Teemasivu:Filosofia/Artikkelipoimintoja2

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Platon (m.kreik. Πλάτων, 427347 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi ja Akatemian perustaja, jota pidetään yhtenä antiikin ja koko historian merkittävimmistä filosofeista. Hän oli Sokrateen kuuluisin oppilas ja Aristoteleen opettaja. Filosofina Platon oli rationalisti ja dualisti. Hänet tunnetaan erityisesti klassisesta ideaopistaan sekä kirjoittamistaan dialogeista (mm. Pidot, Faidros ja Valtio).

Puhtaan järjen kritiikki (saks. Kritik der reinen Vernunft) vuodelta 1781 on saksalaisen filosofin Immanuel Kantin tunnetuin ja vaikutusvaltaisin filosofinen teos ja yksi koko länsimaisen filosofian kuuluisimmista teoksista. Siihen viitataan usein nimellä "Ensimmäinen kritiikki", ja sitä seurasivat myöhemmin Käytännöllisen järjen kritiikki (1788) ja Arvostelukyvyn kritiikki (1790). Kant näki teoksen tarkoituksena olevan sillan rakentaminen rationalismin ja empirismin välisen kuilun yli ja erityisesti David Humen jyrkän empirismin vastustaminen. Teos pyrkii vastaamaan perustaviin tietoteoreettisiin kysymyksiin "mitä tiedämme?" ja "kuinka tiedämme sen?"

Jumalan olemassaoloa koskevia argumentteja ovat esittäneet filosofit, teologit ja muut ajattelijat. Filosofian käsitteistössä jumalan olemassaoloa koskevia argumentit kuuluvat tietoteorian, ontologian ja uskonnonfilosofian (ja ateismin filosofian) alueisiin. Ensimmäiset merkittävät jumalatodistukset muotoili Aristoteles ja erityisesti keskiajan skolastiikan teologiassa jumalatodistuksilla oli keskeinen rooli. Merkittävimmät jumalatodistukset ovat ontologinen todistus, kosmologiset todistukset, teleologiset todistukset ja moraalinen todistus.