Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taru sormusten herrasta:
Kaksi tornia
The Lord of the Rings:
The Two Towers
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Peter Jackson
Käsikirjoittaja Fran Walsh
Philippa Boyens
Stephen Sinclair
Peter Jackson
Perustuu J. R. R. Tolkienin romaaniin Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia
Tuottaja Barrie M. Osborne
Fran Walsh
Peter Jackson
Säveltäjä Howard Shore
Kuvaaja Andrew Lesnie
Leikkaaja Michael Horton
Tuotantosuunnittelija Grant Major
Lavastaja Dan Hennah
Alan Lee
Pääosat Elijah Wood
Ian McKellen
Liv Tyler
Viggo Mortensen
Sean Astin
Cate Blanchett
John Rhys-Davies
Bernard Hill
Christopher Lee
Billy Boyd
Dominic Monaghan
Orlando Bloom
Hugo Weaving
Miranda Otto
David Wenham
Brad Dourif
Karl Urban
Sean Bean
Andy Serkis
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Uusi-Seelanti
Tuotantoyhtiö New Line Cinema
Wingnut Films
Levittäjä New Line Cinema
Ensi-ilta 18. joulukuuta 2002
Kesto 179 minuuttia
235 minuuttia (pidennetty versio)
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 94 miljoonaa $[1]
Tuotto 926 047 111 $[1]
Edeltäjä Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit
Seuraaja Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (engl. The Lord of the Rings: The Two Towers) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut toinen osa Peter Jacksonin ohjaamasta Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiasta, joka pohjautuu J. R. R. Tolkienin fantasiaromaaniin Taru sormusten herrasta. Se on elokuvan Sormuksen ritarit (2001) jatko-osa ja sitä seuraa elokuva Kuninkaan paluu (2003).

Elokuvan ensi-ilta oli Uuden-Seelannin Wellingtonissa 1. joulukuuta 2002. Elokuva kestää teatteriversiona 2 tuntia 59 minuuttia ja pidennettynä erikoisversiona 3 tuntia 43 minuuttia.

Elokuva voitti vuoden 2002 Oscar-gaalassa kaksi Oscar-palkintoa. Tämän lisäksi elokuva sai 55 voittoa ja 70 ehdokkuutta muissa gaaloissa.lähde?

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frodo Reppuli jatkaa matkaansa Samvais Gamgin kanssa, ja he yrittävät päästä Mordoriin Emyn Muilin kukkuloiden yli. Heidän kimppuunsa hyökkää Klonkku, joka haluaa saada ”aarteensa” eli Sormuksen takaisin. Frodo suostuttelee Klonkun viemään heidät Mordorin Mustalle Portille. Samaan aikaan Rohanissa Aragorn, Legolas ja Gimli ajavat takaa uruk-haita, jotka ovat matkalla takaisin Rautapihaan mukanaan sieppaamansa hobitit Merri ja Pippin.

Rohanin kuningas Théoden joutuu neuvonantajansa Gríma Kärmekielen langettamaan transsiin, sillä Gríma on todellisuudessa Sarumanin palvelija. Sarumanin kiihottamat örkit ja Mustainmaan villi-ihmiset harhailevat Rohanissa tuhoten kyliä. Kuninkaan ainoa poika Théodred on jäänyt örkkien ansaan ja haavoittunut kuolettavasti. Théodenin veljenpoika Éomer kuulustelee Grímaa ja tajuaa tämän olevan vakooja, mutta Gríma onnistuu karkottamaan Éomerin Rohanista kuolemantuomion uhalla. Éomer suuntaa erämaahan kootakseen yhteen rohirrimin viimeiset uskolliset miehet. Samana yönä Éomerin armeija tekee yllätyshyökkäyksen uruk-hain leiriin, ja Merri ja Pippin pääsevät pakoon Fangornin metsään. Siellä hobitit kohtaavat Puuparran, Keski-Maan vanhimman entin.

Éomer kohtaa Aragornin, Legolasin ja Gimlin ja kertoo, ettei edellisen yön taistelusta jäänyt vastapuolesta ketään eloon. Kaikki viittaa siihen, että hobititkin on vahingossa surmattu. Aragorn löytää kuitenkin hobittien jälkiä, ja kolmikko seuraa niitä metsään. He kohtaavat valkoiseen valoon verhoutuneen velhon, joka paljastuu uudestisyntyneeksi Gandalfiksi – hänet tunnetaan tästedes nimellä Gandalf Valkoinen. Gandalf kertoo pudonneensa Morian kaivoksissa balrogin mukana maanalaiseen järveen ja kukistaneensa olennon pitkässä taistelussa. Gandalf, Aragorn, Legolas ja Gimli matkaavat Rohanin pääkaupunkiin, Edorasiin, missä he vapauttavat Théodenin Sarumanin vallasta ja karkottavat Gríman. Théoden ei halua ryhtyä avoimeen sotaan ja vahingoittaa kansaansa enempää. Sen sijaan hän päättää vetäytyä Helmin syvänteeseen, vuorilla sijaitsevaan Ämyrilinnaan. Gandalf käsittää, ettei syvänteen puolustus kestä uruk-hai-armeijan hyökkäystä, ja hän lähtee etsimään Éomeria luvaten palata mukanaan 2 000 ratsastajaa.

