Tetrytsoliini
| |
Tetrytsoliini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (RS)-2-(1,2,3,4-tetrahydronaftalen-1-yyli)-4,5-dihydro-1H-imidatsoli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | S01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C13H16N2 |
| Moolimassa | 200.285 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 6 tuntia[1] |
| Ekskreetio | virtsa[1] |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus | |
| Antotapa | silmätippa,[2] nenäsumute[3] |
Tetrytsoliini (suositeltu INN nimi)[4][2] eli tetrahydrosoliini on imidatsoliinin johdannainen, jota käytetään silmätippoina. Suomessa tetrytsoliinia myydään valmistenimellä Oftan Starine.[5] Joissain maissa ainetta käytetään myös nenäsumuteliuoksena.[6]
Vaikutustapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tetrytsoliini on alfa-2 adrenoreseptorin ja imidatsoliini-1 reseptorin (I-1) aktivoija eli agonisti. Pitkälti alfa-2 reseptorisitoutumisen vuoksi[6] aine supistaa silmän sidekalvon suonia vähentäen siten silmien punoitusta.[7] Silmän vauriot tai niitä ärsyttävät aineet taas aiheuttavat paikallisen tulehdusreaktion, joka laajentaa sidekalvojen suonia.[7]
Nenäsumutteena aine estää nenän tukkoisuutta.[6]
Yliannostuksessa ilmenevä sydämen sykkeen hidastuminen ja matala verenpaine johtuvat lähinnä I-1 reseptorisitoutumisesta. Kuiva suu ja rauhoittavat vaikutukset johtuvat alfa-2 sitoutumisesta.[6]
Lääkekäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
0.5 mg/ml silmätippoja laitetaan silmään 1–2 tippaa 4–6 kertaa vuorokaudessa vähentämään silmän punoitusta, luomien turvotusta ja kyyneleritystä.[2]
Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tetrytsoliini silmätipat voivat aiheuttaa näön sumeutta, silmän ärsytystä ja pupillien laajentumista.[8] Pitkäaikaiseen käyttöön aine ei sovi, sillä tällöin sen vaikutus heikkenee tai lakkaa ja kehon totuttua lääkkeen jatkuvaan vaikutukseen, voi käytön lopettamisen jälkeen ilmetä silmien punertavuutta.[7]
Yliannostuksen yleisin vaikutus on sydämen harvalyöntisyys.[9] Muita vaikutuksia ovat väsymys, heikotus,[2][6] kuiva suu,[6] hengityksen hidastuminen, pupillien supistuminen, hypotermia, matala verenpaine tai hetkittäin korkea verenpaine.[9] Vakavissa tapauksissa aineen vaikutukset verenkiertoon voivat aiheuttaa verenkiertoshokin.[8] Yliannostukset ovat yleisimpiä lapsilla, jotka ovat nielleet ainetta.[9]
Tetrytsoliini- tai muihin imidatsolimyrkytyksiin ei ole lääkettä ja hoito on oireita lieventävää, mutta hoidettuna myrkytykset johtavat harvoin kuolemaan.[1]
Farmakokinetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tetrytsoliini erittyy muuttumattomana virtsassa, ainakin osittain. Eräässä tutkimuksessa 10:lle terveelle henkilölle annettiin 0.5 mg/ml tetrytsoliiniliuosta silmätippoina 2 tippaa (0.025–0.05 mg) 0, 4, 8 ja 12 tunnin kohdalla. 24 tunnin aikana henkilöiden aineen veriseerumipitoisuus oli 13–210 ng/ml ja virtsapitoisuus 11–400 ng/ml. Molempien pitoisuudet saavuttivat maksimin noin 9 tunnin kuluttua viimeisestä annoksesta. Pitoisuudet vastaavat aineen normaalia silmätippakäyttöä. Suuremmat pitoisuudet voivat kieliä aineen väärinkäytöstä tai myrkytyksestä.[1]
Rikollinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2018 Pohjois-Carolinassa nainen murhasi miehensä tetrytsoliinisilmätipoilla laittamalla niitä miehen juomaan veteen 3 päivän aikana.[10][11]
Tetrytsoliinia on käytetty tyrmäystippoina lukuisissa raiskaustapauksissa, sillä aine aiheuttaa sekavuutta ja tajuttomuutta.[3]
Kemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tetrytsoliini on kiraalinen, sillä on (S)- ja (R)-enantiomeerit.
Aineen sulamispiste on 117–119 °C ja tetrytsoliini hydrokloridina (CAS 522-48-5) sulamispiste on 256–257 °C.[12] HCl-suola on kiteistä valkeaa jauhetta, joka liukenee hyvin etanoliin ja veteen. Suola liukenee hiukan kloroformiin ja ei käytännössä lainkaan dietyylieetteriin.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d ME Carr et al.: Tetrahydrozoline (Visine®) concentrations in serum and urine during therapeutic ocular dosing: a necessary first step in determining an overdose. Clinical Toxicology, 2011-11, 49. vsk, nro 9, s. 810–814. PubMed:21972870. doi:10.3109/15563650.2011.615064. ISSN 1556-9519. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d Oftan Starine silmätipat, liuos 0,5 mg/ml laakeinfo.fi. Arkistoitu 20.3.2015. Viitattu 5.9.2018.
- ↑ a b ME Stillwell, JJ Saady: Use of tetrahydrozoline for chemical submission. Forensic Science International, 10.9.2012, 221. vsk, nro 1-3, s. e12–16. PubMed:22554870. doi:10.1016/j.forsciint.2012.04.004. ISSN 1872-6283. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ International Non-Proprietary Names for Pharmaceutical Preparations. WHO Chronicle, 1959, 13. vsk, nro 12, s. 474. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: S01GA02 Fimea.
- ↑ a b c d e f JA Lowry, JT Brown: Significance of the imidazoline receptors in toxicology. Clinical Toxicology, 25.3.2014, 52. vsk, nro 5, s. 454–469. doi:10.3109/15563650.2014.898770. ISSN 1556-3650. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c E McLaurin: Brimonidine Ophthalmic Solution 0.025% for Reduction of Ocular Redness: A Randomized Clinical Trial. Optometry and Vision Science, maaliskuu 2018, 95. vsk, nro 3, s. 264–271. PubMed:29461408. doi:10.1097/OPX.0000000000001182. ISSN 1040-5488. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Tetrahydrozoline toxnet.nlm.nih.gov. 3.1.2017. Arkistoitu 3.1.2017. Viitattu 5.9.2018.
- ↑ a b c SA Al-Abri, HS Yang, KR Olson: Unintentional Pediatric Ophthalmic Tetrahydrozoline Ingestion: Case Files of the Medical Toxicology Fellowship at the University of California, San Francisco. Journal of Medical Toxicology, joulukuu 2014, 10. vsk, nro 4, s. 388–391. PubMed:24760708. doi:10.1007/s13181-014-0400-9. ISSN 1556-9039. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Nina Dale: Amerikkalaisnainen myrkytti miehensä lisäämällä silmätippoja juomaveteen päivien ajan Iltalehti. 4.9.2018. Viitattu 5.9.2018.
- ↑ Eileen AJ Connelly: Wife admits fatally poisoning ‘unfaithful’ hubby with eye drops: cops New York Post. 1.9.2018. Arkistoitu 2.9.2018. Viitattu 5.9.2018.
- ↑ US 2731471 A ip.com. 17.1.1956. Viitattu 5.9.2018.
- ↑ The Merck index, s. 1453. 12. painos. Whitehouse Station, NJ, USA: Chapman & Hall Electronic Pub. Division, 2000. OCLC: 46987702. ISBN 9781584881292.