Ted Danson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ted Danson vuonna 1990.

Ted Danson (oik. Edward Bridge Danson III, s. 29. joulukuuta 1947 San Diego, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijä.[1]

Näyttelijänura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danson tunnetaan parhaiten roolistaan baarimikko Sam Malonena vuosina 1982–1993 esitetyssä tilannekomediasarjassa Terveydeksi (Cheers). Rooli toi hänelle useita palkintoehdokkuuksia. Hän oli yksitoista kertaa Emmy-ehdokkaana sarjassa paras miespääosa komediasarjassa ja voitti palkinnon kahdesti, vuosina 1990 ja 1993. Danson sai roolistaan myös kahdeksan Golden Globe -ehdokkuutta (sarjassa paras miespääosa televisiosarjassa, komedia tai musikaali) ja voitti palkinnon niin ikään kaksi kertaa, vuosina 1990 ja 1991. Sam Malonen roolin lisäksi hän sai tunnustusta myös työstään televisioelokuvassa Something About Amelia, josta sai vuonna 1985 Golden Globen sarjassa paras miespääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa, ja myös Emmy-ehdokkuuden.[1][2][3]

Danson esiintyi Terveydeksi-sarjan esittämisen aikaan myös useissa elokuvissa, tunnetuimpina Kolme miestä ja baby (3 Men and a Baby) vuodelta 1987, jossa hän esiintyi Tom Selleckin ja Steve Guttenbergin kanssa, ja elokuvan jatko-osa Kolme miestä ja pikkuneiti (3 Men and a Little Lady) vuodelta 1990. Ensimmäinen elokuva, jossa Danson näytteli, on Poliisiauto 6-Z-4 ei vastaa (The Onion Field) vuodelta 1979. Aiemmin 1970-luvulla hän teki ensimmäisen vakituisen televisioroolinsa saippuasarjassa Somerset, jonka lopettamisen jälkeen hän esiintyi vierailevissa rooleissa monissa muissa sarjoissa.[1][4]

Terveydeksi-sarjan päättymisen jälkeen Danson esiintyi lyhytikäiseksi jääneessä tilannekomediasarjassa Ink, joka alkoi vuonna 1996 ja kesti vain yhden tuotantokauden. Danson esitti lehtimaailmaan sijoittuvassa Inkissä Mike Loganin roolia ja toisessa pääosassa, Kate Montgomerynä, oli Dansonin vaimo Mary Steenburgen. Danson ja Steenburgen esiintyivät samana vuonna myös Jonathan Swiftin romaaniin perustuvassa minisarjassa Gulliverin matkat. Inkin loputtua Danson sai vuonna 1998 pääosaroolin sarjasta Tohtori Becker (Becker), jota esitettiin kuusi kautta CBS-kanavalla vuosina 1998–2004. Hän sai tohtori John Beckerin roolista Golden Globe -ehdokkuuden vuonna 2001 (sarjassa paras miespääosa televisiosarjassa, komedia tai musikaali).[1][5][6]

Syksyllä 2006 esitettiin lyhyeksi jäänyttä tilannekomediasarjaa Ryhmä rämä (Help Me Help You), jossa Danson esitti ryhmäterapeutti Bill Hoffmania. Vuosina 2007–2010 hän esitti korruptoitunutta miljardööriä Arthur Frobisheria draamasarjassa Damages, josta hän sai yhden Golden Globe -ehdokkuuden, vuonna 2008 sarjassa paras miessivuosa televisiosarjassa, minisarjassa tai televisioelokuvassa, ja kolme Emmy-ehdokkuutta, vuonna 2008 sarjassa paras miessivuosa draamasarjassa ja vuosina 2009 ja 2010 sarjassa paras vieraileva miesnäyttelijä draamasarjassa. Vuosina 2009–2011 hän esitti päähenkilön pomoa George Christopheria HBO:n komediasarjassa Bored to Death ja vuosina 2011–2015 D. B. Russellia rikossarjassa C.S.I. (CSI: Crime Scene Investigation ). C.S.I.:n päätyttyä syksyllä 2015 hän siirtyi esittämään samaa hahmoa sarjaan CSI: Cyber.[1][3][5][7][8][9]

Televisiosarjojen ohella Danson on jatkanut myös elokuvanäyttelemistä. Hän on esittänyt muun muassa pientä roolia sotaelokuvassa Pelastakaa sotamies Ryan (Saving Private Ryan) vuodelta 1998 ja pääosarooleja televisioelokuvissa It Must Be Love (2004), Knights of the South Bronx (2005), josta oli ehdolla SAG-palkinnon saajaksi, ja Our Fathers (2005).[1][5]

Vuonna 1999 Danson sai tähden Hollywood Walk of Famelle.[1]

Ympäristöaktivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danson on näyttelijänuransa ohella vaikuttanut aktiivisesti ympäristönsuojeluasioissa. Hän perusti vuonna 1987 Bob Sulnickin kanssa valtamerien suojelun puolesta puhuneen järjestön American Oceans Campaign (AOC), joka yhdistyi 2000-luvulla ympäristöjärjestö Oceanan kanssa. Danson on toiminut Oceanan johtokunnan jäsenenä. Hän on tehnyt valtamerien suojelusta myös kirjan Oceana: Our Endangered Oceans and What We Can Do to Save Them yhdessä toimittaja Mike D'Orson kanssa. Kirja julkaistiin vuonna 2011.[2][5][10][11]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ted Danson ja vaimonsa Mary Steenburgen vuonna 2009.

