Terpandros
| Terpandros | |
|---|---|
| Τέρπανδρος | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 700-luku eaa. Antissa, Lesbos |
| Kuollut | 600-luku eaa. Sparta? |
| Ammatti | runoilija, muusikko |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | antiikki |
| Kirjallinen suuntaus | lyyrinen runous |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Terpandros (m.kreik. Τέρπανδρος, lat. Terpander; 700–600-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen lyyrinen runoilija ja kitharansoittaja, joka oli kotoisin Lesbokselta. Hän toimi noin vuosina 700–650 eaa. Terpandrosta on pidetty kreikkalaisen musiikin ja tätä kautta lyyrisen runouden isänä.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Terpandros oli kotoisin Antissan kaupungista Lesboksen saarelta.[1][2] Hän on varhaisin historiallisesti tunnettu kreikkalainen muusikko, siinä missä varhaisemmat muusikot kuten Orfeus, Filammon ja Khrysothemis kietoutuvat myyttien hämärään. Näin kreikkalaisen musiikin voi katsoa saavan alkunsa hänestä.[1]
Terpandrokseen liittyen kerrottiin tarua, jonka mukaan Orfeuksen pää ja lyyra, jotka traakialaiset mainadit olivat heittäneet mereen, ajelehtivat Lesbokselle, jossa niille osoitettiin uskonnollista kunnioitusta. Tämän voi ehkä tulkita vertauskuvaksi, joka kuvaa musiikin taiteen siirtymistä Lesbokselle Pieriasta, joka myöhemmin sekoitettiin usein Traakiaan. Taru voi liittyä siihen, että kreikkalaisen perinteen mukaan Lesboksen olivat asuttaneet Boiotiasta tulleet aiolialaiset, jotka olivat samaa heimoa kuin pierialaiset, ja joiden kotiseudulla Helikonilla oli yksi varhaisimpia muusien palvontapaikkoja, Muusien laakso.[1]
Lesboksella Orfeuksen hautapaikkana pidettiin juuri Antissaa, josta Terpandros oli kotoisin. Satakieltenkin kerrottiin laulavan siellä kauniimmin kuin muualla. Terpandros saattoi kuului sukuun, jossa musiikin taito ja muusikon ammatti kulkivat kreikkalaisen tavan mukaan isältä pojalle. Tähän tuntuisi viittaavan myös hänen nimensä. Suvun on joskus ajateltu polveutuneen pierialaisista runonlaulajista.[1] Erään perinteen mukaan Terpandros olisi ollut Hesiodoksen jälkeläinen, mikä kertoo ainakin ajatelluista yhteyksistä Boiotian suuntaan.[1][3] Terpandroksen isän nimeksi mainitaan Derdeneus.[1][4] Toisen version mukaan hänen isänsä olisi kuitenkin ollut Boios, Homeroksen poika.[1][3]
Muut versiot, joissa Terpandroksen kotipaikaksi mainitaan Boiotian Arne tai Aioliin Kyme, selittyvät aiemmin mainituilla käsityksillä boiotialaisten ja aiolialaisten yhteyksistä. Sekä Arne että Kyme mainitaan paikkoina, jotka olivat perusteeet siirtokuntia Lesbokselle, ja niin kumpikin saattoi esittää Terpandroksen omien kansalaistensa joukossa, sillä kreikkalaisilla oli tapana ajatella siirtokuntalaisia usein samalla emäkaupunkiensa kansalaisina.[1] Diodoros Sisilialainen mainitsee Terpandroksen kotipaikaksi Lesboksen Methymnan, mutta tämän täytyy olla virhe.[1][5]
