Tappajan jäljet

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tappajan jäljet
Point Blank
Ohjaaja John Boorman
Perustuu Richard Starkin romaaniin Pankaa Parker lautoihin
Tuottaja Judd Bernard
Robert Chartoff
Säveltäjä Johnny Mandel
Kuvaaja Philip H. Lathrop
Pääosat Lee Marvin
Angie Dickinson
Valmistustiedot
Ensi-ilta 1967
Kesto 93 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Tappajan jäljet (Point Blank) on yhdysvaltalainen rikoselokuva, jonka on ohjannut John Boorman. Sen ensi-ilta oli vuonna 1967.

Elokuva oli Boormanin toinen pitkä ohjaus. Boorman toteutti Marvinin pyynnön ohjatessaan elokuvan,[1] ja tuotantovaiheessa Marvin oli merkittävä vaikuttaja. Kaupallinen menestys se ei ollut ensi-iltansa aikaan, mutta myöhemmin siitä on tullut kulttiklassikko.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Tappajan jäljet vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marvin esittää vähäpuheista roistoa Walkeria, joka on joutunut petetyksi. Elokuvan alussa häntä ammutaan. Hän etsii ryöstörahoja ja joutuu siinä yhteydessä raivaamaan tieltä salaperäisen rikollisjärjestön jäseniä.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Lee Marvin  … Walker  
 Angie Dickinson  … Chris  
 Keenan Wynn  … Yost  
 Carroll O'Connor  … Brewster  
 Lloyd Bochner  … Frederick Carter  
 Michael Strong  … Stegman  
 John Vernon  … Mal Reese  
 Sharon Acker  … Lynne  
 James B. Sikking  … palkkamurhaaja  

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on Tv-maailman kirjoittajan Arto Pajukallion mukaan ajan ja lajityypin omaleimaisimpia teoksia. Sitä on pidetty haavoittuneen miehen houreena, mihin viittaavat muun muassa suoraviivaiset ratkaisut, jotka rikkovat perinteistä kerrontaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Arto Pajukallio: Tappajan jäljet, Tv-Maailma 34/2014 s. 10
  2. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.