Teollisuuspuolueen oikeudenkäynti
Teollisuuspuolueen oikeudenkäynti oli Neuvostoliitossa vuonna 1930 järjestetty julkinen näytösoikeudenkäynti, jossa kahdeksaa tiedemiestä ja teknistä asiantuntijaa syytettiin kuvitteellisen Teollisuuspuolue (ven. Промышленная партия, Promyšlennaja partija, lyh. Prompartija) -nimisen vastavallankumouksellisen järjestön johtajiksi.
Syytetyt ja väitetty Teollisuuspuolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oikeudenkäynnin pääsyytetty oli Moskovan teknillisen valtionyliopiston professori Leonid Ramzin, jonka väitettiin vakoilleen ja tehneen tihutöitä ulkovaltojen agenttina, tavoitteenaan kapitalismin palauttaminen Venäjälle.[1] Monet syytetyistä olivat entisiä sosialistivallankumouksellisia tai menševikkejä. Salainen poliisi OGPU käytti kidutusta saadakseen syytetyiltä haluamansa kirjalliset tunnustukset.[2] Tunnustuksessaan Ramzin väitti johtaneensa vuodesta 1925 pääasiassa insinööreistä muodostunutta maanalaista vastavallankumouksellista organisaatiota, joka vuonna 1928 oli ottanut käyttöön nimen Teollisuuspuolue ja johon vuonna 1929 olisi kuulunut noin 2 000 jäsentä.[1]
Ramzinin tunnustuksen mukaan Teollisuuspuolue oli harjoittanut järjestelmällistä sabotaasia ja valmistellut ulkovaltojen hyökkäystä Neuvostoliittoon. Suunnitellussa interventiossa olisivat olleet mukana Ranska, reunavaltioiden armeijat, Britannian kuninkaallinen laivasto sekä entisten valkoisten kenraalien Pjotr Wrangelin ja Pjotr Krasnovin armeijat. Salaliittolaisten yhteyshenkilöinä mainittiin muun muassa Ranskan pääministeri Raymond Poincaré ja ulkoministeri Aristide Briand sekä brittiläinen seikkailija T. E. Lawrence eli ”Arabian Lawrence”. Teollisuuspuolueen rahoittajiksi mainittiin maanpaossa asuneet entiset venäläiset teollisuusmiehet, kansainväliset öljy-yhtiöt sekä Ranskan sotaministeriö, ja rahat kierrätettiin Pariisissa toimineen Venäjän kaupan ja teollisuuden komitean (Torgprom) kautta. Viimeksi mainittu valkoisten emigranttien rahasto oli oikeastikin olemassa ja tähtäsi neuvostojärjestelmän kumoamiseen, mutta se kiisti kaikki yhteytensä oikeudenkäynnissä syytettyinä olleisiin henkilöihin.[1]
Teollisuuspuolueen alkusolun eli niin sanotun insinöörikeskuksen muiksi perustajiksi Ramzinin ohella väitettiin useita jo aiemmissa näytösoikeudenkäynneissä tuomittuja henkilöitä, kuten vuonna 1929 teloitettu insinööri Pjotr Paltšinski ja vuoden 1928 Šahty-oikeudenkäynnin pääsyytettyihin kuulunut Lazar Rabinovitš.
Oikeudenkäynti ja tuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oikeudenkäynti pidettiin Moskovassa 25. marraskuuta – 7. joulukuuta 1930. Päätuomarina toimi Andrei Vyšinski ja pääsyyttäjänä Nikolai Krylenko. Kaikki kahdeksan syytettyä tunnustivat kuuluneensa väitetyn Teollisuuspuolueen johtoon ja kaikki todettiin syyllisiksi. Syytetyistä viisi, mukaan lukien Ramzin, tuomittiin kuolemaan ja kolme muuta syytettyä kymmenen vuoden vankeuteen. Päivää tuomioiden ilmoittamisen jälkeen Neuvostoliiton toimeenpaneva keskuskomitea muutti armahduksella kuolemantuomiot kymmenen vuoden vankeustuomioiksi ja alensi muut tuomiot kymmenestä kahdeksaan vuoteen vankeutta.[1]
Ramzin sai jatkaa vankeudessa tieteellistä työtään, lämpökattiloiden suunnittelua. Hänet armahdettiin kokonaan vuonna 1932 kiitoksena hyödyllisen tutkimustyönsä jatkamisesta. Ramzin sai myöhemmin monia virallisia kunnianosoituksia kuten Stalin-palkinnon ja Leninin kunniamerkin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Imperialismin kätyrit proletaarisen oikeuden edessä – Neuvostoliiton prokuraattorin, toveri Krylenkon syytöskirjelmä vastavallankumouksellisen ”Teollisuuspuolueen” johtajia vastaan Vapauden kirjapaino, Sudbury 1931.
- Miten imperialistit valmistavat hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan (julkaistujen oikeusasiakirjojen suomenkielinen johdanto)
- Процесс Промпартии 1930 (uutisfilmi oikeudenkäynnistä, kesto 40 min) Youtube.com.