Temperamaalaus
Temperamaalaus on maalaus, jossa värien sideaineena on munankeltuainen tai kaseiini. Sana tempera tulee latinan sanasta temperare, joka tarkoittaa sekoittamista. Tempera on alun perin tarkoittanut kaikkia sideaineita, sittemmin nimenomaan munatemperaa.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Temperavärit kehitettiin luultavasti antiikin aikana, ja keskiajalla niistä tuli yleisemmin käytettyjä värejä. Renessanssimaalauksista esimerkiksi Sandro Botticellin maalaus Venus ja Mars National Galleryssä on maalattu lukuisilla päällekkäisillä temperakerroksilla.[2] Temperaan ja etenkin rasvaiseen temperaan pohjautuneet öljyvärit syrjäyttivät temperan 1500-luvulla. Temperalla maalaaminen tuli kuitenkin uudestaan muotiin 1800-luvun lopulla. Myös 1990-luvulla ja 2000-luvulla munatempera on kokenut aika ajoin pieniä renessansseja.[2]
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Temperaa on kahta päälaatua: kananmunaan perustuva ja kaseiiniin eli maidon juustoaineeseen perustuva tempera. Kaseiinitempera on näistä kahdesta tarttuvampi ja lujempi sidosaine, mutta sen käyttäminen tapahtuu vesihauteessa lämmitettynä. Jäähdyttyään kaseiinitempera kovettuu ja sen sanotaan tarttuvan niin lujasti, että sillä voidaan irrottaa vanhempia maalikerroksiaselvennä esimerkiksi rappauksesta.
Lisäksi tempera voi olla laihaa tai rasvaista. Laihassa temperassa on sideaineen ohella vain liima-ainetta (esimerkiksi munaa), rasvaisessa on mukana kuivuvaa öljyä. Rasvainen emulsio on liuos, johon tarvitaan vettä, öljyä ja liima-ainetta emulgaattoriksi. Emulsio voi sisältää myös öljyä, hartsiliuosta tai vahaa. Joskus siihen lisätään ranskalaista tärpättiä säilyvyyden vuoksi, tai hunajaa värin koostumuksen parantamiseksi.[1] Kananmunan albumiini emulgoi öljyn samaan tapaan kuin majoneesia tehtäessä. Munatemperan sideaineeseen käytetään tavallisesti 1 osa munaa (keltuainen+valkuainenlähde?), 1 osa keitettyä pellavaöljyä (vernissa), 1 osa vettä. Osien lämpötilan on oltava sama. Ensin sekoitetaan muna ja vernissa, sitten lisätään vesi. Väriaineet (pigmentit) lisätään viimeiseksi.[3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tempera soveltuu erityisesti kovalle pohjalle kuten puulle maalaamiseen. Temperamaalit soveltuvat taidemaalauksen lisäksi laajasti rakennuksien ja huonekalujen pinnoiksi.[4][5]
Kuivuttuaan tempera-sidosaine muuttuu veteen tai öljyyn liukenemattomaksi. Temperaväri kuivuu nopeasti. Ilman vernissaa värit ovat himmeitä ja hennon pastellisävyisiä, mutta vernissa antaa väreille kiiltoa ja syvyyttä.
Temperavärejä käytetään tyypillisesti läpikuultavina kerroksina. Silloin voidaan ensin luoda sommittelu ja piirustus, seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja
- ↑ a b Taiteen pikkujättiläinen, s. 742–743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
- ↑ Vogel, Christian: Maalaamme temperalla – seinät – huonekalut – käyttöesineet. ISBN 951-873-790-8)
- ↑ Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000
- ↑ Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000, s. 610–612.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Temperamaalaus Wikimedia Commonsissa
| Sideaineen mukaan: | |
|---|---|
| Maalauspohjan mukaan: | |
| Värinlevitystavan mukaan: | |
| Maalausjärjestyksen mukaan: | |
| Maalaustyylin mukaan: |