Temotsolomidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Temotsolomidi
Temotsolomidi
Temotsolomidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3-metyyli-4-oksoimidatso[5,1-d][1,2,3,5]tetratsiini-8-karboksamidi
Tunnisteet
CAS-numero 85622-93-1
ATC-koodi L01AX03
PubChem 5394
DrugBank DB00853
Kemialliset tiedot
Kaava C6H6N6O2 
Moolimassa 194,168
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 212 °C (hajoaa)[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus Lähes 100%[2]
Proteiinisitoutuminen 15 %[3]
Metabolia Hydrolysoituu ei-entsymaattisesti
Puoliintumisaika 1,2 h[4]
Ekskreetio Virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen, intravenoosi

Temotsolomidi (C6H6N6O2) on imidatsotetratsiinijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä eräiden syöpien, kuten aivosyöpien hoitoon yhdessä sädehoidon kanssa.

Lääkeaineen kehitys ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temotsolomidi kehitettiin 1980 luvun alussa Aston-yliopistossa Birminghamissa professori Malcolm Stevensin johtamassa tutkimusryhmässä, joka tutki imidatsolitetratsiinien kemiaa ja niiden mahdollisia käyttökohteita lääkeaineina. Ennen temotsolomidin kehittämistä ryhmä tutki sen N-kloorietyylianalogin mitotsolomidin käyttöä. Myöhemmin temotsolomidin havaittiin olevan yhtä tehokas ja sen farmakologisten ominaisuuksien todettiin olevan suotuisammat kuin mitotsolomidin.[5][6]

Temotsolomidi kuuluu alkyloiviin yhdisteisiin. Se on aihiolääke, josta muodostuu ihmiselimistössä 5-(3-metyylitriatseno)-imidatsoli-4-karboksiamidia ja edelleen diatsometaania, joka on varsinainen metyloiva yhdiste. Temotsolomidin aineenvaihduntatuotteet alkyloivat DNA:n emäksisiä guaniinia typpi- ja happiatomin kohdalta ja adeniinia happiatomin kohdalta. Metyloitunut DNA johtaa siihen, että syöpäsolut eivät kykene enää lisääntymään ja apoptoosiin. Temotsolomidi myös estää eräitä DNA:n vaurioita korjaavia entsyymejä. Temotsolamidi kykenee läpäisemään veri-aivoesteen.[2][4][5][6][7][8][9] Lääkeainetta käytetään eräiden aivokasvainten hoitoon yhdistettynä sädehoitoon[10]. Sen on todettu tehoavan myös melanoomaan[7], mutta tätä käyttöä ei ole vielä hyväksytty Suomessa[11].

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temotsolomidin haittavaikutuksiin kuuluvat huonovointisuus ja luuydintoksisuus aiheuttaen luuydinsuppressiota, trombosytopenia, neutropenia ja anemia[2][7]. Temotsolomidihoidon jälkeen voi ilmetä myelooinen leukemia. Potilaille annetaan yleensä tenotsolomidihoidon aikana keuhkokuumetta ehkäisevää lääkitystä[2].

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temotsolomidisynteesin ensimmäisessä vaiheessa 4-aminoimidatsoli-5-karboksamidi reagoi natriumnitriittiliuoksen kanssa happamissa olosuhteissa muodostaen diatsoniumsuolan Tämä diatsoniumsuola reagoi metyyli-isosyanaatin kanssa muodostaen temotsolomidia. Metyyli-isosyanaatin suuren myrkyllisyyden ja räjähdysherkkyyden vuoksi on pyritty kehittämään vihreämpiä synteesireittejä, joissa tämä yhdiste on korvattu esimerkiksi vähemmän haihtuvilla etyyli-isosyanaattoasetaatilla tai trimetyylisilyylimetyyli-isosyanaatilla.[5][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1562. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c d Georg F. Weber: Molecular Therapies of Cancer, s. 27. Springer, 2015. ISBN 978-3-319-13277-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2015). (englanniksi)
  3. Temozolomide DrugBank. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
  4. a b Jan H. M. Schellens,Howard L. McLeod,David R. Newell: Cancer clinical pharmacology, s. 96–98. Oxford University Press, 2005. ISBN 978-0192629661. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2015). (englanniksi)
  5. a b c Stephen Neidle: Cancer Drug Design and Discovery, s. 145–162. Academic Press, 2013. ISBN 9780123965219. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2015). (englanniksi)
  6. a b David E. Thurston: Chemistry and pharmacology of anticancer drugs, s. 39–41. CRC Press, 2006. ISBN 9780849392191. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2015). (englanniksi)
  7. a b c Erkki Elonen: 61. Kasvainten kemoterapia Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 26.8.2015.
  8. a b Axel Kleemann: Antineoplastic Agents, 1. Nonhormonal, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 26.8.2015
  9. Francis Ali-Osman: Brain Tumors, s. 225. Springer, 2007. ISBN 978-1-58829-042-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2015). (englanniksi)
  10. Hanna O. Mäenpää: Gliooma kuriin. Duodesim, 2010, 126. vsk, nro 14, s. 1669–1675. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.8.2015.
  11. Pia Vihinen: Temotsolomidi ja melanooma Duodecim Terveyskirjasto. 14.12.2011. Viitattu 26.8.2015.