Teija Sopanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Teija Sopanen
Teija Sopanen vuonna 1953.
Teija Sopanen vuonna 1953.
Henkilötiedot
Syntynyt26. tammikuuta 1933
Helsinki
Kuollut4. lokakuuta 2011 (78 vuotta)
Helsinki
Ammatti missi, näyttelijä, toimittaja, televisiokuuluttaja
Puoliso
Lapset 2; Jaana Oravisto
Muut tiedot
Aktiivisena 1953–2004

Teija Sopanen (oik. Teija Anneli Väärä,[1] ent. Purhonen 1970–1974,[2] ent. Oravisto,[1] o.s. Sopanen; 26. tammikuuta 1933 Helsinki4. lokakuuta 2011 Helsinki[3][4]) oli suomalainen televisiokuuluttaja, toimittaja, missi ja elokuvanäyttelijä.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan aikana vuonna 1943 kymmenvuotias Teija lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin.[5] Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1952. Sopaset asuivat tuolloin Tampereella, jonne he olivat muuttaneet Lappeenrannan ja Varkauden kautta. Tampereelta Sopanen lähti Helsingin yliopistoon suorittamaan kieliopintoja. Pari vuotta myöhemmin hänen vanhempansa muuttivat Tampereelta Helsingin Kruununhakaan.[6]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Missi ja elokuvatähti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teija Sopanen valittiin Suomen Neidoksi vuonna 1953,[7] ja hän sai palkinnoksi matkan Yhdysvaltoihin edustamaan Suomea Miss Universum -kilpailuun Long Beachiin, Kaliforniaan.[8]

Missikilpailun jälkeen Sopanen näytteli elokuvissa. Hänen ensiesiintymisensä oli sivurooli elokuvassa Rakastin sinua, Hilde (1954), jota seurasivat pienehköt roolit elokuvissa Tyttö tuli taloon ja Tyttö lähtee kasarmiin. Vuonna 1958 Sopanen teki keskeisen Ilona Ahlgrenin roolin Valentin Vaalan värielokuvassa Niskavuoren naiset. Samana vuonna hänellä oli Hilkan rooli Vaalan elokuvassa Nuori mylläri. Seuraavana vuonna hän oli Tauno Palon vastanäyttelijänä elokuvassa Kovaa peliä Pohjolassa.

Sopasen myöhemmät valkokangasroolit olivat lähinnä cameo-näyttäytymisiä toimittajan tai televisiokuuluttajan osissa.

Toimittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradion kuuluttaja Teija Sopanen vuonna 1959.
Yleisradion kuuluttaja Teija Sopanen vuonna 1962.
Yleisradion kuuluttaja Teija Sopanen vuonna 1968.

Sopanen toimi Yleisradion toimittajana ja televisiokuuluttajana TV1-kanavalla vuosina 1957–1974. Hän oli vuosikaudet niin suosittu, että uusi viestin suorastaan samaistettiin häneen. Sopanen voitti kymmenen Telvis-patsasta, juonsi ohjelmia ja toimi kuvaussihteerinä. Vuonna 1989 hän juonsi TV2:n visailuohjelmaa Teeveestä tuttu. 1990-luvulla hänellä oli oma ruoka-aiheinen televisio-ohjelma Teijan keittiössä.[9] Elokuvissa Juoksuhaudantie ja Uuno Turhapuro – This Is My Life (molemmat vuodelta 2004) Sopasella oli rooli televisiotoimittajana.

Teija Sopanen toimi haastattelijana kahdessa Erkki Pohjanheimon toimittamassa ja ohjaamassa TV1:n Viihdetoimituksen musiikkidokumentissa: Kuunnelkaa laulujani! – henkilökuva Valto Laitisesta (ensilähetys TV 1:ssä 24. lokakuuta 1971)[10] ja Salminen Savonlinnassa – Matin muotokuva Savonlinnan oopperajuhlien kehyksissä (ensilähetys TV 1:ssä 12. tammikuuta 1974)[11]

Televisiouran jälkeen Sopanen työskenteli naistenlehdille: hän toimi Monalisan päätoimittajana vuosina 1974–1975 ja kirjoitti henkilöjuttuja Jaana-lehteen.[12] Seuran toimittajana hän kirjoitti lehtiartikkeleita muun muassa baletista ja teatterista.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopanen oli naimisissa kolmesti: näyttelijä Matti Oraviston kanssa 1954–1964, nyrkkeilijä Pertti Purhosen kanssa vuosina 1970–1974 ja vuodesta 1979 kuolemaansa saakka teatterinjohtaja Lauri Väärän kanssa. Hän asui Helsingin Kruununhaan Pohjoisrannassa yli neljä vuosikymmentä.[6][13]

