Telluuridioksidi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Telluuridioksidi
TeO2powder.jpg
Cryst struct teo2.png
Tunnisteet
CAS-numero 7446-07-3
Ominaisuudet
Molekyylikaava TeO2
Moolimassa 159,6
Ulkomuoto Valkoinen tai kellertävä kiteinen aine[1]
Sulamispiste 732,6 °C[2]
Kiehumispiste 1 245 °C[3]
Tiheys 5,67 g/cm3[3]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen[1]

Telluuridioksidi (TeO2) on telluurin oksideihin kuuluva epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa akusto-optisissa sovellutuksissa. Luonnossa telluuridioksidia esiintyy telluriittimineraalissa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa telluuridioksidi on valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta. Yhdisteellä on kaksi kiderakenteeltaan erilaista muotoa, α- ja β-muodot. Näistä α-muoto on rakenteeltaan kerrosmainen ja β-muodon kiderakenne on samanlainen rutiilin kanssa. Telluuridioksidi on veteen liukenematon, mutta liukenee sekä happo- että emäsliuoksiin. Se on siis amfoteerinen aine. Happoliuoksissa muodostuu Te4+-ioneja ja emäsliuoksissa telluriitti-ioneja (TeO3-). Sulana yhdiste on väriltään punaista.[1][2][3][4][5][6]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telluuridioksidia voidaan valmistaa kuumentamalla telluuria tai telluurihapoketta happivirrassa. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on liuottaa telluuria typpihappoon ja laimentaa muodostuva liuos vedellä. Tällöin telluuridioksidi saostuu liuoksesta. Yhdiste voidaan puhdistaa liuottamalla emäksiseen liuokseen ja tekemällä liuos hieman happamaksi rikkihapolla, jolloin telluuridioksidi saostuu uudelleen.[1][2][3][4][2]

Telluuridioksidin yksittäiskiteitä käytetään akusto-optisissa sovelluksissa.[2] Siitä voidaan myös valmistaa orgaanisia telluuriyhdisteitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 136. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d e Guy Knockaert: Tellurium and Tellurium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 8.5.2016
  3. a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  4. a b James E. Hoffmann, Michael G. King, C. Carapella, J. E. Oldfield & R. D. Putnam: Tellurium and Tellurium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 8.5.2016
  5. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 592. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.5.2016). (englanniksi)
  6. Peter Atkins, Tina Overton, Jonathan Rourke, Mark Weller, Fraser Armstrong: Shriver and Atkins' Inorganic Chemistry, s. 411. Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0199236176. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.5.2016). (englanniksi)