Terpandros voidaan ajoittaa suhteellisen hyvin ottaen huomioon hänen elinaikansa varhaisuus. Tarkka ajoitus jää kuitenkin epäselväksi lähteiden ristiriitaisuuden vuoksi. Samalla on epäselvää, miten ajoitus tarkkaan ottaen suhteutuu muihin varhaisiin muusikoihin, kuten Olympos ja Klonas, varhaisimpiin jambi- ja elegiarunoilijoihin, kuten Arkhilokhos ja Kallinos, sekä lyyrisiin runoilijoihin, kuten Tyrtaios ja Alkman. Antiikin lähteiden mukaan Terpandros olisi voittanut ensimmäiset Spartan Karneia-juhlan osana järjestetyt musiikkikilpailut. Tämän mainitsevat Hellanikos[1][6] ja Sosibios.[1][7] Näistä Hellanikos mainitsee Terpandroksen Karneian kilpailuiden ensimmäiseksi voittajaksi ilman vuotta, ja Sosibios puolestaan mainitsee ensimmäisten kilpailuiden ajoitukseksi 26. olympiadin eli vuoden 676 eaa. kuitenkaan mainitsematta Terpandrosta. Yhteen tiedot vetää Athenaios, pyrkiessään osoittamaan, että Terpandros eli ennen Anakreonia. Tapahtuman ajoitusta vuoteen 676 eaa. on perinteisesti pidetty yhtenä varmimmin tunnetuista seikoista muutoin suhteellisen hämärällä Kreikan 600-luvulla eaa., mutta todellisuudessa asiasta ei ole täyttä varmuutta.[1]
Asiaa mutkistaa edelleen se, että Hellanikos sanoo Terpandroksen olleen Midaan aikalainen, ja tämä ajoitetaan jo 700-luvun eaa. lopulle.[1][8] Myös Ksanthos ajoitti Terpandoksen jo 18. olympiadiin eli vuoteen 708 eaa.[1][9] Glaukos Rhegionlainen, joka eli pian Hellanikoksen jälkeen, sanoo Terpandroksen eläneen ennen Arkhilokhosta mutta niiden jälkeen, jotka ensimmäisenä sävelsivät musiikkia huilulle, mikä viittaa mahdollisesti Olympokseen ja Klonakseen. Myös Pseudo-Plutarkhos sijoittaa Terpandroksen ennen Arkhilokhosta.[1][10] Athenaios lainaa Hieronymosta (todennäköisesti Hieronymos Rhodoslainen) sanoessaan Terpandroksen olleen Lykurgoksen aikalainen, mutta tämä voi liittyä lähinnä siihen perinteeseen, että Lykurgoksen lait olisivat saaneet tukea Terpandroksen ja Tyrtaioksen musiikista ja runoudesta, mutta ei kerro välttämättä mitään ajoituksista. Fanias sen sijaan sanoo Terpandroksen eläneen vasta Arkhilokhoksen jälkeen. Eusebios taas ajoittaa Terpandroksen musiikilliset uudistukset vasta 33. olympiadin toiseen vuoteen eli 647 eaa. ja Paroslainen kronikka 34. olympiadin ensimmäiseen vuoteen eli 644 eaa.[1][11]
Terpandroksen kerrotaan olleen voitokas neljissä Python kisojen musiikkikilpailuissa. Kyseessä eivät kuitenkaan voineet olla vielä amfiktyonien 48. olympiadin kolmantena vuonna eli vasta 586 eaa. perustamat kisat, vaan aikaisemmat kilpailut, jotka järjestettiin joka kahdeksas vuosi. Näin voidaan kyseenalaistaa se, olisiko Terpandros todella ehtinyt voittaa ne neljästi. Tämä osoittaa jälleen, kuinka epävarmoja kaikki antiikin lähteiden antamat ajoitustiedot Terpandroksen suhteen ovat. Joka tapauksessa hänen voidaan katsoa toimineen mitä todennäköisimmin joskus vuosien 700 ja 650 eaa. välillä, ja hänen uransa on saattanut ulottua jonkin verran vuotta 700 eaa. aiemmaksikin, mutta todennäköisesti ei kovin paljon vuoden 650 eaa. jälkeen.[1]
