Terttilänjoki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Terttilänjoki
Terttilänjoen alajuoksua Kiikalassa
Terttilänjoen alajuoksua Kiikalassa
Alkulähde Halkjärvi
Laskupaikka Uskelanjoki
Maat Suomi
Alkulähteen korkeus 79,3 m
Valuma-alue 120,83 km²

Terttilänjoki (alajuoksullaan Kiikalassa myös Hirvelänjoki[1], yläjuoksullaan Somerolla myös kaskistonjoki tai Isojoki) on Uskelanjoen sivujoki joki Salossa ja Somerolla Varsinais-Suomessa.

Sijainti vesistöalueella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdessä niin ikään Somerolta alkunsa saavan Rekijoen ja Kiikalasta Salossa alkunsa saavan Hitolanjoen kanssa Terttilänjoki on yksi Uskelanjoen kolmesta latvahaarasta, jotka yhtyvät Haalin kartanon luona Perttelin Haalilla. Tästä alaspäin joen nimenä on Uskelanjoki.

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terttilänjoki saa alkunsa Somerniemellä Somerolla sijaitsevasta Halkjärvestä, joka on Uskelanjoen vesistöalueen suurin järvi.[2] Täältä se virtaa kaakko–luode-suuntaista kallioperän murrosta seuraten luoteeseen Somerniemen Kaskiston kylän alueella ensin Isojoen ja sitten Kaskistonjoen nimellä kunnes Someron Uudessa-Kaskistossa joki kääntyy lounaaseen seuraamaan toista, koillis-lounas-suuntaista kallioperän murrosta ja virtaa sen jälkeen Terttilänjoen nimellä Someron Terttilän ja Lautelan kylien ja Kiikalan Hirvelän, Kärkelän, Rekijoen ja Revän kylien sivuitse. Perttelin Haalin ja Kiikalan Rekijoen kylien rajalla Perttelin Haalin kartanon luona joki yhtyy Uskelanjoeksi yhdessä pohjoisesta laskevan Rekijoen kanssa. Muutamaa sataa metriä alempana Uskelanjokeen yhtyy vielä etelästä Hitolanjoki. Tästä Terttilänjoen laakson muodostanut kallioperän murros jatkuu Uskelanjoen laaksona ja sittemmin Halikonlahtena aina Kemiön Lappdalsfjärdeniin.[3]

Veden laatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veden laatu Terttilänjoessa on lähes koko matkaltaan huono, ja varsinkin latvaosissa ravinnepitoisuudet ja ulosteperäisten bakteerien määrät ovat korkeat, koska Terttilänjoen sivujokeen Mustjokeen Somerolla lasketaan Someron keskustaajaman puhdistetut jätevedet. Tämän ohella myös peltoalueiden ympäröimä, matala ja 1930-luvulla laskettu Halkjärvi on pahoin rehevöitynyt ja vedenlaadultaan heikko.[2][4] Joen 120,83 km² suuruisen valuma-alueen järvisyys on 2,54 % ja peltoa on valuma-alueen pinta-alasta noin 30 %.[5][2]

Kosket, padot ja myllyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Someron Terttilässä joessa on Luukkalankoski, jossa on 1800-luvulla toiminut Terttilän paperitehdas.

Halkjärven luusuassa joen niskalla on pohjapato.

Lautelan kylän halki kiemurtaa joki. Kun olin poikanen, vesi oli vielä kirkasta ja kalat viihtyivät. Kaloja oli monenlaisia, ihan syötäväksi kelpaavia. Olin usein joella onkimassa ja omatekoinen katiska oli keväisin aina joessa. Ei ole kalavale; saalista tuli välillä hyvin. Kerran katiskassa oli julma otus, hirvitti kamalasti ja piti kantaa pyydys kotiin asti. Ei arvannut kalamies kolme kiloista matikkaa ottaa itse käteen. Isän kanssa saatiin se hengiltä ja pataan. Toinen iso saalis oli neljä isoa haukea samassa katiskassa. Joki mutkittelee Lautelan kylän kohdalla. Reilu kolme kilometriä on koska ja joen mutkia, myllypatoja eli tammia niitä kylällä nimitettiin ennen vanhaan.