Sopasella on liitostaan Oraviston kanssa kaksi lasta: tytär Jaana Oravisto, josta tuli näyttelijä, syntyi vuonna 1955, ja seuraavana vuonna syntyi poika.[5]

Eläkevuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkevuosinaan Sopanen toimi entisen kotikaupunkinsa Tampereen ikäihmisten tanssitapahtuman tukijana.

Stadin Slangi ry. valitsi Sopasen vuoden 2001 Stadin Friiduksi Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta 2001.[14]

Teija Sopanen kuoli vaikeaan sairauteen 78-vuotiaana syksyllä 2011. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon (kortteli 5, rivi 13, hauta 213).

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1954 Rakastin sinua, Hilde Maisa
1956 Tyttö tuli taloon Nana
Tyttö lähtee kasarmiin Marja
1958 Nuori mylläri Hilkka Koikale
Niskavuoren naiset opettaja Ilona Ahlgren
1959 Pekka ja Pätkä mestarimaalareina televisiokuuluttaja
Kovaa peliä Pohjolassa Lea Westerholm
1961 Voi veljet, mikä päivä! Hilkka
1966 Millipilleri Yleisradion siivooja
1969 Vodkaa, komisario Palmu cameo,
televisiokuuluttaja
Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut
2004 Uuno Turhapuro – This Is My Life esiintyjä
Juoksuhaudantie televisiotoimittaja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Riita kymmenen vuoden eläkkeestä Savon Sanomat. 8.9.2010. Kuopio: Savon Media Oy. Viitattu 8.9.2010. [vanhentunut linkki]
  2. Urheilutiedon SM-kilpailu 2008 Suomen Urheilutietäjät ry. Viitattu 12.2.2011.
  3. Tainola, Rita: Kuuluttajalegenda Teija Sopanen on kuollut Ilta-Sanomat. 4.10.2011. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 4.10.2011. Viitattu 4.10.2011.
  4. Ilta-Sanomat: Teija Sopanen on kuollut Karjalainen. 4.10.2011. Viitattu 11.10.2011. [vanhentunut linkki]
  5. a b –. Ilta-Sanomat, 5.10.2011, s. 40.
  6. a b Järvenpää, Eeva: Teija Sopanen on asunut Pohjoisrannassa yli 40 vuotta Helsingin Sanomat. 4.2.2006. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 8.9.2010.
  7. Salonen, Erkki (toim.): Mitä Missä Milloin 1955, s. 337. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
  8. Lindfors, Jukka: Teijan tie missistä tv-julkkikseksi Yle Elävä arkisto. 4.10.2011 (päivitetty 22.11.2011). Yleisradio Oy. Viitattu 11.11.2013.
  9. Erjansalo, Anne & Timonen, Kaarina & Karhuvaara, Veera: ”Toosan” tähdet eivät sammu. Ilta-Sanomat Plus, 10.11.2007, s. 22.
  10. –. Helsingin Sanomat, 24.10.1971, s. tv-palsta.
  11. –. Helsingin Sanomat, 12.1.1974, s. tv-palsta.
  12. Saarenmaa, Laura: Intiimit äänet : Julkisuuskulttuurin muutos suomalaisissa ajanvietelehdissä 1961–1975, s. 247. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, 2010. ISBN 978-951-44-8160-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 20.4.2021).
  13. Kokkonen, Jenni: Teija Sopanen: Käärme yllätti studiossa (Studio55) MTV. 20.1.2010 (päivitetty 4.10.2011). MTV Oy. Viitattu 8.9.2010.
  14. Stadin Friidu ja Kundi Stadin Slangi. Arkistoitu 14.6.2015. Viitattu 13.6.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Malmberg, Raili: ”Sopanen, Teija (1933–2011)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 199, 200. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio. (maksullinen verkkoversio)
  • Simonen, Elina: Teija. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07134-3.
  • Elfving, Sari: ”Ystävä televisiossa. Jännitteitä Teija Sopasen tähtikuvassa”, Television viisi vuosikymmentä, s. 309–324. Toim. Juhani Wiio. SKS, 2007. ISBN 978-951-746-939-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]