Tervikin kartano
| Tervikin kartano | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Loviisa, Suomi |
| Koordinaatit | 60°27′30″N 25°56′51″E / 60.4584°N 25.9476°E |
| Rakennustyyppi | Kartanoympäristö (d) |
| Omistaja | Otto Wilhelm De Geer, Robert Wilhelm de Geer ja Robert Fredrik de Geer (d) |
 Tervikin kartano |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Tervikin kartano sijaitsee Pernajanlahden länsirannalla Loviisassa. Kartano on edelleen ensimmäisen omistajansa, Katarina Guthrien, jälkeläisten hallussa.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tervikin kartanon historia alkaa vuodesta 1636.[2] Se muodostettiin viidestä tilasta, jotka oli lahjoitettu Katarina Guthrielle. Kartano sai säterivapauden, joka tosin peruttiin vuonna 1691. Uudemman kerran Tervikille myönnettiin säterivapaus 1766, jolloin sille siirrettiin Edön säterin rälssioikeudet. Kartano on pysynyt saman suvun hallussa koko historiansa ajan, vaikka omistajasukujen nimet ovatkin vaihtuneet avioliittojen myötä. Ensimmäinen perijä oli Guthrien poika, kreivi Robert Lichton. Omistajasuvun nimi vaihtui Muhliksi, kun Lichtonin sisarentytär peri kartanon puolisonsa Adam Gustav Muhlin kanssa. Heidän pojantyttärensä avioitui upseeri Otto Wilhelm De Geerin kanssa. Otto De Geer toteutti isonjaon Tervikissä jo 1768. Omistajasuvun nimi on ollut Ehrnrooth vuodesta 1855, jolloin Wilhelmina Ottiliana Lovisa de Geer peri Tervikin. Hänen puolisonsa oli kenraaliluutnantti Gustaf Robert Ehrnrooth.[1]
Tervikin tammikuja on Suomen pisin. Nykyisen päärakennuksen kantaosa valmistui 1730-luvulla, keittiösiipi rakennettiin lähes sata vuotta myöhemmin. 1810-luvulla julkisivu muutettiin empiretyyliseksi ja mansardikatto purettiin 1800-luvun lopussa toisen asuinkerroksen tieltä. 1920-luvun remontti palautti julkisivun empiretyylin mukaiseksi. Kartano kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[3] Tervikin kartanomuseon säätiön omistuksessa oleva muotokuvakokoelma on Suomen suurin yksityinen muotokuvakokoelma.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haikonen, Iris, Teräväinen, Erkki: Kartanon mailla – sätereitä ja rälssimiehiä, Genimap Oy, 2006, ISBN 951-593-977-1
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kartanon mailla – sätereitä ja rälssimiehiä, luku ”Tervikin kartano”
- ↑ http://www.muuka.com/finnishpumpkin/manor/t/metep/manor_metep_fi.html
- ↑ Tervikin kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ennen ja nyt
- Annastiina Henttinen: Maanviljelysneuvos Alexander K. Ehrnrooth (1869–1950). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 20.5.2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.