Joskus 1900 paikkeilla joki pyöritti neljää myllyä[6]:

  1. mylly oli Kosken mylly Kosken koskessa, Jalmari Arvo (mylly hajotettu), Lautelan Vehnämylly
  2. mylly oli Lautelan koski = Heleniuksen = Heljälän mylly, Juho Heljälä (mylly purettu)
  3. mylly Lindströmin koski, Terttilän mylly, Frans Jokinen ja Kalevi Virtanen, oli useita mylläreitä (mylly purettu, mökkiläinen)
  4. mylly =Jalnakoski = Kirvelän koski = Hirvelän mylly, Santeri Piekkala. Sieltä tuli alikulman sähköt 110 v, oli oma generaattori ja linjat Jokelaan asti ja Nummikulmalle (mylly purettu, mökkiläinen)

1930-luvulla joella oli tuottoa. Kylän alueella toimi vesimyllyjä. Neljä myllyä jauhoi jyvät ja puoleen kylään tuli sähkö Piekkalan Santerin laittamasta generaattorista. Piekkalan mylly oli Hirvelän rajalla. Jokisen Franssin mylly oli seuraava. Heljälän Jussin mylly oli Kiikalaan menevän tien ja sillan vieressä. Elämä kylässä alkoi hiljalleen saada vauhtia. Kevät 31 oli tulvien. 1932 kevät tulva oli paha, jäät lähtivät ryminällä ja veivät sillat mennessään. Kosken myllyn pato sortui. Pato petti Lehtimajan puolelta ja vesi vei paljon maata mennessään alimmaisiin patoihin. Tulva oli valtava, jäät vei sillat. Jokelan ja maantiesilta Kiikalaan (Heljälän silta) sortui. Veikko jäi Lepistöön ja Heimo-serkku meille muutamaksi päiväksi. Uutta siltaa alettiin rakentaa valtion työnä. Heljälän myllypato kesti tulvan, jauhot ja jyvät kastuivat, kun vesi virtasi läpi myllyn. Koskenmylly pysyi hiljaisena vuosikausia. Autio mylly oli vähän kammottava. Isä tiesi, että siellä on voimahihnan palasia. Minä jouduin kerran hakemaan sieltä alamyllystä hihnan palasia saappaan pohjia varten, sota-aika kun oli. Minua pelotti, mutta tein reissun. Olin 10 ikäinen. Ei ne hihnat kengän anturassa olleet hyvät, hankala oli saada pysymään kiinni ja olivat liukkaat.

Kosken mylly = Lautelan Vehnämylly Kosken myllyn osti Matti Nissinen ja siitä kehittyi Lautelan Vehnämylly. Useita vuosia sekin toimi ja teki sihtijauhoja ja pullajauhoja. Nissisen pariskunta oli herrasväkeä kylässä, Maija ja Matti Nissinen. Olivat aika seurallisia myllyn toimiessa hyvin. Mylläreitä olivat Haukan Jussi ja Toivo Leimunen. Aluksi mylly meni hyvin, kun toiminta väheni lopulta Matti jauhoi yksin muutaman vuoden. Tien varressa oli paja. Aarne Multanen oli seppä, vaimon nimi oli Anna. Paja ei kannattanut ja se lopetti. Rakennuskin purettiin, lautakoppi kun oli. Multaset muuttivat pois

Terttilän mylly = Lindstömin mylly Lindströmin koskessa. Terttilän koski eli Lindströmin koski. Mylly vaihtoi omistajaa ja mylläriä usein. Myllärinä oli Isoniityssä (Vainion talo) asunyt Korpela. Kävi nykyään Vainion talosta kuulopuheen mukaan suksin talvella leipäorret sauvoina myllyllä. Jostain syystä Augusti osti myllyn. Pojatkin oli myllärinopissa. Ei ne oikeasti tykänny hommsta. Vanhemmat veljeni eivät halunneet mylläreiksi, liian pölyistä työtä. Augusti piti myllyä vain vähän aikaa ja myi myllyn (Korpelalle).

