Telomiteoria

Telomiteoria (engl. telome theory) on teoria, jonka avulla pyritään selittämään maakasvien perusosien synty yksinkertaisesta, putkimaisesta kantamuodosta eli telomista. Telomit ovat kasvin kärkikasvupisteen solunjakautumisessa syntyneistä soluista muodostuneita putkimaisia rakenteita. Telomit voivat olla erilaistuneita tuottamaan lisääntymishiukkasia eli itiöitä, jolloin telomin päässä on sporangio eli itiöitä tuottava laajentuma, tai olla kasvullisia, itiöitä tuottamattomia, telomeita eli fylloideja. Telomiteorian avulla voidaan siis selittää kasvin osien kehittyminen telomien erilaisten kasvamisten, muuntumisten ja surkastumisten tuloksena.

Telomiteorian keskeisiä tapahtumia ovat pituuskasvu, kaareutuminen eli inkurvaatio, haarautuminen, ylikasvu, tasoon asettuminen eli planaatio, yhteenkasvaminen ja surkastuminen. Muodostamalla telomiteorian perustapahtumista tyypiltään ja voimakkuudeltaan erilaisten tapahtumien sarja, voidaan näin selittää eri kasvinosien, kuten varren ja lehtien, kehitys yksinkertaistetussa muodossa. Telomiteoriaa voidaan soveltaa myös juurien kehittymiseen; juuret olisivat siis muodostuneet vastaavasti alaspäin kasvaneiden telomien kasvun, muuntumisten ja surkastumisten tuloksena. Mitä kehittyneempi ja monimutkaisempi kasvinosan rakenne on, tarvitaan sen kehittymisen selittämiseksi pidempi ja monivaiheisempi telomiteorian tapahtumien sarja.

Telomiteorian perustapahtumat

• pituuskasvu: Telomien pituuskasvussa putkimaiset telomit kasvavat entistä pidemmiksi. Näin on voinut syntyä kasvin varsi.
• kaareutuminen eli inkurvaatio: Telomit ovat lähtökohtaisesti suoria rakenteita, mutta inkurvaatiossa ne taipuvat kaarelle. Näin varsista on voinut tulla monimuotoisempia.
• haarautuminen: Telomien haarautumisessa telomin kärjessä oleva kärkikasvupiste jakautuu vähintään kahdeksi erilliseksi kärkikasvupisteeksi, joista kummastakin alkaa kasvaa oma telominsa. Tällä tavoin ovat voineet syntyä varren haarat ja oksat. Kun yksi telomi on haarautunut kahdeksi, voidaan näiden kahden telomin yhteistä kantaosaa kutsua mesomiksi.
• ylikasvu: Telomien ylikasvussa samasta mesomista kasvavasta kahdesta telomista toinen kasvaa huomattavasti toista voimakkaammin. Näin pienemmäksi jäävästä telomista tulee varren sivuhaara. Pieniksi jääneistä sivuhaaroista eli piikkimäisistä enaatioista arvellaan kehittyneen liekokasvien (Lycophyta) lehtinä olevat mikrofyllit.
• tasoon asettuminen eli planaatio: Telomien planaatiossa haaroittuneet telomit asettuvat samaan tasoon.
• yhteenkasvaminen: Telomien yhteenkasvamisessa kaksi tai useampia telomeja yhtyy yhdeksi leveämmäksi rakenteeksi. Planaation ja yhteenkasvamisen seurauksena voi näin syntyä lehtimäinen rakenne eli yksinkertainen megafylli.
• surkastuminen: Telomien surkastumisessa telomit pienentyvät sukupolvien kuluessa siten, että lopulta kyseinen telomi voi hävitä olemattomiin.

Lähteet

• Paul Kenrick: The telome theory (englanniksi)