Tasankointiaanien viittomakieli
| Tasankointiaanien viittomakieli | |
|---|---|
 Tasankointiaanien viittomakielen levinneisyysalue kattoi Suuret tasangot. |
|
| Tiedot | |
| Alue |
 Yhdysvallat Kanada |
| Puhujia | 75[1] |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | viittomakielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | − |
| ISO 639-2 | sgn |
| ISO 639-3 | psd |
Tasankointiaanien viittomakieli (Plains Indian Sign Language, PISL) on tasankointiaanien käyttämä viittomakieli Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Se kehitettiin alun perin helpottamaan eri kieltä puhuvien heimojen keskinäistä kommunikointia. Viittomat vaihtelivat jonkin verran eri kansojen keskuudessa. Vuonna 2015 tasankointiaanien viittomakielellä oli 75 puhujaa. Sitä käytetään edelleen tarinankerronnassa, rituaaleissa, rukouksissa ja kuurojen keskuudessa.[1] Kuten muutkin intiaanien viittomakielet, tasankointiaanien viittomakieli on uhanalainen[2].
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intiaanien käyttämän viittomakielen alkuperää ei ole pystytty jäljittämään, mutta siitä on useita mainintoja jo ensimmäisten espanjalaisten tutkimusmatkailijoiden aikakirjoissa. Löytöretkeilijä Álvar Núñez Cabeza de Vacan mukaan Floridan, Texasin ja New Mexicon intiaanit käyttivät aktiivisesti vastaavaa ilmaisutapaa jo vuonna 1528. Espanjalaiset ovat myös esittäneet väitteen, että he itse ottivat käyttöön viittomakielen tultuaan Amerikan mantereelle.[3]
Viittomakielen kehittyminen edistyneimpään muotoonsa on tapahtunut kuitenkin Suurilla tasangoilla.[4] Monet tasankointiaanit uskovat, että kiowat keksivät sen. Cheyennien suullisen perimätiedon mukaan kiowat omaksuivat viittomakielen New Mexicosta ja toivat sen mukanaan tasangoille.[5] Idästä tulleet siouxit ovat kertoneet, etteivät tunteneet tätä ilmaisumuotoa ennen kuin cheyennet opettivat sen heille. Kiowia on yleisesti pidetty taitavimpina viittomakielen osaajina. Myös cheyennien ja arapahojen taidot tämän kielen taitajina on nostettu yleisesti esille.[3]
Kun ratsastuskulttuuri kuljetti mukanaan kymmeniä eri murteita puhuvia heimoja tasangoilla oli yhteisen kielen kehittäminen ja omaksuminen elintärkeää. Kiowat, cheyennet ja arapahot toimivat tutkimusten valossa viittomakielen kaikkein merkittävimpinä levittäjinä. Heidän liikkumisensa tapahtuivat yhtä lailla sekä eteläisillä että pohjoisilla tasangoilla. Idästä ja lännestä löydetyt merkkikielet ovat olleet hyvin alkeellisia, ja niiden kehittymättömyyteen on löydetty hyvät perustelut. Idässä hallitsevina olleet algonkin-kielet ja irokeesikielet estivät sikäläisen viittomakielen kehityksen, ja Kalliovuorten heimot taas elivät liian eristettyä elämää oppiakseen selkeästi ymmärrettävää merkkikieltä. Poikkeuksen tähän tekivät nez percet, jotka solmivat kauppasuhteet Montanassa ja Pohjois-Dakotassa asuviin intiaaneihin, ja oppivat käyttämään tasankojen viittomakieltä.[6]
Tasangoilla asuvista kansoista comanchet ovat eurooppalaisten tekemissä muistiinpanoissa todettu huonoiksi viittomakielen taitajiksi. Yleisenä syynä tähän on pidetty sitä, että comancheilla ei ollut erityistä tarvetta oppia sitä, koska heidän oma kielensä oli pääkielenä useimmissa eteläisillä tasangoilla käydyissä intiaanien välisissä kokoontumisissa.[7] Myöskään tasankojen lounaisilla laidoilla elävät utet eivät kuuluneet viittomakielen taitajiin. Syyksi on mainittu sosiaalisten kontaktien puuttuminen tasankojen heimoihin.[3]
Viittomakielen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun tasankointiaanien viittomakieltä ja kuurojen käyttämää Amerikkalaista viittomakieltä verrataan toisiinsa löytyy niistä paljon samankaltaisuutta. Hyvä esimerkki on vierailu, jonka kiowat tekivät vuonna 1930 texasilaiseen kuurojen kouluun. Eräs intiaaneista piti biisoninajoa koskevan esitelmän tasankojen viittomakielellä. Kaikki kuurot ymmärsivät tarinan, vaikka eivät olleet koskaan ennen nähneet intiaaneja puhumassa pelkin käsimerkein.[8]