Frans Jokinen osti myllyn, jonka käyttövoimana oli vesivoima. Franssi oli pitkäaikaisin mylläri. Kun tuli talvisota, Franssin sisar Helga toimi myllyn käyttäjänä. Pato jäätyi talvella aika pahasti, padon reunaa joutui avaamaan kirveellä ja kangella. Olin joskus sitäkin hakkaamassa. Franssi asui ja myllyttikin kaikissa kolmessa myllyssä. Äidin kanssa olin pyykin huuhtelussa, viruttamassa pyykkiä padon aukossa. Kylmä vesi kun teki keitetyn pyykin valkoiseksi. Saavi saunalta vesikelkkaan ja pitkin jäätä menimme padolle, matka oli aika pitkä. Kyllä äidin kädet oli varmaan kylmät, kun kymmeniä lakanoita loirotti. Minä vedin narusta kelkkaa. Ei siinä itkut auttanut, kun oli kiire päästä lämpimään. Kädet kuulemma kynnisteli kauan. Helga oli sellainen puhelias nainen, jo 30-vuotias kai. Talvella myllyssä, kun se käydä lonksutti, hän kuuli muka kun mylly sanoi: ”sota loppuu, sota loppuu” ja loppuihan se.

Jokisen perhe oli kotoisin Jokinimen talosta joen tuolta puolen. Herman Jokinen, Sähkö-Hemppu oli sähkömies. Vaimonsa oli Impi os. Julin. Mylläri Frans Jokisen vaimo oli Hellä, en tiedä omaa sukua. Jokisen tytöt olivat Elina, joka meni naimisiin Fredrik Virtasen kanssa ja Elli. Elli Jokinen oli kutoja, Mikolan emäntäpiika, joka löysi jostain taiteilija Pentti Tanin, joka maalasi tauluja. Helga Jokinen oli tyttöihminen, joka heilasti Yrjö Varjosen kanssa, eikös siitä lempi tuonut Anja-tyttären. Helga oli Jehovan todistaja. Me harvensimme sokerijuurikasta. Hän puhui koko ajan uskostaan ja yritti käännyttää minua. Olin kai vähän töykeä kun sanoin, että ”henkitäs välill”. Kun menimme syömään, hän kanteli minun äidille, että poika sanoi hänelle pahasti. Äiti meinas vaan, ettei kannata ottaa milläskään. Franssi sai sodan jälkeen myllyn vauhtiin, säkkejä oli ulkona asti menossa myllyyn. Vesi ei riittänyt yksistään, oli otettava sähkö avuksi. Maatalous tarvitsi rehuviljaa jauhoiksi eikä taloissa ollut omia myllyjä. Patokin vahvistettiin betoniseksi. Valut olivat isot. Kavanderin Uuno teki laudoitukset ja tellingit. Olin minäkin mukana valuissa koko ajan. Tein tulva-aukon putoamiskohtaan valuun kivistä kirjaimet TK ja vuosiluvun, oli kai vuosi 1947. Franssin kanssa oli teroittamassa ja nostamassa kivipaasia ylös, käännettiin ja hakulla tehtiin jauhatusrihlat kumpaankin kiveen. Takaisin kun saatiin ja mylly käyntiin, ensimmäiset jauhosäkit tuli vähän karkeampia jauhoja. Kyllä minä jotain palkkaakin sain ja jauhatettiin ilmaiseksi joskus, kokemusta ja oppia tuli tietysti.

Lautelan koski = Heleniuksen koski, Heljälän mylly Lautelan kosken myllyssä oli myllärinä Juho (Jussi) Heljälä. Myllyn yläkertaan oli silta rinteen puolelta. Sitä pitkin kannettiin jauhettavat jyväsäkit. Siellä ylämyllyssä oli viljaruuhet, joista jyvät syötettiin kivipareille. Alamyllyn torvista saatiin jauhot säkkiin. Hevoskärryt voi ajaa alapihalle. Mylly oli meidän lähinaapuri. Jussi ja Maija Heljälä olivat Jorman kummit. Heillä oli myös iso perhe: Olavi, Kalle, Heimo, Aimo, Saimi, Esko, Reijo, Anja ja Marja. Oli siinä tuvassa menoa. Aukusti rakensi Heljälän talon vuonna 1930. Heljälän myllyn rakennus oli hyvä hirrestä tehty rakennus, joka olisi ollut hyvä säilyttää muistoksi tuleville. Hermanni Jokinen purki kuitenkin Heljälän myllyn rakennukset. Heljälän alamyllyn pihalla tehtiin päreitäkin, höylä oli alaoven vieressä. Me kylän penskat kokoonnuttiin myllyn alapihalle, leikittiin milloin paikan vaihtoa tai jotain muuta. Oli myllärin lapset ja lähitalojen tyttöjä ja poikia.

