Tatjana Tolstaja
Tatjana Nikititšna Tolstaja (ven. Татья́на Ники́тична Толста́я), (s. 3. toukokuuta 1951 Leningrad) on venäläinen kirjailija ja televisiojuontaja.[1]
Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tatjana Tolstaja kuuluu Tolstoin taiteilijasukuun, jonka kuuluisin edustaja on Leo Tolstoi. Hänen vanhempansa olivat fyysikko Nikita Tolstoi (1917-1994) ja Natalia Mihailovna Lozinskaja. Perheessä oli seitsemän lasta. Tatjana Tolstajan isänisä on neuvostokirjailija Aleksei Nikolajevitš Tolstoi, jonka isä kreivi Nikolai Aleksandrovitš Tolstoi (1849-1900) oli Leo Tolstoin pikkuserkun pikkuserkku.[1] Hänen isoäitinsä on runoilija Natalia Krandijevskaja-Tolstaja (1888-1963). Äidinpuoleinen isoisä Mihail Lozinski (1886-1955) oli tunnettu Danten, Shakespearen ja Molièren kääntäjänä.[2] Tatjana Tolstaja opiskeli filologiaa Leningradin valtionyliopistossa ja työskenteli sen jälkeen useita vuosia kustannustoimittajana Moskovassa.
Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1980-luvun puolivälissä Tolstaja alkoi julkaista novellejaan kirjallisuuslehdissä[1] ja hänestä tuli tunnettu lyhyiden kertomusten taiturina. Ne julkaistiin kokoelmana Tulta ja pölyä (Na zolotom kryltse sideli ... 1987, suom. 1988).[2] Niistä ensimmäinen (На золотом крыльце сидели) julkaistiin Avrora-lehdessä 1983.[1] Hänen kielensä barokkimainen koristeellisuus poikkeaa perinteisen realistisen proosan kielestä. Novellien tyyliin kuuluvat pitkät virkkeet ja adjektiivien runsaus. Hän jatkoi myös venäläisen kirjallisuuden traditiota hyödyntämällä Pietari-myyttiä, kuten esim. Gogol, Andrei Belyi, Aleksandr Blok, Andrei Bitov ja Jelena Švarts.[2][3] Hänen vuonna 1987 julkaistu esikoiskokoelmansa nosti hänet yhdeksi Gorbatšovin ajan tärkeimmistä kirjailijoista.[1]
Tolstajan toinen kertomuskokoelma Somnambula v tumane (Unissakävelijä sumussa) ilmestyi vuonna 1992. Vuonna 2000 julkaistiin hänen romaaninsa Kys, jota hän kirjoitti 14 vuotta. Romaania on kutsuttu "venäläisen elämän ensyklopediaksi", siinä kulttuurin myytit, kuten kirjallisuuden keskeinen sija venäläisessä kulttuurissa asetetaan kyseenalaiseksi.[2]
1990-luvulta alkaen hän oleskeli Yhdysvalloissa, jossa hän toimi vierailevana luennoitsijana eri yliopistoissa.[1] Vuodesta 2002 vuoteen 2014 hän juonsi kulttuuriaiheista keskusteluohjelmaa The School for Scandal Venäjän televisiossa.[4]
Teosten suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tulta ja pölyä. Suomentanut Marja Koskinen. WSOY, 1989. ISBN 9510155411.
- Novellit
Antologiassa: Toisaalta, kaikkea voi sattua: venäläisiä novelleja. Suomentanut Martti Anhava & Vappu Orlov. Helsinki: WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-41479-8.
- Seurustelua (Vrode flirta), suom. Vappu Orlov
- Savu ja varjo (Dym i ten), suom. Vappu Orlov
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Tatyana Tolstaya. New York Review Books, 24.3.2017. Viitattu 19.4.2018.
- ↑ a b c d Rytkönen, Marja. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 8. Perestroikan aika. Naisten uusi proosa”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 615. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 5. Realismista modernismiin: 1900-luvun taite. Modernismin murros. Venäläinen symbolismi, Myytti Pietarin kaupungista”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 396. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ The Tolstoys today: Tracking down a famous family. Alexandra Guzeva, Russia Beyond 13.5.2015. Viitattu 19.4.2018.
| ||||||||||||||||||||||
