Terra nullius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Terra nullius (monikko terrae nullius) on latinankielinen ilmaus, joka juontuu roomalaisen oikeuden termistä ”ei kenenkään maa”.[1] Sitä käytetään kansainvälisessä oikeudessa kuvaamaan aluetta, joka ei ole koskaan kuulunut itsenäiseen valtioon tai jonka määräämisoikeudesta muu itsenäinen valtio on nimenomaisesti tai epäsuorasti luopunut. Alueeseen, joka on terra nullius, voidaan hankkia hallintaoikeus sotilaallisella miehityksellä,[2] vaikkakin joissakin tapauksissa tämä rikkoo kansainvälisiä lakeja tai sopimuksia. Käsite terra nullius on johdettu paavi Urbanus II:n vuonna 1095 antamasta Terra Nullius -bullasta, joka antoi kristillisen Euroopan valtioille luvan tehdä vaateita maihin, joissa asui ei-kristittyjä. Sen oli selvästi tarkoitus luoda oikeudelliset puitteet ensimmäiselle ristiretkelle, joka käynnistyi muutamaa vuotta myöhemmin, sekä muslimimaiden valloitukselle ja ristiretkivaltioiden perustamiselle niihin.

Terra nullius -vaateita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antarktis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punaisella Antarktiksen alueet, joita mikään valtio ei ole vaatinut itselleen (mukaan luettuna Marie Byrdin maa).

Eräs esimerkki terra nulliuksesta on Etelämanner. Useat valtiot ovat vaatineet osia mantereesta 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, kun taas jotkut alueet jäävät vaateetta.

Australia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian alkuperäiskansat olivat asuttaneet Australiaa yli 50 000 vuotta ennen eurooppalaisia uudisasukkaita, jotka saapuivat vuonna 1788. Alkuperäiskansojen tavat, rituaalit ja lait olivat kirjoittamattomia ja niiden sosiaalinen sekä poliittinen järjestäytyminen oli joko tuntematon tai eurooppalaiset ymmärsivät sen olevan niiden omien toimielinten alainen. Britit eivät myöskään löytäneet tunnustettuja johtajia, joiden kanssa he voisivat solmia sopimuksia. Näiden tekijöiden takia Britannia perusteli Australian kolonisointinsa.

Bir Tawil[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bir Tawil on Egyptin ja Sudanin rajalla sijaitseva pieni alue, jota kumpikaan valtio ei pidä alueeseensa kuuluvana. Kun mikään muukaan valtio ei ole sitä vaatinut, on se käytännössä terra nullius. Alueen erikoinen asema johtuu siitä, että brittihallinto veti aikoinaan Egyptin ja silloisen Anglo-egyptiläisen Sudanin välille kaksi rajaa, ensin vuonna 1899 ”poliittisen rajan”, joka kulkee kauttaaltaan pitkin 22. pohjoista leveyspiiriä, mutta myöhemmin vuonna 1902 siitä itäosaltaan poikkeavan ”hallinnollisen rajan”. Sen jälkeen kun Sudan vuonna 1956 itsenäistyi, Egypti on vaatinut maiden väliseksi rajaksi vuoden 1899 ”poliittista rajaa”, Sudan sen sijaan vuoden 1902 ”hallinnollista rajaa.” Näiden väliin jäävät Punaisenmeren rannalla oleva Hala'ibin kolmio, jota molemmat maat ovat vaatineet itselleen, sekä lännempänä oleva pienempi ja asumaton Bir Tawilin alue, jonka kumpikin katsoo toiselle kuuluvaksi.

Grönlanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norja miehitti ja vaati osia silloin asumattomasta Itä-Grönlannista 1920-luvulla väittäen, että se oli terra nullius. Asiasta päätti Pysyvä kansainvälinen rikostuomioistuin Norjaa vastaan.lähde? Norjalaiset hyväksyivät päätöksen ja peruuttivat vaatimuksensa.selvennä

Huippuvuoret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huippuvuoria pidettiinselvennä terra nulliuksena ennen 9. helmikuuta 1920 solmittua Svalbard-sopimusta, jolla tunnustettiin Norjan hallitsevan saaria. Skotlanti, Alankomaat, ja Tanska-Norja vaativat kaikki aluetta 1700-luvulla, mutta yksikään ei miehittänyt saaria pysyvästi. Tutkimusmatkoja tehtiin kustakin osapuolesta, pääasiassa kesällä valaanpyynnin takia.

Scarboroughin matalikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä Filippiinit että Kiina vaativat Scarboroughin matalikkoa (myös Panatagin matalikko tai Huangyanin saari), lähinnä Luzonin saarta, joka sijaitsee Etelä-Kiinan merellä. Filippiinit vaatii sitä terra nulliuksen ja yksinomaisen talousvyöhykkeen periaatteiden mukaan. Kiinan vaade puolestaan nojaa siihen, että kiinalaiset kalastajat löysivät saaret 1400-luvulla. Myös entinen manner-Kiinan nationalistinen hallitus on vaatinut aluetta perustettuaan Kiinan tasavallan vuonna 1911.

Uusi-Seelanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1840 luutnantti William Hobson julisti Ison-Britannian hallituksen ohjeita seuraten, ettei Uuden-Seelannin Eteläsaarella asu ”sivistyneitä kansoja”, jonka mukaan maa on käypä terra nulliukseksi ja täten sopii miehitettäväksi. Hobsonin päätökseen vaikutti myös pieni ranskalaisten uudisasukkaiden joukko, joka suunnisti kohti Akaroaa Banksin niemimaalla vuonna 1840.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Definition of terra nullius AllWords.com. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
  2. 523 U.S. 767 - New Jersey v. New York OpenJurist. 26.5.1998. ”Even as to terra nullius, like a volcanic island or territory abandoned by its former sovereign, a claimant by right as against all others has more to do than planting a flag or rearing a monument. Since the 19th century the most generous settled view has been that discovery accompanied by symbolic acts give no more than ’an inchoate title, an option, as against other states, to consolidate the first steps by proceeding to effective occupation within a reasonable time.’” Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)