Hirvelän mylly = Jalnakoski = Kirvelän koski Santeri Piekkala omisti Hirvelän myllyn. Santeri oli nainut Paakan tyttären Ailin, joka oli Torsti Vainion sisar. Santtu oli kekseliäs, perusti ensin kaupan Rauhalinnaan. Voitto Ahti oli autoilija, hänellä oli Chevrolet kuorma-auto. Meijerikkö Fanni Jokinen tuli Voitolle eukoksi. Kauppa ei kai sittenkään Santtua tyydyttänyt. Hän teki myllyn Jalnakoskeen. Koskella on monta nimeä, Kirvelän koskikin mainitaan. Santtu teki padolta putken lankuista. Se oli toista metriä halkaisijaltaan ja yli 50 metriä pitkä. Muistan kun kesäkuumalla heinäpellolta käytiin vähän suihkussa, otettiin tappi putken päältä pois, niin vesi lensi korkealle ilmaan suihkuna. Myllypelto oli meidän ja raja oli joessa. Olin vähäpoikana laittamassa hevosaikaa siellä rannassa. Oli usein käytävä Ailin ja Santun kahvillakin. Kerran Välilän Martti pyysi, että ”ajaks sää tätä autoa ylös, kun ei jalka oikein taivu, kun vaihtaa pitää”. Autotraktori oli omatekoinen, vanhoista koottu. Jalnakoski oli aika paha uittoväylä, puu ei uinut ilman suistitukkien ränniä. Vesi saatiin niillä kerättyä yhteen kovemmin virtaavaan kanaaliin. Tukit meni kovaa vauhtia kohisten alas kohti seuraavaa koskea. Mutkikas joki vaati joka mutkaan ihmisen kekseineen ohjaamaan kulkua, ettei tukit menneet poikittain. Sitten kun uittoaika loppui, joen yläjuoksulta alkaen alettiin poistaa niin sanottuja varustuksia. Oli erikseen peräpäämiehet, jotka perkasivat joen. Uppotukit otettiin ylös maalle ja uivat saivat jatkaa menoa. Se oli raakaa ja raskasta hommaa, ei siinä moni mies ollut kuin päivän pari. Oli kuljettava pitkin rantoja satoi tai paistoi. Työpäivät oli aamuhämärästä iltapimeään.

Sillat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terttilänjoen yläjuoksun ylittää kahdesti Yhdystie 2801: ensin Kaskiston ja Terttilän rajalla ja sitten Terttilän kylän luona Luukkalankosken kohdalla. Alempana Kiikalan Kärkelän luona joen ylittää yhdystie 2403.

Sivujoet ja latvahaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terttilänjoen suurin sivujoki sen Halkjärven alapuolisella osuudella on siihen Someron Uudessa-Kaskistossa yhtyvä, luode-kaakko suuntaista kallioperän murrosta seuraava Mustjoki, joka saa alkunsa Paimionjoen vastaiselta vedenjakajalta läheltä Someron kirkkoa. Sen pieniä sivuojia ovat Vaastoja ja Raijoja.

Terttilänjoen pienempi sivuoja Somerolla on Heposuolta Kiikalan Satakosken kylästä alkunsa saava, lounaasta Kaskistonjokeen laskeva Hepo-oja, joka saa alkunsa Heposuosta Kiikalan Satakosken kylässä. Kiikalan Rekijoen Röysynkulmalla Terttilänjokeen laskee etelästä Lauloja.

