Telluuritetrakloridi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Telluuritetrakloridi
Tellurium-tetrachloride-tetramer-from-xtal-2000-3D-balls.png
Tunnisteet
CAS-numero 10026-07-0
Ominaisuudet
Molekyylikaava TeCl4
Moolimassa 269,4
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine[1][2]
Sulamispiste 225 °C[1]
Kiehumispiste 394 °C[3]
Tiheys 3,0 g/cm3[4]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Telluuritetrakloridi (TeCl4) on telluuri- ja klooriatomien muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä ja muiden telluuriyhdisteiden valmistuksen lähtöaineena.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa telluuritetrakloridi on valkoista tai hieman kellertävää kiteistä ainetta. Nesteenä ja kaasuna se on punaista. Kaasufaasissa yhdiste esiintyy TeCl4-monomeerina, mutta kiinteässä ja nestemäisessä olomuodossa polymeerinä. Kiteisessä telluuritetrakloridissa toistuva yksikkö on kuutiomainen Te4Cl16-tetrameeri, jossa jokainen telluuriatomi on sitoutunut kuuteen klooriatomiin ja telluuri- ja klooriatomit vuorottelevat kuution kärkinä. Nestemäisenä telluuritetrakloridi johtaa sähköä ja tämä johtuu TeCl3+, Te3Cl13-- ja Te2Cl102--ionien muodostumisesta.[3][5]

Telluuritetrakloridi ei liukene veteen, mutta hydrolysoituu veden vaikutuksesta telluuridioksidiksi ja vetykloridiksi. Yhdiste liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten metanoliin, etanoliin, etyyliasetaattiin, bentseeniin ja tolueeniin. Telluuritetrakloridi muodostaa additiotuotteita useiden Lewis-emästen kanssa.[1][2]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telluuritetrakloridia voidaan valmistaa suoraan alkuaineistaan klooraamalla telluuria. Muita tapoja ovat telluurin tai telluuridioksidin klooraus käyttämällä klooraavana kemikaalina tetrakloorimetaania, arseenitrikloridia tai rikkidikloridia.[1][5]

Te + 2 Cl2 → TeCl4

Telluuritetrakloridia voidaan käyttää niin epäorgaanisten kuin orgaanistenkin telluuriyhdisteiden valmistuksessa. Sitä voidaan käyttää myös katalyyttinä kloorattaessa bentseeniä tai fenoleja ja vedytettäessä karboksyylihappoja tai estereitä alkoholeiksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d James E. Hoffmann, Michael G. King, C. Carapella, J. E. Oldfield &R. D. Putnam: Tellurium and Tellurium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 18.9.2014
  2. a b c Guy Knockaert: Tellurium and Tellurium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 18.9.2014
  3. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 590–591. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.9.2014). (englanniksi)
  4. William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4.94. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.9.2014). (englanniksi)
  5. a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 772–775. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)