Tekijä V
| Tekijä V | |
| |
| Ihmisen tekijän V C2-domeeni (PDBID: 1CZS) | |
| Tunnisteet | |
| Tietokannat | |
| Entrez | 2153 |
| OMIM | 612309 |
| UniProt | P12259 |
Hyytymistekijä V (geeni F5)[1] on ihmisten ja monien muiden eläinten veressä oleva inaktiivinen proteiini. Se katkeaa aktiiviseksi tekijäksi Va, joka on osa veren hyytymistä. Va on kofaktori tekijä Xa -entsyymille. Nämä tuottavat solukalvojen pinnalle Xa-Va-kompleksin eli protrombinaasin. Tämä pilkkoo veren protrombiinia trombiiniksi. Trombiini tuottaa muun muassa fibrinogeeneistä verihyytymän tuottavaa fibriiniä. Tekijä V tunnetaan myös nimillä proakkeleriini ja labiili tekijä.[2]
Geeni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisillä tekijän V geeni on F5. Tämä on kromosomissa 1 kohdassa 1q23. Geenin pituus on noin 80 kiloemäsparia (kbp). Siinä on 24 intronia ja 25 eksonia. mRNA:n pituus on 8 kbp ja se koodaa 2224:ää aminohappoa.[1]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisillä tekijä V on glykoproteiini, jossa on heti translaation jälkeen 2224 aminohappoa (AH). Translaation jälkeen siitä muun muassa poistuu 28 AH:n signaalisekvenssi ja tekijä glykosyloituu. Lopullisen tekijän V massa on noin 330 kDa, siinä on 2196 AH:ta ja on 6 proteiinidomeenia. Domeenien järjestys N-terminaalista C-terminaaliin on A1-A2-B-A3-C1-C2. C2-domeeni sitoo tekijän fosfolipidikalvoon.[3]
Trombiini tai tekijä Xa aktivoivat tekijän V tekijäksi Va. Aktivaatiossa tekijän V sen aminohappojen R709, R1018 ja R1545 viereiset peptidisidokset katkeavat. Tällöin B-domeeni poistuu. Jäljelle jää raskas ketju (A1-A2) ja kevyt ketju (A3-C1-C2), jotka ovat toisissaan ei-kovalenttisesti kiinni.[3]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisillä tekijä V muodostuu pääosin maksassa, josta se vapautuu vereen. Sen pitoisuus veriplasmassa on noin 10 µg/ml ja puoliintumisaika 15 tuntia.[2]
Veren trombiini tai tekijä Xa aktivoivat tekijän V tekijäksi Va.[3] Xa kiinnittyy aktivoiduttuaan pian solukalvoon. Va kiinnittyy Xa:han. Yhdessä ne tuottavat Xa-Va-kompleksin eli protrombinaasin, jossa Xa on kofaktori ja Va entsyymi. Protrombinaasi pilkkoo veren protrombiinia trombiiniksi. Trombiini muun muassa pilkkoo fibrinogeeneistä verihyytymän tuottavaa fibriiniä.[4]
Va:n inaktivoituessa aktivoitu proteiini C (APC) katkaisee aminohappojen R306, R506, R679, and R994 viereiset peptidisidokset.[3]
Mutaatiot ja puutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisillä tekijän V toiminnan heikkous sitä koodaavan mutaation takia aiheuttaa autosomaalisesti ja resessiivisesti periytyvää verenvuototautia, jota on aiemmin sanottu Owrenin taudiksi ja parahemofiliaksi. Tämä ilmenee noin 1:llä ihmisellä miljoonasta. Heterotsygootit ovat usein oireettomia virheellisen geenin kantajia ja homotsygooteilla ilmenee liikaan verenvuotoon liittyviä oireita.[3]
Tekijän V R506Q-pistemutaatiossa sen aminohapposekvenssin arginiini numero 506 on glutamiini. Tämä "tekijä V Leiden" -mutaatio tehostaa tekijän V toimintaa, joka lisää siksi veritulppariskiä. Se periytyy autosomaalisesti ja dominantisti. Mutaatio on 2–15 %:lla Euroopasta peräisin olevalla valkoihoisella ihmisellä, joista noin 1 % on homotsygootteja. Mutaatio on hyvin harvinainen muissa etnisissä ryhmissä. Heterotsygooteilla on 5–10-kertainen veritulpan riski ja homotsygooteilla 50–100-kertainen. Jopa 30 %:lla veritulppapotilaista on R506Q-mutaatio. Proteiini C:n geenissä voi olla sen toimintaa heikentävä G20210A pistemutaatio. Proteiini C hajottaa aktivoitua tekijää Va. Siksi R506Q ja G20210A yhdessä lisäävät veritulppariskiä entisestään.[5]
Yhdistetty tekijä VIII:n ja V:n puutos eli F5F8D on harvinainen ja lähinnä autosomaalisesti ja resessiivisesti periytyvä verenvuototauti. Se ei johdu tekijän VIII tai V geenien mutaatiosta. Tautia ilmenee kaikkialla maailmassa, mutta eritoten sisäsiittoisuuden yhteydessä. Potilailla veriplasman V- ja VIII-pitoisuudet ovat 5–30 % normaalia alemmat. Potilailla ilmenee lieviä tai keskivaikeita verenvuotoja. F5F8D:tä aiheuttavat ainakin LMAN1- tai MCFD2-geenien mutaatiot. Nämä koodaavat V ja VIII kuljetukseen liittyviä proteiineja.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b A Jadli et al: High heterozygosity frequency of three exonic SNPs of factor V gene (F5): implications for genetic diagnosis. The Indian Journal of Medical Research, 2015, 142. vsk, nro 1, s. 85–87. PubMed:26261171. doi:10.4103/0971-5916.162130. ISSN 0971-5916. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b S Palta, R Saroa, A Palta: Overview of the coagulation system. Indian Journal of Anaesthesia, 2014, 58. vsk, nro 5, s. 515–523. PubMed:25535411. doi:10.4103/0019-5049.144643. ISSN 0019-5049. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e G Nicolaes, B Dahlbäck: Factor V and thrombotic disease. Arteriosclerosis, Thrombosis, and Vascular Biology, 2002, 22. vsk, nro 4, s. 530–538. doi:10.1161/01.ATV.0000012665.51263.B7. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ ND Rawlings et al: Handbook of proteolytic enzymes, s. 2908-2912. 3. painos. Academic Press, 2012. ISBN 9780123822192.
- ↑ S Perez-Pujol, O Aras, G Escolar: Factor V Leiden and Inflammation. Thrombosis, 2012, nro 2012. PubMed:22666576. doi:10.1155/2012/594986. ISSN 2090-1488. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ C Zheng, B Zhang: Combined deficiency of coagulation factors V and VIII: an update. Seminars in thrombosis and hemostasis, 2013, 39. vsk, nro 6, s. 613–620. PubMed:23852824. doi:10.1055/s-0033-1349223. ISSN 0094-6176. Artikkelin verkkoversio.