Terttilänjoen lähdejärveen Halkjärveen laskevia puroja ja jokia ovat Pohjoisesta Suojoen kylän läpi virtaava Murrosjoki ja lännestä Herakkaanlähteestä alkunsa saava Myllyoja. Pohjoisesta Halkjärveen laskee myös näitä pienempi Villaanoja.

Valuma-alue ja järvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halkjärven valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terttilänjoen lähdejärven Halkjärven valuma-alueella on sekä laajoja peltoalueita savi- ja turvepohjaisissa painanteissa Halkjärven länsi- ja pohjoispuolella että Kolmannen Salpausselän harjualueita Halkjärven etelä- ja itäpuolella.

Halkjärveen laskevan Murrosjoen valuma-alueeseen kuuluu sekä savi- ja turvepohjaisia peltoalueita, että moreeni- ja hiekkamaata. Murrosjoen valumsa-alueen järviä ja lampia ovat Mustalammi sekä Iso-Eläte, Pikku-Eläte ja Koirlammi. Aiemmin Murrosjokeen on laskenut myös Iso-Valkee, jonka lasku-uoma kuitenkin käännettiin toisaalle 1800-luvulla.

Halkjärveen laskevan Myllyojan valuma-alue on maaperältään vaihtelevaa, yläosastaan harjumuodostumaa. Myllyojan kautta laskevia järviä ja lampia ovat Herakkaanlähde, Iso-Herakas, Tasku ja Tytyjärvi ja sen valuma-alueeseen on laskettu myös Iso-Valkee, jolle 1800-luvulla kaivettiin keinotekoinen lasku-uoma Ison-Herakkaan viereiseen Taskulampeen.

Halkjärven valuma-alueen laskujoettomia harjujärviä Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -alueella ovat Karate, Salakkajärvi, Saarijärvi, Kaitalammi ja Väärijärvi. Näistä neljä ensimmäistä muodostavat laskujoettomaan Karatelampeen laskevan järviketjun. Salakkajärvestä Karatelampeen laskee puro, uoma Saarijärvestä Salakkajärveen muodostuu suppasuon läpi kaivetuista ojista, Kaitalampea ja saarijärveä yhdistää ojittamaton korpijuotti. Manninsuon mäntyrämeen ympäröimä laskujoeton Väärijärvi laskee korpijuottia myöten Ison-Herakkaan suuntaan.

Halkjärven valuma-alueeseen luettuja nykyisessä valuma-aluejaossa ovat myös laskujoettomat suppalammet Iso-Mulkkulammi ja Pikku-Mulkkulammi.

Halkjärven alapuolinen valuma-alueen osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halkjärven alapuolisella Terttilänjoen valuma-alueen osalla sijaitsevat Halkjärven Kolmannen Salpausselän harjujärvet Iso- ja Vähä-Pitkusta.[2][7][8] Lisäksi Halkjärven alapuoliseen jokiosuuteen Kaskistossa laskevan Hepo-ojan latvalla, Heposuon laidassa on aiemmin ollut vähäinen Hepojärvi, joka nykyään on suo-ojituksissa hävinnyt.

Muutoin Halkjärven alapuolinen osa joen valuma-alueesta on järvetön ja pääosin pelloksi raivattujen savikoiden hallitsema.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tikander, Sanna & Jari Hietaranta: Someron vesienhoitosuunnitelma. Osaraportti II. Halkjärven hoitosuunnitelma. Somero: Someron kaupunki, 2006. julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 17.10.2014).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sarvas, Anja: Kiikalan esihistoria, s. 21. Teoksessa: Kiikalan historia. Kiikala: Kiikalan kunta, seurakunta ja manttaalikunta, 1987. ISBN 951-99830-5-8.
  2. a b c d Halikonjoki, Uskelanjoki ja Purilanjoki (pdf) Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.12.2009.
  3. Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8-9. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
  4. Tikander & Hietaranta 2006: 13-14.
  5. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 54. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  6. Jokivarren myllyt - tarinoita vuosien varrelta by Teuvo Kotikoski LibraryThing.com. 14.5.2017. Viitattu 14.5.2017.
  7. Iso-Pitkusta Someron kalastusalue. Viitattu 25.12.2009.
  8. Tikander & Hietaranta 2006: 18.