Tutkijat ovat havainneet myös joitakin merkittäviä eroavaisuuksia tasankointiaanien viittomakielen ja amerikkalaisen viittomakielen välillä. Viimemainittu kuurojen käyttämä kieli perustuu enemmän sormilla tehtyihin merkkeihin vartalon edessä, ja toimii vain lähietäisyydellä. Tasankointiaanien vastaava kieli oli suunniteltu käytettäväksi myös pidemmillä etäisyyksillä. Heidän kommunikaationsa koostui usein laajemmista liikeradoista, ja he käyttivät käsivarsiaan paljon enemmän kuin kuurot.[9] Monet asiat ilmaistiin heiluttamalla molempia käsiä pään yläpuolella vasemmalta oikealle tai päinvastoin. Liikkeiden kohdistuessa suoraan kehoa vasten ne erottuivat kauemmas taustan valoisuutta vasten. Kaikkiaan intiaanien kieli sisälsi enemmän elehtimistä, ja sitä voidaan verrata "ilmakuvien" tekoon tai puhtaaseen pantomiimiin.[10]
Tasankointiaanien viittomakieli on saattanut suuresti vaikuttaa amerikkalaisen viittomakielen syntyyn.[11] Vaikka kielelliset todisteet osoittavat, että nämä kaksi viittomakieltä erottuvat selvästi toisistaan, niin kielien rakenteesta löytyy silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä.[12]
Tasankojen viittomakielestä on löydetty yli 3000 sanaa[13]. Vuonna 1885 tehdyn tutkimuksen mukaan Yhdysvalloista löytyi yli 110 000 tasankojen viittomakielen käyttäjää.[14] Lukua lisäsivät Oklahoman moniin reservaatteihin siirrettujen itäisten kansojen rippeet kuten cherokeet ja chickasawit. Parhaimmillaan viittomakieli oli puhetta nopeampaa. Monet uudisasukkaat käyttivät intiaaneilta oppimaansa viittomakieltä karjanajossa, jolloin normaali puhe oli mahdotonta melun ja etäisyyksien takia.[15]
Nykyään tasankojen viittomakieli on häviämässä, vaikka joitakin sen taitajia saattaa vielä löytyä reservaateista.[16] Elokuussa 2010 oli pohjoisten cheyennien reservaatissa kokous, jonne kokoontui eri puolilta Yhdysvaltoja tasankojen viittomakielen taitajia. Edellinen vastaava tilaisuus oli pidetty 80 vuotta aiemmin.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tomkins, William, Indian Sign Languages, Dover publications, 1969, ISBN 9780486220291
- Wallace, Ernest & Hoebe,l Edward: The Comanches: Lords of the South Plains, University of Oklahoma Press, 1987. ISBN 9780806120409
- Webb, Walter Prescott, Great plains, University of Nebraska Pr, 1981, ISBN 9780803297029
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Plains Indian Sign Language - A language of United States Ethnologue. Viitattu 20.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Jeffrey Davis: American Sign Language Hand Talk. Arkistoitu 15.6.2010. Viitattu 20.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c ITS Origin From One Tribe or Region Accessgenealogy.com. Viitattu 10.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Webb s. 72.
- ↑ Tomkins s. 94.
- ↑ Webb s. 71.
- ↑ Wallace s. 22.
- ↑ Webb s. 77.
- ↑ Webb s. 77.
- ↑ Webb s. 74.
- ↑ a b Lending to Hand to Plains Indian Sign Language Alsints.com. Viitattu 28.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Davis, Jeffrey E.: Sociolinguistics in Deaf Communities #12: Multilingualism and Sign Languages: From the Great Plains to Australia powells.com. Viitattu 28.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Pictoral, Signals and Sign Language Nativeamericans.mrdonn.org. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Tomkins s. 7.
- ↑ Webb s. 78.
- ↑ Taylor, Allan R.: Encyclopedia of The Great plains plainshumanities.unl.edu. Viitattu 27.7.2011. (englanniksi)