Taranton Bohemund
| Bohemund I | |
|---|---|
.jpg) | |
| Antiokian ruhtinas | |
| Valtakausi | 1098 – 1111 |
| Edeltäjä | Jaghi-Sijan |
| Seuraaja | Tancred Marchisus (sijainen) |
| Syntynyt |
Marc[1] 1050–1058 välillä San Marco Argentano, Calabria |
| Kuollut |
3. tai 7. maaliskuuta 1109 tai 1111 Bari |
| Puoliso | Constance |
| Lapset | Bohemund II |
| Suku | Hauteville |
| Isä | Robert Guiscard |
| Äiti | Buonalbergon Alberada |
| Uskonto | katolinen |
Bohemund I (s. 1050–1058 – k. 5. tai 7. maaliskuuta 1109,[1] joidenkin lähteiden mukaan v. 1111[2]) oli Taranton ruhtinas ja myöhemmin myös Antiokian ruhtinas. Hän oli Apulian ja Calabrian herttuan Robert Guiscardin vanhin[2] poika tämän ensimmäisestä avioliitosta Buonalbergon Alberadan kanssa.[1]
Bohemund otti osaa isänsä suuren sotaretkeen Bysantin valtakuntaa vastaan vuosina 1080lähde?–1085.[1] Sillä välin kun hänen isänsä oli Italiassa vuosina 1082–1084, Bohemund johti normannijoukkoja.lähde? Hän hyökkäsi Thessaliaan ja pääsi aina Larissaan asti ennen kuin keisari Aleksios I Komnenos löi normannit. Vuonna 1085 Robert Guiscard kuoli.[1] Bohemundin nuorempi velipuoli Roger Borsa (Robert Guiscardin toisesta avioliitosta Sikelgaitan kanssa) peri Apulian. Bohemund peri Bysantilta vallatut alueet, mutta nämä menetettiin pian. Lohdutukseksi Sikelgaita antoi Bohemundille Taranton ruhtinaskunnan siitä hyvästä, että tämä luopui vaatimuksistaan herttuakuntaan.lähde?
Bohemund otti osaa ensimmäiseen ristiretkeen[1] enemmänkin siitä syystä, että saisi vallata kreikkalaisia maita, kuin uskonnollisista syistä. Bohemund keräsi kokoon hyvin varustetun armeijan normanneista, ehkä ristiretken parhaimman. Kun hän saapui Konstantinopoliin vannoi hän, muista ristiretken johtajista poiketen, muitta mutkitta keisarin vaatiman valan. Aleksioksen tytär, historioitsija Anna Komnena, oli erityisen kiinnostunut Bohemundista ja antaakin hänestä sympaattisen kuvauksen isänsä elämäkerrassa.lähde?
Kun ristiretki saapui Antiokiaan, Bohemund otti kaupungin piirityksen johtoonsa. Kun kaupungin lopulta vallattiin vuonna 1098, Bohemund julisti itsensä Antiokian ruhtinaaksi.[1]
Vuonna 1100 Bohemund jäi danishmendien vangiksi, ja hänet päästettiin vapaaksi vasta vuonna 1103.[1] Tämän jälkeen hän kärsi tappioita niin muslimeja kun kreikkalaisia vastaan.lähde? Hän palasi Italiaan keräämään lisää apua. Tällä matkalla hän nai Ranskan kuninkaan Filip I:n tyttären Constancen.[1]
Kerättyään lisäjoukkoja Bohemund ei palannutkaan Antiokiaan, vaan päätti jälleen hyökätä Bysantin valtakuntaa vastaan. Bohemundin joukot kukistuivat[1] sen jälkeen kun keisari Aleksios sai venetsialaiset avukseenlähde?. Bohemundin oli allekirjoitettava nöyryyttävä Devolin rauha vuonna 1108[2]. Rauhansopimuksen mukaan hänestä tuli Aleksioksen vasalli.[1] Bohemund palasi Italiaan murtuneena miehenä. Hän ei koskaan palannut Lähi-itään.lähde?
Suomalaisessa kirjallisuudessa Bohemond esiintyy Juha-Pekka Koskisen historiallisissa romaaneissa Ristin ja raudan tie sekä Seitsemäs temppeliherra.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Edeltäjä: Jaghi-Sijan |
Antiokian ruhtinas 1098–1111 |
Seuraaja: Bohemond II |
| ||||||||||||||||||
