Tatsobaktaami
| Tatsobaktaami | |
| |
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2S,3S,5R)-3-metyyli-4,4,7-triokso-3-(triatsol-1-yylimetyyli)-4λ6-tia-1-atsabisyklo[3.2.0]heptaani-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C10H12N4O5S |
| Moolimassa | 300,306 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | noin yksi tunti[1] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi |
Tatsobaktaami (C10H12SN4O5) on laktaameihin ja sulfoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä yhdessä antibioottien kanssa bakteeri-infektioiden hoitoon, ja se parantaa antibioottien tehoa. Tatsobaktaami yhdistelmävalmisteena piperasilliinin kanssa kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon[2].
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tatsobaktaamin antibakteeriset ominaisuudet ovat itsessään hyvin heikot. Siksi sitä käytetään yhdessä jonkin antibiootin kanssa, kuten penisilliineihin kuuluvan piperasilliinin tai kefalosporiineihin kuuluvan keftolotsaanin. Tatsobaktaami on beetalaktamaasi- ja kefalosporinaasientsyymien inhibiittori. Se estää näitä bakteerien entsyymejä hydrolysoimasta antibiootteja ja parantaa antibioottien tehoa ja vaikutuskirjoa. Tatsobaktaamin ja antibiootin yhdistelmää käytetään esimerkiksi keuhkokuumeen ja vaikean virtsatietulehduksen hoitoon.[1][3][4]
Tatsobaktaami voi aiheuttaa allegisia iho-oireita tai huonovointisuutta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c John E. Bennett, Raphael Dolin, Martin J. Blaser: Mandell, Douglas, and Bennett's Principles and Practice of Infectious Diseases, s. 276. Elsevier, 2014. ISBN 9781455748013 Kirja Googlen teoshaussa (8. p. 2015) Viitattu 30.3.2018. (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 30.3.2019. (englanniksi)
- ↑ M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 243. CRC Press, 2010. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa 7. p. 2017 (eri ISBN) Viitattu 30.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 30.3.2019 (englanniksi)