Tarton piiritys (1704)
| Tarton piiritys | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa suurta Pohjan sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
3 000–4 000 |
1 400–2 000 | ||||||
Tarton piiritys oli venäläisten joukkojen suuren Pohjan sodan aikana toteuttama Ruotsin hallitseman Tarton kaupungin piiritys ja valtaus vuonna 1704. Kaupunki antautui 14. heinäkuuta. Hieman myöhemmin kukistui samaan aikaan piiritetty Narva. Tartossa toteutettiin sittemmin karkotuksia ja osa kaupungista tuhottiin.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Suuri Pohjan sota oli syttynyt helmikuussa 1700 Tanskan, Puolan, Saksin ja Venäjän hyökätessä Ruotsia vastaan. Venäjän keisari Pietari I:n joukot olivat piirittäneet tuolloin Ruotsin hallitseman Narvan kaupungin saman vuoden elokuussa. Ruotsin kuningas Kaarle XII:n johtamat joukot ottivat kuitenkin huomattavan voiton venäläisistä Narvan taistelussa vuoden 1700 marraskuussa. Venäläiset toipuivat kuitenkin tappiostaan. Samalla kun Kaarle muutti sodan painopisteensä Puolaan venäläiset palasivat Liivinmaalle ja hävittivät sitä vuosina 1702 ja 1703. Vuonna 1703 Pietari oli myös perustanut Ruotsin Inkerinmaalle uuden Pietarin kaupungin.[1]
Piiritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläiset joukot alkoivat piirittää Narvaa toukokuussa 1704. Samalla kun Narvaa piiritettiin Kohti Tarttoa eteni Peipsijärven yli 9 000 venäläistä ja Pihkovasta sotamarsalkka Boris Šeremetevin johtamana 21 000 venäläistä.[1] Ensimmäiset venäläiset saapuivat kaupungin edustalle 4. kesäkuuta 1704. Kaupungin puolustajia komensi Carl Gustaf Skytte.[2] Puolustajat olivat ennen venäläisten saapumista poltaaneet Tarton esikaupungit riistääkseen niiden mahdollisen hyödyn piirittäjille. Heinäkuun puolella venäläisten piiritystä saapui seuraamaan itse Pietari I.[1] Piirittäjät tekivät rynnäkön kaupunkiin 13. heinäkuuta ja Skytte päätyi aloittamaan neuvottelut kaupungin antautumisesta. Venäläissotilaat tulivat kaupunkiin seuraavana päivänä puolustajien antautuessa.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläiset olivat kärsineet tappioina 3 000–4 000 miestä ja ruotsalaiset 1 400–2 000. Kaupungin valtauksen yhteydessä venäläiset saivat suuren sotasaaliin. Venäläisten samaan aikaan piirittämä Narva kukistui myöhemmin elokuussa ja sen piiritykseen osallistuivat Tartosta vapautuneet venäläisjoukot. Seuraavan muutaman vuoden ajan ruotsalaiset halltisivat vielä Länsi-Viron linnoituksia, kun taas venäläiset pitivät hallussaan itää. Tänä aikana Tartosta tehtiin kyydityksiä itään. Vuonna 1707 kyyditettiin noin 300 ruotsalaista sotavankia ja kaupunkilaista. Helmikuussa 1708 kyyditettiin vielä kaikki kaupungin 824 saksalaista asukasta. Heinäkuussa Pietari määräsi Tarton hävitettäväksi. Kaupunginmuuri räjäytettiin, kun taas kirkot ja talot sytytettiin palamaan. Osa karkotetuista pääsi palaamaan vuonna 1714. Ruotsin viimeinen tukikohta Baltiassa Tallinna antautui syyskuussa 1710. Alue jäi Venäjälle suuren Pohjan sodan päättäneellä Uudenkaupungin rauhalla vuonna 1721.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 258–263. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
- ↑ a b Tartu piiramine Histrodamus. Viitattu 1.8.2019. (viroksi)