Danson on ollut kolmesti naimisissa. Ensimmäinen, näyttelijä Randall ”Randy” Dansonin (o.s. Gosch) kanssa solmittu liitto alkoi vuonna 1970 ja päättyi eroon vuonna 1977. Vuonna 1977 hän meni naimisiin Casey Coatesin kanssa ja heillä on kaksi lasta, tyttäret Katherine ja Alexis. Liitto päättyi eroon vuonna 1993. Nykyinen avioliitto Mary Steenburgenin kanssa alkoi vuonna 1995.[1]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiotyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Somerset (esiintyi sarjassa vuosina 1975–1976)
  • Spider-Man: The Dragon's Challenge (1979)
  • The French Atlantic Affair (1979) (minisarja)
  • The Women's Room (1980)
  • Olipa kerran vakoilija (Once Upon a Spy, 1980)
  • Dear Teacher (1981)
  • Our Family Business (1981)
  • Terveydeksi (Cheers, 1982–1993) (televisiosarja)
  • Cowboy (1983)
  • Something About Amelia (1984)
  • Kun oksa katkeaa (When the Bough Breaks, 1986)
  • We Are the Children (1987)
  • Frasier (1994) (televisiosarja)
  • Simpsonit (1994) (televisiosarja, yhden jakson vierailu)
  • Ink (1996–1997) (televisiosarja)
  • Gulliverin matkat (Gulliver's Travels, 1996) (minisarja)
  • Thanks of a Grateful Nation (1998)
  • Tohtori Becker (Becker, 1998–2004) (televisiosarja)
  • Jäitä hattuun (Curb Your Enthusiasm, 2000–2009) (televisiosarja)
  • Living with the Dead (2002) (minisarja)
  • It Must Be Love (2004)
  • Our Fathers (2005)
  • Knights of the South Bronx (2005)
  • Guy Walks Into a Bar (2006)
  • Ryhmä rämä (Help Me Help You, 2006) (televisiosarja)
  • Damages (2007–2010) (televisiosarja)
  • Bored to Death (2009–2011) (televisiosarja)
  • C.S.I. (CSI: Crime Scene Investigation, 2011–2015) (televisiosarja)
  • CSI: Immortality (2015)
  • CSI: Cyber (2015–2016) (televisiosarja)
  • Fargo (2015) (televisiosarja)

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Poliisiauto 6-Z-4 ei vastaa (The Onion Field, 1979)
  • Huuma (Body Heat, 1981)
  • Creepshow – yöjuttu (Creepshow, 1982)
  • Aavekaupungin aarre (Little Treasure, 1985)
  • Ystävien kesken (Just Between Friends, 1986)
  • Sekopäät (A Fine Mess, 1986)
  • Kolme miestä ja baby (Three Men and a Baby, 1987)
  • Uskottomuus (Cousins, 1989)
  • Isä (Dad, 1989)
  • Kolme miestä ja pikkuneiti (3 Men and a Little Lady, 1990)
  • Made in America (1993)
  • Nyt ollaan sujut, isä! (Getting Even with Dad, 1994)
  • Pontiac Moon (1994)
  • Loch Ness (1996)
  • Jerry and Tom (1998)
  • Homegrown (1998)
  • Pelastakaa sotamies Ryan (Saving Private Ryan, 1998)
  • Mumford (1999)
  • Fronterz (2004)
  • Amatöörit (The Amateurs, 2005)
  • Bye Bye Benjamin (2006)
  • Nobel Son (2007)
  • Himon hinta (The Human Contract, 2008)
  • Mad Money – hulluna rahaa (Mad Money, 2008)
  • The Open Road (2009)
  • Kaikki rakastavat valaita (Big Miracle, 2012)
  • The One I Love (2014)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Ted Danson Biography (Internet Archivessa, tallennettu 12.1.2009) Yahoo! Movies. Viitattu 28.9.2015. (englanniksi)
  2. a b Actor Ted Danson’s plan to save the oceans TODAY.com. 15.3.2011. Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)
  3. a b Awards for Ted Danson The Internet Movie Database. Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)
  4. Ted Danson Elonetissä
  5. a b c d HBO: Bored to Death: Cast & Crew: Ted Danson HBO.com. Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)
  6. O'Connor, John J.: A Sitcom Family Confronts Marijuana. The New York Times, 11.11.1996. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)
  7. Tohtori Hoffman tarvitsee apua Savon Sanomat. 4.9.2009. Viitattu 13.7.2011.
  8. Ted Danson moves to 'CSI' Variety.com. 12.7.2011. Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)
  9. Harris, Bill: 'CSI: Immortality' set to end iconic series with explosive finale Toronto Sun. 25.9.2015. Viitattu 28.9.2015. (englanniksi)
  10. Wood, Campbell: Ted Danson: acting for the oceans - interview with actor and American Oceans Campaign co-founder Ted Danson. E: The Environmental Magazine, tammikuu–helmikuu 1998. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.4.2013. (englanniksi)
  11. Nicholson, David: Norfolk author Mike D'Orso teams up with Ted Danson for a book about the oceans DailyPress.com. 25.3.2011. Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]