Muutoin Terpandroksen elämästä tiedetään vain vähän. Hän siirtyi Lesbokselta Spartaan, ja esitteli siellä uuden musiikillisen järjestelmänsä. Hän myös perusti ensimmäisen kreikkalaisen musiikin koulukunnan tai järjestelmän (κατάστασις, katastasis).[1][12] Terpandros saavutti Spartassa suurta suosiota ja sai spartalaisilta paljon kunnianosoituksia sekä eläessään että kuoltuaan.[1]
Musiikki ja runous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Terpandroksen on katsottu olleen kreikkalaisen musiikin varsinainen perustaja. Hän oli ensimmäinen, joka toi järjestyksen eri alueilla vallinneisiin laulutapoihin ja muodosti näistä alkukantaisista sävelmistä yhtenäisen järjestelmän, josta kreikkalainen musiikki ei poikennut myöhemmänkään aikojen parannusten ja hienostumisen myötä. Vaikka hänellä oli selvästi kekseliäs mieli ja hänen voidaan nähdä aloittaneen uuden musiikillisen aikakauden, hän pyrki ensisijaisesti systematisoimaan Kreikassa ja Vähässä-Aasiassa jo olemassa olleet musiikkityylit. Terpandroksen oma runous vaikuttaa olleen melko vähäistä ja rytmeiltään yksinkertaista.[1]
Terpandros laajensi lyyraa siten, että sen ääniala ulottui tetrakordista oktaaviin – mutta erityisellä tavalla. Vanhassa lyyrassa oli neljä kieltä, jotka oli viritetty niin, että äärimmäisten sävelten välinen suhde oli kreikkalaisten niin kutsuma dia tessarōn (διὰ τεσσάρων), eli kvartti, ja kaksi väliin jäävää säveltä olivat muinaisen diatonisen säveljärjestelmän ja hallitsevan doorilaisen sävelmoodin mukaiset: puolisävelaskel, kokonainen sävelaskel, kokonainen sävelaskel, eli:[1]
Tähän tetrakordiin Terpandros lisäsi toisen, jonka alin sävel oli yhden sävelaskeleen korkeammalla kuin edellisen ylin sävel, ja jonka sävelvälit olivat samat kuin edellisessä, eli:[1]
Nämä kaksi tetrakordia yhdistäessään hän kuitenkin jätti pois kolmannen kielen ylhäältä päin laskettuna, mikä muodosti seitsenkielisen lyyran (heptakordi). Tällöin sävelvälit olivat nousevasti: ½, 1, 1, 1, 1½, 1, 2, eli:[1]
Äärimmäisten sävelten väli muodostaa oktaavin, tai kuten kreikkalaiset sanoivat, dia pasōn (διὰ πασῶν). Pseudo-Plutarkhos esittää perusteluja sille, että kolmannen kielen poisjättäminen oli tahallista;[1][13] mutta ei ole tietoa siitä, oliko syynä se, että sen katsottiin olevan tarpeeton, vai jokin teoreettinen mieltymys lukuun seitsemän. Myöhemmin kyseinen kieli palautettiin, jolloin lyyrassa oli kahdeksan kieltä (oktakordi). Seuraava taulukko esittää kielten nimet ja sävelvälit alenevassa järjestyksessä kummassakin lyyrassa:[1]
| Heptakordi | Oktakordi | Selite | ||
|---|---|---|---|---|
| E | νε(ά)τη, ne(a)tē | E | νε(ά)τη, ne(a)tē | ”alin” kielistä mutta korkein sävel[14] |
| 1 sävelaskel | 1 sävelaskel | |||
| D | παρανήτη, paranētē | D | παρανήτη, paranētē | ”alimman vieressä” |
| 1½ sävelaskelta | 1 sävelaskel | |||
| C | τρίτη, tritē | ”kolmas” | ||
| ½ sävelaskelta | ||||
| H | τρίτη, tritē | H | παραμέση, paramesē | ”kolmas” / ”keskimmäisen vieressä” |
| 1 sävelaskel | 1 sävelaskel | |||
| A | μέση, mesē | A | μέση, mesē | ”keskimmäinen" |
| 1 sävelaskel | 1 sävelaskel | |||
| G | λιχανός, likhanos | G | λιχανός, likhanos | ”etusormi”[15] |
| 1 sävelaskel | 1 sävelaskel | |||
| F | παρὑπάτη, parhypatē | F | παρὑπάτη, parhypatē | ”korkeimman vieressä”[16] |
| ½ sävelaskelta | ½ sävelaskelta | |||
| E | ὑπάτη, hypatē | E | ὑπάτη, hypatē | ”korkein” kielistä mutta matalin sävel[17] |
Seitsenkielisen lyyran keksiminen on useiden antiikin kirjoittajien mukaan Terpandroksen ansiota, ja siihen viitataan myös kahdessa hänen omassa säilyneessä säkeessään:[1][18]
»Σοὶ δ᾽ ἡμεῖς τετράγηρυν ἀποστέρξαντες ἀοιδάν
ἑπτατόνῳ φόρμιγγι νέους κελαδήσομεν ὕμνους.[1]» »Soi d᾽ hēmeīs tetragēryn aposterksantes aoidan
heptatonō formingi neūs keladēsomen hymnūs» »Sinulle me, vanhan nelisoinnun jo hyljänneet,
seitsemä-äänisin lyyrin nyt laulamme uudet hymnit.»
Soitin oli käytössä vielä ainakin Pindaroksen aikana.[1][19] Pindaros laittoi Terpandroksen nimiin myös barbitonin eli magadiksen, joka oli laajuudeltaan yli oktaavin ylittävä soitin, keksimisen, mutta tämä lienee virheellinen tieto.[1][20] Tutkijat ovat keskusteelleet siitä, voitiinko Terpandroksen lyyra virittää eri tavoin siten, että se olisi soveltunut kreikkalaisen musiikin eri muodoille ja lajeille, tai sävelsikö hän musiikkia muussa kuin doorilaisessa sävelmoodissa.[1]
Samalla kun Terpandros näin laajensi lyyran äänialaa, hän näyttää olleen ensimmäinen, joka sävelsi runoutta järjestelmällisesti musiikiksi.[1][21] Pseudo-Plutarkhos kertoo, että hän sovitti omia säkeitään ja Homeroksen säkeitä tiettyihin kitharoidisiin nomos-sävelmiin ja lauloi niitä musiikkikilpailuissa, ja että hän oli ensimmäinen, joka antoi erilaisille nomoksille nimet.[1][22] Nämä nimetyt melodiat olivat yksinkertaisia sävelmiä, joista voitiin johtaa muita pieniä muunnelmia tekemällä; näitä jälkimmäisiä kutsuttiin nimellä melē (μέλη).[1]
Ei ole todennäköistä, että kaikki Terpandroksen nomoksiksi kutsutut sävelmät olisivat olleet täysin hänen omia sävellyksiään, ja on olemassa näyttöä siitä, että osa niistä perustui vanhoihin sävelmiin, jotka oli perinteisesti liitetty muinaisiin laulajiin, ja osa kansansävelmiin. Kaikkia ei ollut sovitettu eepillisen heksametrin rytmiin, sillä niiden joukossa mainitaan trokeiset nomokset ja orthialaiset nomokset, jotka perustuivat tiettyjen runojalkojen huomattavaan laajentamiseen. Yksi Terpandroksen säilynyt katkelma tarjoaa hyvän esimerkin niistä spondeisista hymneistä, joita laulettiin uskonnollisissa juhlissa ja joiden musiikin tuli luonnollisesti vastata rytmin ja sanoman vakavuutta:[1][23]
»Ζεῦ, πάντων ἀρχά, πάντων ἀγήτωρ,
Ζεῦ, σοι πέμπω ταύταν ὕμνων ἀρχάν.[1]» »Zeu, pantōn arkha, pantōn agētōr,
Zeu, soi pempō tautan hymnōn arkhan.» »Zeus, kaiken alku, kaiken johdattaja,
Zeus, sinulle vien nyt lauluni alun.»
Ei tiedetä, oliko mikään Terpandroksen nomoksista aulodinen eli huilumusiikille tarkoitettu. Lähes kaikki hänen musiikkinsa tunnetaan lyyramusiikin puolelta, ja perustelut sille, että hän olisi käyttänyt huilua, eivät ole vakuuttavia. Sen sijaan juuri muiden säveltäjien, kuten Olympoksen ja Klonaan, tiedetään kehittäneen huilumusiikkia, ja heillä on siinä samanlainen asema kuin Terpandroksella lyyramusiikissa.[1]
Myöskään ei tiedetä, kirjoitettiinko Terpandroksen nomokset ylös jollakin musiikillisella notaatiolla vai periytyivätkö ne suullisen perinteen kautta hänen perustamassaan koulukunnassa. Joka tapauksessa nämä sävelmät pysyivät pitkään vakiintuneina uskonnollisissa juhlamenoissa käytettyinä melodioina, ja Terpandroksen koulukunta kukoisti sukupolvien ajan Spartassa, Lesboksella ja kautta koko Kreikan. Karneia-juhlassa, jossa Terpandros oli ensimmäisenä voittanut lyyrisen musiikin kilpailun, hänen koulukuntansa jäsenet jatkoivat voittojen keräämistä peräkkäin aina Perikleitokseen eli noin vuoteen 550 eaa. saakka. Kitharoidisen musiikin kehittämistä jatkoi Terpandroksen jälkeen erityisesti Thaletas.[1]
Terpandroksen runoudesta on säilynyt vain katkelmia uskonnollisista hymneistä: näihin lukeutuvat kaksi aiemmin mainittua katkelmaa, sekä kaksi muuta, joista toinen on yhden heksametrisäkeen[1][24] ja toinen puolentoista heksametrisäkeen mittainen.[1][25]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an Smith, William: ”Terpander”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Pindaros, teoksessa Athenaios: Deipnosofistai XIV s. 635d.; Paroslainen kronikka (Marmor Parium) Ep. 34.; Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 30, 1141c; Klemens Aleksandrialainen: Stromateis I s. 309; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ἄντισσα.
- ↑ a b Suda, Τέρπανδρος.
- ↑ Paroslainen kronikka (Marmor Parium) Ep. 34.
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 6.28, teoksessa Johannes Tzetzes: Khiliades 1.16.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 14.635f, fr. 122.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 14.635f, fr. 3.
- ↑ Herodotos: Historiateos 1.14.
- ↑ Klemens Aleksandrialainen: Stromateis vol I s. 398, ed. Potter.
- ↑ Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) IV 1132e, V 1133a.
- ↑ Eusebios Kesarealainen: Khronikon; Paroslainen kronikka (Marmor Parium) Ep. 34.
- ↑ Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 9, 1134c.
- ↑ Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 19.
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: νεάτη A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: λιχανός A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: παρὑπάτη A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ὑπάτη A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Eukleides: Johdanton harmoniaan (Introductio harmonica) s. 19; Strabon: Geografika 13.618.
- ↑ Pindaros: Pythia 2.70, Nemea 5.22.
- ↑ Pindaros, teoksessa Athenaios: Deipnosofistai 14, 635d.
- ↑ Klemens Aleksandrialainen: Stromateis I s. 364b.
- ↑ Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 3.
- ↑ Klemens Aleksandrialainen: Stromateis VI s. 784.
- ↑ Skolia Aristofaneen komediaan Pilvet 591.
- ↑ Plutarkhos: Kuuuisien miesten elämäkertoja, Lykurgos 21.