Terttilänjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terttilänjoki
Terttilänjoen alajuoksua Kiikalassa
Terttilänjoen alajuoksua Kiikalassa
Alkulähde Halkjärvi
Laskupaikka Uskelanjoki
Maat Suomi
Alkulähteen korkeus 79,3 m
Valuma-alue 120,83 km²

Terttilänjoki (alajuoksullaan Kiikalassa myös Hirvelänjoki[1], yläjuoksullaan Somerolla myös kaskistonjoki tai Isojoki) on Uskelanjoen sivujoki joki Salossa ja Somerolla Varsinais-Suomessa.

Sijainti vesistöalueella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdessä niin ikään Somerolta alkunsa saavan Rekijoen ja Kiikalasta Salossa alkunsa saavan Hitolanjoen kanssa Terttilänjoki on yksi Uskelanjoen kolmesta latvahaarasta, jotka yhtyvät Haalin kartanon luona Perttelin Haalilla. Tästä alaspäin joen nimenä on Uskelanjoki.

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terttilänjoki saa alkunsa Somerniemellä Somerolla sijaitsevasta Halkjärvestä, joka on Uskelanjoen vesistöalueen suurin järvi.[2] Täältä se virtaa kaakko–luode-suuntaista kallioperän murrosta seuraten luoteeseen Somerniemen Kaskiston kylän alueella ensin Isojoen ja sitten Kaskistonjoen nimellä kunnes Someron Uudessa-Kaskistossa joki kääntyy lounaaseen seuraamaan toista, koillis-lounas-suuntaista kallioperän murrosta ja virtaa sen jälkeen Terttilänjoen nimellä Someron Terttilän ja Lautelan kylien ja Kiikalan Hirvelän, Kärkelän, Rekijoen ja Revän kylien sivuitse. Perttelin Haalin ja Kiikalan Rekijoen kylien rajalla Perttelin Haalin kartanon luona joki yhtyy Uskelanjoeksi yhdessä pohjoisesta laskevan Rekijoen kanssa. Muutamaa sataa metriä alempana Uskelanjokeen yhtyy vielä etelästä Hitolanjoki. Tästä Terttilänjoen laakson muodostanut kallioperän murros jatkuu Uskelanjoen laaksona ja sittemmin Halikonlahtena aina Kemiön Lappdalsfjärdeniin.[3]

Veden laatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veden laatu Terttilänjoessa on lähes koko matkaltaan huono, ja varsinkin latvaosissa ravinnepitoisuudet ja ulosteperäisten bakteerien määrät ovat korkeat, koska Terttilänjoen sivujokeen Mustjokeen Somerolla lasketaan Someron keskustaajaman puhdistetut jätevedet. Tämän ohella myös peltoalueiden ympäröimä, matala ja 1930-luvulla laskettu Halkjärvi on pahoin rehevöitynyt ja vedenlaadultaan heikko.[2][4] Joen 120,83 km² suuruisen valuma-alueen järvisyys on 2,54 % ja peltoa on valuma-alueen pinta-alasta noin 30 %.[5][2]

Kosket ja padot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Someron Terttilässä joessa on Luukkalankoski, jossa on 1800-luvulla toiminut Terttilän paperitehdas.

Halkjärven luusuassa joen niskalla on pohjapato.

Sillat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terttilänjoen yläjuoksun ylittää kahdesti Yhdystie 2801: ensin Kaskiston ja Terttilän rajalla ja sitten Terttilän kylän luona Luukkalankosken kohdalla. Alempana Kiikalan Kärkelän luona joen ylittää yhdystie 2403.

Sivujoet ja latvahaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terttilänjoen suurin sivujoki sen Halkjärven alapuolisella osuudella on siihen Someron Uudessa-Kaskistossa yhtyvä, luode-kaakko suuntaista kallioperän murrosta seuraava Mustjoki, joka saa alkunsa Paimionjoen vastaiselta vedenjakajalta läheltä Someron kirkkoa. Sen pieniä sivuojia ovat Vaastoja ja Raijoja.

Terttilänjoen pienempi sivuoja Somerolla on Heposuolta Kiikalan Satakosken kylästä alkunsa saava, lounaasta Kaskistonjokeen laskeva Hepo-oja, joka saa alkunsa Heposuosta Kiikalan Satakosken kylässä. Kiikalan Rekijoen Röysynkulmalla Terttilänjokeen laskee etelästä Lauloja.

