Tekijä XI

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tekijä XI
Factor XI 2F83.png
Ihmisen tekijä XI (PDBID: 2F83)
Tunnisteet
EC-numero 3.4.21.27
Tietokannat
KEGGt KEGG
Entrez 2160
OMIM 264900
UniProt P03951

Hyytymistekijä XI (geeni F11)[1] on ihmisten ja monien muiden eläinten veressä oleva inaktiivinen tsymogeeni. se katkeaa aktiiviseksi tekijäksi XIa, joka on osa veren hyytymistä. XIa on seriiniproteaasi-entsyymi, joka aktivoi tekijä IX:iä, jotka osaltaan välittävät hyytymisreaktiota eteenpäin. Tekijän XI muita nimiä ovat "plasman tromboplastiinin edeltäjä" (eng. plasma thromboplastin antecedent)[2] ja antihemofiilinen tekijä C.[3]

Geeni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä tekijän XI geeni on F11. Se on kromosomissa 4 kohdassa 4q35. Sen pituus on noin 23 kiloemäsparia (kbp). Siinä on 14 intronia ja 15 eksonia. Eksonissa 1 on 5' transloitumaton alue (5' UTR). Eksoni 2 koodaa signaalisekvenssiä. Eksonit 3–10 koodaavat "omena"-proteiinidomeeneja ja eksonit 11–15 aktiivisen kohdan domeenia.[1]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä tekijä XI koostuu kahdesta samanlaisesta disulfidisidoksin yhtyneestä peptidiketjusta eli monomeerista. XI on siis homodimeeri, jossa on 2 aktiivista kohtaa. Translaation jälkeen kustakin monomeerista poistuu signaalipeptidaasilla N-terminaalin 18 aminohapon (AH) signaalisekvenssi. Monomeerit glykosyloituvat ja niihin muodostuu disulfidisidoksia. Valmiin dimeerisen tekijän XI massa on noin 143 kDa. Massasta 5% on hiilihydraateista, joista 0.6% on heksooseista, 2.7% N-asetyyliheksosamiinista ja 1.7% N-asetyylineuramiinihaposta. Monomeerin pituus on 607 AH.[2]

Alla luetellut aminohapot on numeroitu siten kuin signaalisekvenssi olisi vielä kiinni proteiinissa.

Monomeerissa on C-terminaalinen aktiivisen kohdan omaava proteiinidomeeni. Monomeerin N-terminaalissa 4 "omena"-domeenia (eng. apple), joiden symbolit ja järjestykset ovat N-terminaalista C-terminaalin suuntaan A1, A2, A3 ja A4. Kussakin on 90–91 AH:ta, 2 disulfidisidosta ja ne ovat AH-sekvensseiltään keskenään 23–34%:sesti samankaltaisia. A4-domeenissa on kysteiini numero 321 (C321). Monomeerit ovat dimeerissä näistä kysteiineistä disulfidisidoksella toisissaan kiinni.[2]

XI:n aktivaatiossa XIa:ksi sen kummastakin monomeeristä katkeaa peptidisidos R369–I370 aktiivisen kohdan omaavasta domeenista. Katkeamisessa kukin monomeeri tuottaa 2 peptidiketjua:[2]

  • raskas ketju, jossa on 369 AH:ta ja domeenit A1, A2, A3 ja A4[2]
  • kevyt ketju, jossa on 238 AH:ta ja aktiivisen kohdan domeeni[2]

Ketjut pysyvät toisissaan kiinni disulfidisidoksella. Sitten aktiivisen kohdan domeenin H413, D462 ja S557 voivat toimia katalyyttisenä triadina tekijä IX:n aktivaatiossa.[2]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä tekijä XI muodostuu pääosin maksassa, josta se vapautuu vereen.[2] Sen pitoisuus veriplasmassa on noin 5 µg/ml (0.0313 µmol/l) ja puoliintumisaika 45–52 tuntia.[4][5]

Ihmisillä XI aktivoituu XIa:ksi veren hyytymisreaktiossa tekijä XIIa:n tai trombiinin avulla.[2]

XIa aktivoi tekijä IX:n IXa:ksi katkaisemalla R145–A146 ja R180–V181 väliset peptidisidokset.[2] IXa on tärkeä osa veren hyytymisreaktiota. XI ole ainoa sen IX-muotoa aktivoiva entsyymi.[6]

XIa:n toimintaa veressä estävät eniten antitrypsiini ja antitrombiini, jossa hepariini on kompleksina. Vähemmän merkittäviä estäjiä ovat C1-estäjä (geeni SERPING1), α2-antiplasmiini (SERPINF2) ja α2-makroglobuliini (A2M).[2]

Hemofilia C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä tekijän XI toiminnan heikkous sitä koodaavan geenin mutaation takia aiheuttaa autosomaalisesti ja resessiivisesti periytyvää harvinaista verenvuototautia, hemofilia C:tä. Monia eri mutaatiotyyppejä tunnetaan. Hemofilia C ilmenee noin 1:llä ihmisellä miljoonasta, mutta on ashkenasijuutalaisilla yleisempi. Toimimantahäiriötä aiheuttavien mutaatioiden suhteen ashkenaseista noin 9% on heterotsygootteja ja 0.22% homotsygootteja. Hemofilia C ei usein aiheuta spontaania verenvuotoa, toisin kuin hemofilia A ja hemofilia B, vaan heikentää haavojen hyytymistä. Joskus voi silti ilmetä spontaania verenvuotoa esimerkiksi nivelissä. Hemofiliaa C voidaan tarvittaessa hoitaa antamalla suoneen tekijää XI veriplasmauutteena. Vaihtoehtoisesti voidaan antaa kalliimpaa tekijä VIIa:ta, joka on tuotettu yhdistelmä-DNA-tekniikkaa käyttämällä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b SJ Choi et al: Cys482Trp missense mutation in the coagulation factor XI gene (F11) in a korean patient with factor XI deficiency. Annals of Laboratory Medicine, 2014, 34. vsk, nro 4, s. 332–335. PubMed:24982842. doi:10.3343/alm.2014.34.4.332. ISSN 2234-3806. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c d e f g h i j k ND Rawlings et al: Handbook of proteolytic enzymes, s. 2893-2896. 3. painos. Academic Press, 2012. ISBN 9780123822192.
  3. R Cammack et al: Oxford dictionary of biochemistry and molecular biology, s. 46. 2. painos. Oxford University Press, 2006. ISBN 9780198529170.
  4. CE Marcucci et al: Perioperative hemostasis: coagulation for anesthesiologists, s. 193. Springer-Verlag, 2015. ISBN 9783642550041. doi:10.1007/978-3-642-55004-1.
  5. a b M Martín-Salces et al: Review: factor XI deficiency: review and management in pregnant women. Clinical and Applied Thrombosis, 2010, 16. vsk, nro 2, s. 209–213. PubMed:19049995. doi:10.1177/1076029608327864. ISSN 1938-2723. Artikkelin verkkoversio.
  6. S Palta, R Saroa, A Palta: Overview of the coagulation system. Indian Journal of Anaesthesia, 2014, 58. vsk, nro 5, s. 515–523. PubMed:25535411. doi:10.4103/0019-5049.144643. ISSN 0019-5049. Artikkelin verkkoversio.