Johtaessaan Edorasin asukkaita Helmin syvänteeseen Aragornin ja Éomerin Éowyn-sisaren välille muodostuu läheinen suhde. Aragorn kertoo Éowynille, että hänen rakastettunsa Arwen on lähdössä Keski-Maasta ollakseen kansansa kanssa Kuolemattomilla Mailla. Elrond lähestyy Rivendellissä tytärtään Arwenia ja anoo tätä nousemaan Harmaista satamista lähteviin laivoihin ja jättämään Keski-Maan. Elrond paljastaa, millainen tulevaisuus Arwenia odottaa, jos tämä jää Aragornin luo: vaikka Aragorn kukistaisikin Sauronin ja nousisi kuninkaaksi, tämä on kuitenkin kuolevainen. Aragornin kuoleman jälkeen Arwen jäisi yksin kuihtumaan suruunsa. Arwen taipuu lopulta isänsä tahtoon ja jättää Rivendellin. Elrond kuulee Galadrielin äänen, ja tämä kertoo Sauronia vastustavien ihmisten ahdingosta. Elrond päättää lähettää Haldirin johtaman haltiapataljoonan Helmin syvänteen puolustukseen.

Frodo, Sam ja Klonkku saapuvat Mustalle Portille, mutta Klonkun mukaan hobitit eivät voi päästä sisään jäämättä kiinni. Hän paljastaa, että Mordoriin on olemassa salainen ja vartioimaton tie. He matkaavat etelään Ithilienin maahan, ja Klonkku alkaa kärsiä sisäisestä myllerryksestä: uskollisuus Frodoa kohtaan ja tarve saada Sormus takaisin repivät häntä kahtaalle. Pian kolmikko joutuu Ithilienin samoojien vangiksi. Heidät viedään Boromirin nuoremman veljen, Faramirin, luokse, ja tämä saa tietää Frodon kantamasta Valtasormuksesta. Todistaakseen arvonsa isälleen Denethorille Faramir päättää, että Sormus viedään Gondoriin.

Helmin syvänteen taistelu alkaa, ja puolustajat onnistuvat aluksi pitämään hyökkäyksen kurissa. Sarumanin kehittämät karkeat räjähteet kuitenkin räjäyttävät muuriin aukon, josta uruk-hait työntyvät sisään ulkolinnoitukseen. Haldir saa surmansa, ja muutamat eloonjääneet haltiat perääntyvät. Ämyrilinnassa urukit kapuavat muurien yli ja murtavat portin, pakottaen puolustajat vetäytymään keskustorniin.

Pippin johdattaa Puuparran siihen metsän osaan, jonka Saruman on tuhonnut. Puuparta raivostuu ja määrää entit kostamaan tuhotyön. Entit aloittavat marssin kohti Rautapihaa, jossa he kukistavat jäljelle jääneet uruk-hait ja tuhoavat Rautkymin padon, minkä seurauksena vesimassat ryöppyävät Orthancia ympäröiville tasangoille ja saartavat Sarumanin torniinsa.

Aragorn kieltää Helmin syvänteen puolustajia luovuttamasta ja kokoaa jäljelle jääneet joukot viimeiseen hyökkäykseen, jotta naisilla ja lapsilla olisi aikaa paeta vuorille. Hyökkäysjoukko syöksyy ulos ja raivaa tiensä linnoituksen portille. Samaan aikaan Gandalf ja Éomer sotureineen kuitenkin rynnistävät uruk-haiden kimppuun, jotka kauhistuneina pakenevat Fangorniin, missä entit ja heidän liittolaisensa huornit odottavat heitä valmiina kostamaan. Gandalf toteaa, että Helmin syvänteen taistelu on ohi, mutta Keskimaan taistelu vasta alkamassa.

Faramir vie Frodin ja Samin Osgiliathiin, Mordorin ja Gondorin välissä sijaitsevaan raunioituneeseen kaupunkiin. He käyvät lyhyen taistelun Mordorin örkkejä vastaan. Sam uskoo, että heidän on pidettävä kiinni siitä, minkä vuoksi he ylipäätään taistelevat: toistensa vuoksi ja saadakseen tehtävänsä vietyä loppuun. Faramir päättää vapauttaa hobitit ja lähettää heidät matkaan. Hobitit jatkavat matkaansa Mordoriin Klonkun opastuksella. Klonkku joutuu jälleen pimeän puolensa valtaan ja päättää hankkia Sormuksen takaisin johtamalla Frodon ja Samin ”hänen” luokseen.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Elijah Wood  Frodo Reppuli  
 Ian McKellen  Gandalf Harmaa / Gandalf Valkoinen  
 Liv Tyler  Arwen  
 Viggo Mortensen  Aragorn  
 Sean Astin  Samvais ”Sam” Gamgi  
 Cate Blanchett  Galadriel  
 John Rhys-Davies  Gimli, Puuparta (ääni)  
 Bernard Hill  Théoden  
 Christopher Lee  Saruman  
 Billy Boyd  Peregrin ”Pippin” Tuk  
 Dominic Monaghan  Meriadoc ”Merri” Rankkibuk  
 Orlando Bloom  Legolas  
 Hugo Weaving  Elrond  
 Miranda Otto  Éowyn  
 David Wenham  Faramir  
 Brad Dourif  Gríma Kärmekieli  
 Karl Urban  Éomer  
 Sean Bean  Boromir  
 Andy Serkis  Klonkku/Smeagol  
 Craig Parker  Haldir  
 John Leigh  Háma  
 Bruce Hopkins  Gamling  
 John Bach  Madril  

Vain pidennetyssä Special Extended Editionissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 John Noble  Denethor II  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva oli ehdolla kuuteen Oscar-palkintoon, joista se voitti kaksi. Muissa palkintogaaloissa se keräsi 65 palkintoa ja 76 ehdokkuutta.

Oscarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
2001:
Suomen lippukassan ykkönen 2002 Seuraaja:
2003: Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu