Terhi-perämoottori
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Terhi-perämoottoreita valmisti Valmet Oy vuosina 1959–1979 Jyskän tehtaalla. Päämyyjänä toimi Korpivaara Oy.
Historia ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmetin perämoottorin suunnittelutyön aloitti vuonna 1958 Jyskän tehtaan johtaja, DI Mikko S. Mäkelä. Kolmen hv tuotantosarja saatiin markkinoille kesällä 1959. Perämoottorin yleisen nimikilpailun voitti Karin Valkama. Uudeksi perämoottorien pääsuunnittelijaksi nimitettiin 17. syyskuuta DI Juhani Linnoinen, sittemmin Saab-Valmetin Uudenkaupungin autotehtaan johtaja. Kesällä 1960 Linnoinen aloitti 2-sylinterisen moottorin suunnittelun. Perämoottorin ulkoasun suunnitteli muotoilija Jukka Pellinen.[1]
Terhin ensimmäisissä tuhannessa moottorissa oli käynnistymisongelmia, josta seurasi huonoa mainetta koko brändille. Linnoinen ratkaisi käynnistysongelman vaihtamalla Zenith-kaasuttimen Bing-malliin. Ensimmäiset Terhi-moottorit ovat varsin omalaatuisia, mutta jo 1970-luvun alussa ne olivat varsin edistyksellisiä ja kuluttivat jo kohtuullisen vähän bensiiniä. Ne olivat hyvin edullisia kotimaisuuden vuoksi. 9.9 hv – 20 hv Terheissä vaihteet olivat kaasukahvassa, mikä oli melko yleistä tuohon aikaan. 4 hv ja sitä pienemmissä moottoreissa kaasuvipu oli moottorin kopassa, eikä kahvassa, ja vaihdevipu oli sivussa (jos ylipäätänsä vaihteita oli). Suurin osa Terhi-moottoreista oli vesijäähdytteisiä, pienimmissä moottoreissa oli aluksi vain ilmajäähdytys, mutta myöhemmin myös pieniin tuli vesijäähdytys 3,5 hv mallia lukuun ottamatta.[2] Terhin huonoihin puoliin kuuluu paino, koska niiden iskutilavuus on suuri tehoon nähden (esimerkiksi 340 cm³ ja 15 hv). Tästä kuitenkin hyötynä se, että moottori käy pienellä rasituksella ja näin ollen kestää. Terhin tehot on myös tavallisesti ilmoitettu hieman alakanttiin. Teholuokitukset olivat hieman erikoisia, mainittakoon esimerkkinä vaikkapa 23:n hevosvoiman kone.lähde?
Terhi edustaa omalla tavallaan suomalaisen koneenrakennuksen historiaa. Kotimaan markkinoilla 1960-luvun loppuun mennessä joka viides myyty alle 20 hv perämoottori oli Terhi-merkkinen.lähde?
Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terhi 3 ja 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodesta 1959 vuoteen 1961 valmistettiin ensimmäistä virallista Terhi-mallia. 3 hv oli ainoa peltikoppainen malli. Vuonna 1961 4 hv syrjäytti 3 hv mallin. Nämä mallit eivät muuten juuri poikkea toisistaan paitsi 4 hv:ssa on lujitemuovinen moottorikotelo.
Terhi 3 ja 3,5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1970-1975 valmistettu Terhi 3 ja 1976-1979 valmistettu Terhi 3,5 olivat muista Terheistä poiketen varustettu Tecumseh 642 -moottorilla. Saman 2-tahtimoottorin muunnoksia on käytetty mm. ruohonleikkureissa. (Sen viimeisimmän version, Tecumseh AV520:n[3] tuotanto päättyi vasta vuonna 2008.)[4]
Moottoriosa oli ilmajäähdytteinen, mutta rikiputkea ja pakosarjaa jäähdytettiin vedellä, samoin kuin ilmajäähdytteisessä Terhi 5 -mallissa.[5]
Terhi 4,5 ja 5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhemmat ilmajäähdytteiset 5-hevosvoimaiset olivat valkoisia. Ensimmäinen 5 hv malli oli tyypiltään m67. Se oli malliltaan pitkälti samanlainen kuin 4 hv. Kaasun ja ryypyn säädöt oli vielä moottorikopan kyljessä. Vuonna 1968 esitelty Export-malli oli jo kehittyneempi ja sen kaasunsäätö oli ohjauskahvassa. Ehdottomasti tunnetuin ja laadultaan paras Terhi on vesijäähdytteinen 5 hv. Niitä valmistettiin vuodesta 1976 vuoteen 1979. Vesijäähdytteinen 5 hv oli väriltään vihreä. 5 hv:n kuutiotilavuus on 94 cm³ ja teho 3,6 kW (5 hv). Sen käyttökierroslukualue on 4 700–5 300 r/min. Samaa konetta myytiin kuristettuna ilmajäähdytteisenä 4,5-hevosvoimaisena. lähde?
Terhi 12 ja 14[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmetin ensimmäinen 2-sylinterinen perämoottori oli syntyessään varsin nykyaikainen. Valmetilla oli Jyskässä painevalimo, joka mahdollisti kansainvälisestikin ajatellen erittäin laadukkaiden alumiinivaluosien valmistamisen. Suunnittelija Linnoinen sai lahjaksi Mahlen tehtaan insinöörin Ulrich Pohlin piirustukset suunnittelemastaan 250 cm³ moottoripyörän moottorista, jolla hän oli voittanut Euroopan mestaruuden. Tästä oli suuri apu moottorin suunnittelussa samoin kuin tunnettujen ulkomaisten perämoottorien osiksi purkamisella. Kesällä 1961 syntyivät ensimmäiset prototyypit ja syksyllä 1962 alkoi sarjatuotanto. Moottorista tuli hyvin suosittu ja menestyksekäs Vesimäkärä-nuorisoveneluokan moottorina.[6] Myöhemmin moottorista kehitettiin vieläkin tehokkaampi 14 hv malli.lähde?
Terhi 15 ja 20[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terhi 20 kehitettiin vuonna 1967 14-hevosvoimaisen mallin pohjalta. Moottoriosa on kuitenkin uusi, joten kyseessä ei ole viritetty Terhi 14.[7] Vuonna 1969 markkinoille tuodussa mallissa moottorin koppa ja pystyrunko oli muotoiltu uudelleen, rungon yläpään jousitus uusittu ja jäähdytysvesiputki tehty kiinteäksi.[8] Pakokaasut johdettiin potkurinnavan lävitse ensimmäisen kerran vuoden 1974 S-mallissalähde?.
Terhi 23[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1976-1979 valmistettiin Terhi 23 -mallia, joka oli viritetty versio 20 hv -mallista. 23:sessa pakokaasut tulivat potkurinnavan lävitse (kuten myös 20s) mallissa, sekä kaasuttimessa ja kaasukäyrässä oli pieniä eroja 20 hv malliin.
Terhi 40 ja 50[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeiset Terhi-perämoottorit olivat kolmisylinteriset 40- ja 50-hevosvoimaiset mallit. 40 hv prototyyppi esiteltiin lehdistölle syksyllä 1973, ja se tuotiin markkinoille seuraavana keväänä.[9] Moottorit itsessään olivat sangen kehittyneitä ja sisälsivät mm. länsisaksalaisen Mahlen osia (männät, lohkojen valu). Kaasuttimet olivat Tillotsonin (myöh. Bing) ja puolat Ducatin valmistamat. Potkuriakselille oli sovitettavissa Terhin oman potkurin lisäksi OMC:n potkurit. Moottoreita kehuttiin hiljaisiksi ja vähän kuluttaviksi. Niiden kompastuskiveksi kuitenkin muodostui suuri koko ja paino; tarinan mukaan moottorista piti alun perin tulla 60 ja 70 hv malli, mutta tehdas ei uskaltanut ottaa riskiä moottoreiden kestävyyden suhteen ja pienensi tehoa lopullisessa tuotantomallissa. Todenmukaisempaa on kuitenkin se, että moottorin perusrakenne oli alun perin suunniteltu myöhemmin markkinoille tuotavia suurempitehoisia moottoreita ajatellen.lähde?
Tern[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terhiä vietiin yli kymmeneen maahan, mm. Pohjoismaihin ja Englantiin, tuotemerkillä Tern. Terneissä tehot oli ilmoitettu Suomeen myytyjä realistisemmin. Esimerkiksi samaa konetta, jota myytiin Suomeen viisihevosvoimaisena, myytiin ulkomaille kuuden hevosvoiman tehoisena.lähde?