Terttilänjoen lähdejärveen Halkjärveen laskevia puroja ja jokia ovat Pohjoisesta Suojoen kylän läpi virtaava Murrosjoki ja lännestä Herakkaanlähteestä alkunsa saava Myllyoja. Pohjoisesta Halkjärveen laskee myös näitä pienempi Villaanoja.

Valuma-alue ja järvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halkjärven valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terttilänjoen lähdejärven Halkjärven valuma-alueella on sekä laajoja peltoalueita savi- ja turvepohjaisissa painanteissa Halkjärven länsi- ja pohjoispuolella että Kolmannen Salpausselän harjualueita Halkjärven etelä- ja itäpuolella.

Halkjärveen laskevan Murrosjoen valuma-alueeseen kuuluu sekä savi- ja turvepohjaisia peltoalueita, että moreeni- ja hiekkamaata. Murrosjoen valumsa-alueen järviä ja lampia ovat Mustalammi sekä Iso-Eläte, Pikku-Eläte ja Koirlammi. Aiemmin Murrosjokeen on laskenut myös Iso-Valkee, jonka lasku-uoma kuitenkin käännettiin toisaalle 1800-luvulla.

Halkjärveen laskevan Myllyojan valuma-alue on maaperältään vaihtelevaa, yläosastaan harjumuodostumaa. Myllyojan kautta laskevia järviä ja lampia ovat Herakkaanlähde, Iso-Herakas, Tasku ja Tytyjärvi ja sen valuma-alueeseen on laskettu myös Iso-Valkee, jolle 1800-luvulla kaivettiin keinotekoinen lasku-uoma Ison-Herakkaan viereiseen Taskulampeen.

Halkjärven valuma-alueen laskujoettomia harjujärviä Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -alueella ovat Karate, Salakkajärvi, Saarijärvi, Kaitalammi ja Väärijärvi. Näistä neljä ensimmäistä muodostavat laskujoettomaan Karatelampeen laskevan järviketjun. Salakkajärvestä Karatelampeen laskee puro, uoma Saarijärvestä Salakkajärveen muodostuu suppasuon läpi kaivetuista ojista, Kaitalampea ja saarijärveä yhdistää ojittamaton korpijuotti. Manninsuon mäntyrämeen ympäröimä laskujoeton Väärijärvi laskee korpijuottia myöten Ison-Herakkaan suuntaan.

Halkjärven valuma-alueeseen luettuja nykyisessä valuma-aluejaossa ovat myös laskujoettomat suppalammet Iso-Mulkkulammi ja Pikku-Mulkkulammi.

Halkjärven alapuolinen valuma-alueen osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halkjärven alapuolisella Terttilänjoen valuma-alueen osalla sijaitsevat Halkjärven Kolmannen Salpausselän harjujärvet Iso- ja Vähä-Pitkusta.[2][6][7] Lisäksi Halkjärven alapuoliseen jokiosuuteen Kaskistossa laskevan Hepo-ojan latvalla, Heposuon laidassa on aiemmin ollut vähäinen Hepojärvi, joka nykyään on suo-ojituksissa hävinnyt.

Muutoin Halkjärven alapuolinen osa joen valuma-alueesta on järvetön ja pääosin pelloksi raivattujen savikoiden hallitsema.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tikander, Sanna & Jari Hietaranta: Someron vesienhoitosuunnitelma. Osaraportti II. Halkjärven hoitosuunnitelma. Somero: Someron kaupunki, 2006. julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 17.10.2014).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sarvas, Anja: Kiikalan esihistoria, s. 21. Teoksessa: Kiikalan historia. Kiikala: Kiikalan kunta, seurakunta ja manttaalikunta, 1987. ISBN 951-99830-5-8.
  2. a b c d Halikonjoki, Uskelanjoki ja Purilanjoki (pdf) Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.12.2009.
  3. Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8-9. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
  4. Tikander & Hietaranta 2006: 13-14.
  5. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 54. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  6. Iso-Pitkusta Someron kalastusalue. Viitattu 25.12.2009.
  7. Tikander & Hietaranta 2006: 18.