Televisiotuotannon komentokieli
Komentokieli on televisiotuotannossa työryhmän kesken käytetty ammattilaiskieli, joka koostuu lyhyistä komentosanoista, termeistä ja koodikielestä, joka sisältää paljon lyhenteitä, mm. kuvakokolyhenteitä. Komentokielen on oltava lyhyttä ja tehokasta, jotta tuotanto etenisi sujuvasti. [1]
Komentokielen hallinta on välttämätöntä erityisesti television monikameratuotannossa. Komentokieltä käyttävät etupäässä ohjaaja ja kuvaussihteeri. Tv-studion tai ulkotuotantoauton ohjaamossa komentokieltä voi käyttää myös videomikseri. Kuvausvalmista käsikirjoitusta toteutettaessa kuvaussihteeri varoittaa seuraavat tapahtumat, esimerkiksi kuvat ja äänet, ja ohjaaja komentaa toiminnon käyntiin sekä antaa lisäohjeita. Kun ohjaus improvisoidaan eikä kuvakäsikirjoitusta ole, ohjaaja myös varoittaa. [2]
Kuvakäsikirjoitus perustuu ns. kahdeksan kuvan järjestelmään, missä jokainen kuvakoko on määritelty. Lisäksi kameran liikkeet ja objektiivin muutokset on kirjattu etukäteen kuvasuunnitelmaan. Kameramiehillä on edessään kameralistat, joihin jokainen etukäteen suunniteltu kuva on merkitty [3] [4]. Esimerkiksi PLK on puolilähikuva ja PK on puolikuva henkilöstä.
Esimerkkejä kuvaussihteerin varoituksista ja ohjaajan komennoista:
- Kuvaussihteeri: ”Kuva 182, K3 (kamera 3), PLK Matti, seuraa ovelle!”
- Ohjaaja: ”Kolmoseen…nyt!”
- Kuvaussihteeri: ”Kuva 183, K2, PK juontaja ja juontaja varoitus!”
- Ohjaaja: ”Kakkoseen ja juontajalle merkki…nyt!”
- Kuvaussihteeri: ”Ääni, varoitus äänitehosteesta!”
- Ohjaaja: ”Äänitehoste käy…nyt!”
Komentokieltä voidaan käyttää myös tuotannon eri toimipisteitten sisällä. Kuvaaja ohjaa kameramiehiä ja valaisijoita, äänisuunnittelija tai miksaava äänitarkkailija komentaa äänitarkkailijoita.
2000-luvulla kuvaussihteeriä alettiin yleisesti kutsua tuotantokoordinaattoriksi.
Komentotekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjaamon pöydässä joko tv-studiossa tai ulkotuotantoautossa on mikrofoni tai kaksi, joitten välityksellä ohjaajan ja kuvaussihteerin komentokieli välittyy tuotantotiimille. Pöydässä sijaitsevat lisäksi komentojen valintakytkimet eri tuotantopisteisiin tai tuotantotiimille. Näitä ovat mm. kuvaaja, kamerat, studio-ohjaaja, kuva- ja valaistustarkkaamo, äänitarkkaamo, käyttömestari, esiintyjien nappikuulokkeet, kuvanauhoitus, graafikko, seurantaheittimet ja PA-pöytä eli saliäänimikseri. [5][6]
Kameramiehet ja studio-ohjaaja kuulevat komennot omista kuulokkeistaan ja he voivat puhua kuulokemikrofonin välityksellä ohjaamoon. Äänitarkkaamossa on komentokaiutin ja mikrofoniyhteys, studiossa työskentelevillä äänitarkkailijoilla on kuulokkeet ja mikrofoni, joilla he ovat yhteydessä äänisuunnittelijaan tai ääntä miksaavaan äänitarkkailijaan. Kuva- ja valaistustarkkaamossa on komentokaiutin ja mikrofoniyhteys. Valaisijat ovat yhteydessä kuvaajaan omilla kuulokkeillaan ja mikrofoneilla. [7]
Yksikameratuotannon komentokieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksikameratuotannossa komentokieli on paljon yksinkertaisempaa, koska tavallisesti otetaan kuva kerrallaan, ja jokaisen kuvan jälkeen ohjaajalla on mahdollisuus neuvotella kuvaajan ja tuotantotiimin kanssa. Yksikameratuotannossakin käytetään tavallisesti ns. kahdeksan kuvan järjestelmää.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Korvenoja, Pekka: TV-kameratyön perusteet. Helsinki: Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadia, 2004, s. 123-125
- ↑ Korvenoja, Pekka: TV-kameratyön perusteet. Helsinki: Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadia, 2004, s. 124
- ↑ Korvenoja, Pekka: TV-kameratyön perusteet. Helsinki: Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadia, 2004, s. 44-50, 122
- ↑ Millerson, Gerald: The Technique of TV Production. London and Boston: Focal Press, 1982. s. 58-60, 327
- ↑ Burrows, Thomas - Wood, Donald: Television Production - disciplines and techniques. Dubuque, Iowa: WCB, 1982. s. 55-57
- ↑ Bretz, Rudy: Techniques of Television Production. New York, San Francisco, Toronto and London: McGraw-Hill Book Company, Inc. 1962, s 12-14
- ↑ Millerson, Gerald: The Technique of TV Production. London and Boston: Focal Press, 1982. s. 21-22