Valmistuksen päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmet ilmoitti tuotannon päättämisen syiksi kansainvälisten perämoottorimarkkinoiden kilpailun kiristymisen, päämarkkina-alueiden kyllästymisestä johtuvan kysynnän vähenemisen ja voimakkaan kotimaisen kustannustason nousun sekä pienvalmistajien kilpailumahdollisuuksien heikentymisen ulkomaisten suurvalmistajien ylivoimaisten tuotannollisten resurssien ja suurten valmistussarjojen takia. Perämoottorituotannossa työskenteli 35 työntekijää ja toimihenkilöä. Varaosapalvelun luvattiin jatkuvan 10 vuoden ajan. Vuotuiset valmistusmäärät olivat parhaimmillaan 10000 moottoria vuodessa.[10]
Kilpailutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terhi oli suosittu perämoottori 60-luvulla kotimaisissa venekilpailuissa. Erkki Mäkelä voitti 1963 Pohjoismaiden mestaruuden alle 275-kuution luokassa.lähde?
Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Terhi-perämoottoreita sai sekä lyhyt- että pitkärikisenä. Pitkärikisestä mallista käytettiin tunnusta L. Työkäyttöön tehtyä erikoismallia nimitettiin nimellä Amazon. Sitä valmistettiin 14,15 ja 20 hv mallista. Sähkökäynnisteinen malli sai tunnuksen E tai Electric. Pikkukoneiden vapaavaihteinen malli merkittiin tunnuksella V. Puolustusvoimien Uiskoja varten tehtiin käsiohjattavaa 40 hv erikoismallia.
| Teho (hv) | Kierrosluku (k/min) | Sylinteritilavuus (cm3) | Sylinteriluku | Jäähdytys | Kulutus (l/h) | Paino (kg) | Valmistusvuodet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 3 Valmet
3 Tecumseh |
4000
3700-4000 |
94
86 |
1
1 |
ilma
ilma |
1,5
1,5 |
15
15 |
1959-1961
1970-1975 |
| 3.5 | 3700-4000 | 86 | 1 | ilma | 1,5 | 15 | 1976-1979 |
| 4 | 4000 | 94 | 1 | ilma | 1,5 | 15 | 1960-1967 |
| 4.5 | 4000-4500 | 94 | 1 | ilma | 1,7 | 18 | 1976-1979 |
| 5.0 | 4700-5300 | 94 | 1 | ilma tai vesi | 1,75 | 18/20 | 1968-1979 |
| 9.9 | 4300-4800 | 260 | 2 | vesi | 5,3 | 33/36 | 1976-1979 |
| 12 | 4500 | 260 | 2 | vesi | ??? | ??? | 1962- |
| 14 | 5000 | 260 | 2 | vesi | 5,5 | 30 | 1965-1969 |
| 14 Super | 5000 | 270 | 2 | vesi | ??? | ??? | 1969 |
| 15 | 5000-5500 | 260 | 2 | vesi | ??? | ??? | 1970-1975 |
| 15 | 4700-5300 | 340 | 2 | vesi | 5,5 | 33/36 | 1976-1979 |
| 20 | 5000-5500 | 340 | 2 | vesi | 7,5 | 33/36 | 1967-1979 |
| 23 | 5500-6000 | 340 | 2 | vesi | 8,5 | 35/38 | 1976-1979 |
| 40 | 4400-4800 | 697 | 3 | vesi | 14 | 80/85 | 1974-1979 |
| 50 | 4500-5000 | 843 | 3 | vesi | 17 | 80/85 | 1976-1979 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Juhani Linnoinen, Katto pois! 40 vuotta suomalaisessa ajoneuvoteollisuudessa. (toim.) Anssi Siukosaari, Uusikaupunki: Newprint Oy, 2000.
- ↑ Terhi korjauskäsikirja, osa 1
- ↑ Tecumseh esite, s.30
- ↑ Englanninkielinen Wikipedia: [1] Tecumseh Products
- ↑ Terhi korjauskäsikirja, osa 1.
- ↑ Terhi 12 on vesimäkäristien suosikkikone, Automies 3/1964, Korpivaara Oy, Helsinki, s. 13
- ↑ Leon Basilier, TM KOEAJAA - FinnSport Terhi 20, Tekniikan Maailma 8/1968, Lehtimiehet Oy, Tampere, s. 53-56
- ↑ Raimo Hämäläinen, Kolme kovaa kotimaista, Tekniikan Maailma 2/1969, Lehtimiehet Oy, Tampere, s. 23
- ↑ Matti Murto, Terhi 40 - Johan sitä on odotettukin, Tekniikan Maailma 15/1973, Lehtimiehet Oy, Tampere, s. 86-88
- ↑ Tiedotusosasto, Yhtymän tuotannossa tapahtuu, Valmet perhelehti 4/1979, s. 1