anna-Liisa sekä Axel Jäderin romaani Hyökyaaltoja otettiin yhtiön kolmen ensimmäisen elokuvan pohjaksi. Sylvi (1913) filmattiin näistä ensimmäisenä. Karl Fager rakennutti lavasteet Hotelli Fennian tasaiselle katolle. Puro huolehti elokuvan ohjauksesta kuin myös seuraavana kuvattavan Hyökyaaltoja (1911) -elokuvan kohdalla. Anna-Liisan (1911) ohjauksesta vastasi puolestaan Teppo Raikas. Pienellä yhtiöllä ei kuitenkaan ollut varaa kehittää elokuvia saman tien, joten negatiivit lojuivat pitkään purkeissa ja ehtivät vaurioitua. Näin ollen Sylvi oli näistä elokuvista ainoa, joka saatiin kehitettyä ja sitä mukaa esitettyä. Suurin osa elokuvasta on kuitenkin tuhoutunut vuosien saatossa. Jäljellä on vain muutama kymmenisen minuuttia valmista elokuvaa.
Koska Sylvin valmistuskustannukset paisuivat reippaasti yli odotusten jäi elokuva tuottajille tappiolliseksi. Tämän vuoksi Puronkin ohjaajanura jäi muutamaksi vuodeksi jäihin. Se jatkui vasta 1920-luvulla, kun hän pääsi töihin Erkki Karun johtamaan Suomi-Filmiin. Hänen ensimmäinen ohjauksensa yhtiön palveluksessa oli Anni Swanin nuorisoromaaniin perustuva Ollin oppivuodet (1920). Puro laati itse käsikirjoituksen elokuvaan. Ollin oppivuodet on ensimmäinen kokonaan säilynyt suomalainen pitkä näytelmäelokuva. Seuraavana vuonna ensi-iltansa sai Erkki Karun itsensä käsikirjoittama komedia Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa (1921).
Kihlaus (1922) oli Aleksis Kiven samannimiseen näytelmään pohjautuva elokuva. Puro huolehti niin elokuvan käsikirjoittamisesta kuin ohjauksesta. Tämän jälkeen Puro teki uuden yrityksen Canthin Anna-Liisan parissa. Tällä kertaa onni oli parempi kuin aikaisemmalla kerralla. Elokuva saatiin kuvattua ongelmitta ja se sai ensi-iltansa 20. maaliskuuta 1922. Puron ohjaajakumppanina elokuvassa toimi sen käsikirjoituksen laatija Jussi Snellman, Kansallisteatterin näyttelijä, jolla oli ollut jo osa Puron ensimmäisessä elokuvassa Salaviinanpolttajat.
Puron seuraava elokuva oli hänen omaan alkuperäiskäsikirjoitukseensa perustuva Meren kasvojen edessä (1926). Tämän jälkeen Puro ohjasi vielä kaksi elokuvaa Suomi-Filmille. Noidan kirot (1927) perustui Väinö Katajan romaaniin, Vaihdokas (1927) puolestaan Selma Anttilan näytelmään. Vaihdokas jäikin Puron viimeiseksi elokuvaohjaukseksi. Hänen kaikki elokuvansa olivat olleet mykkiä. Vaihdokkaan jälkeen hän teki vielä elokuvasovituksen Kaarle Halmeen näytelmään pohjautuvaan äänielokuvaan Seikkailu jalkamatkalla (1936). Elokuvan ohjauksesta vastasi niin ikään Jussi Snellman.
Näyttelijänura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjaajan ja käsikirjoittajan uran ohella Puro myös näytteli monissa ohjaamissaan elokuvissa. Ohjaajan uran päätyttyä hän näytteli myös muun muassa Kalle Kaarnan (Elinan surma; 1938), Roland af Hällström (Simo Hurtta; 1940) ja T. J. Särkän (Neljästoista vieras; 1948) ohjaamissa äänielokuvissa. Elokuvaroolien lisäksi Puro teki myös mittavan uran näyttämöllä.
Teatterikiinnitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tampereen Teatteri, 1904–1906
- Suomen Kansallisteatteri, 1906–1923
- Suomen Kansallisteatteri, 1925–1930
- Suomen Kansallisteatteri, 1932–1954
Muut saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teuvo Puro toimi teatterinjohtajana Tampereen Teatterissa vuodesta 1904 vuoteen 1906, ja tämän jälkeen teatterinjohtajana Suomen Kansallisteatterissa vuoteen 1954 asti. Vuonna 1943 hän nousi Suomen Kansallisteatterin toimitusjohtajaksi, ja toimi virassa aina kuolemaansa saakka.
Muita Puron saavutuksia oli muun muassa Suomen Näyttelijäliiton puheenjohtajuus ja kunniapuheenjohtajuus.
Teuvo Purolle myönnettiin Suomen ensimmäinen teatterineuvoksen arvonimi, vuonna 1948.
Filmografiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salaviinanpolttajat (1907)
- Hyökyaaltoja (1911)
- Anna-Liisa (1911)
- Sylvi (1913)
- Ollin oppivuodet (1920)
- Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa (1921)
- Kihlaus (1922)
- Anna-Liisa (1922)
- Noidan kirot (1927)
- Meren kasvojen edessä (1926)
- Vaihdokas (1927)
- Seikkailu jalkamatkalla (1936)
- Elinan surma (1938) (näyttelijä) Vesilahden rovasti
- Simo Hurtta (1940) (näyttelijä) Sippo Nevalainen
- Suopursu kukkii (1947) (näyttelijä) Tukkukauppias Silver
- Neljästoista vieras (1948) (näyttelijä) Juha Kustaa Palomaa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Teuvo Puro Elonetissä. Viitattu 14.7.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kohta 20 vuotta, Elokuva, 01.01.1927, näytenumero, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
- Anna-Liisa – Elokuva Internet Archive'ssa
| ||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
