Siirry sisältöön

Tanskan kansankäräjävaalit 2026

Wikipediasta
Tanskan kansankäräjävaalit 2026
Tanska
2022 ←
24. maaliskuuta 2026

Kaikki 179 paikkaa kansankäräjille
90 paikkaa tarvitaan enemmistöön
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
 
Johtaja Mette Frederiksen Pia Olsen Dyhr Troels Lund Poulsen
Puolue Sosiaalidemokraatit Sosialistinen kansanpuolue Venstre
Saadut paikat 38 20 18
Paikkojen muutos Laskua 12 Nousua 5 Laskua 5
Kannatus 21,9 % 11,6 % 10,1 %
Muutos Laskua 5,6 %-yks Nousua 3,3 %-yks Laskua 3,2 %-yks

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
 
Johtaja Alex Vanopslagh Morten Messerschmidt Lars Løkke Rasmussen
Puolue Liberaali allianssi Tanskan kansanpuolue Moderaatit
Saadut paikat 16 16 14
Paikkojen muutos Nousua 2 Nousua 11 Laskua 2
Kannatus 9,4 % 9,1 % 7,7 %
Muutos Nousua 1,5 %-yks Nousua 6,5 %-yks Laskua 1,6 %-yks

  Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue Yhdeksäs puolue
 
Johtaja Mona Juul Pelle Dragsted Martin Lidegaard
Puolue Konservatiivinen kansanpuolue Yhtenäisyyslista Radikaali Venstre
Saadut paikat 13 11 10
Paikkojen muutos Nousua 3 Nousua 2 Nousua 3
Kannatus 7,6 % 6,3 % 5,8 %
Muutos Nousua 2,1 %-yks Nousua 1,2 %-yks Nousua 2,0 %-yks

Pääministeri ennen vaaleja

Mette Frederiksen
Sosiaalidemokraatit

Uusi pääministeri

tiedotetaan myöhemmin

Tanskan kansankäräjävaalit 2026 järjestettiin 24. maaliskuuta. Niissä valittiin kaikki 179 edustajaa kansankäräjille.[1] Vaalit olivat muutamalla kuukaudella ennenaikaiset, sillä perustuslain mukaan ne on järjestettävä vähintään neljän vuoden välein, ja edelliset olivat marraskuussa 2022.[2]

Vaaleissa sosiaalidemokraatit saivat huonoimman tuloksensa yli sataan vuoteen 21,9 % kannatuksella mutta säilyttivät silti paikkansa maan suurimpana puolueena. Myös sosiaalidemokraattien hallituskumppani, oikeistolainen Venstre sai kaikkien aikojen huonoimman vaalituloksensa 10,1 % kannatuksella. Vasemmistoblokki sai 84 paikkaa ja oikeistoblokki 77 paikkaa, eikä kumpikaan saanut enemmistöä kansankäräjille. Pääministeri Mette Frederiksen ilmoitti olevansa tappiosta huolimatta valmis jatkamaan Tanskan johdossa, mutta Venstren johtaja Troels Lund Poulsen ei ole valmis jatkamaan hallitusyhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa.[3] Vaa’ankieliasemassa on keskustalainen Moderaatit, jota johtaa Lars Løkke Rasmussen.[4]

Vaalikamppailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Mette Frederiksenin katsottiin vaalien ajankohdalla pyrkineen hyötymään puolueensa kannatusnoususta, jonka konflikti Yhdysvaltain kanssa Grönlannin asemasta oli aiheuttanut. Gallupeissa oli nousussa myös Tanskan kansanpuolue, joka puolestaan ratsasti maahanmuuttoaiheilla, kuten kauppojen hyllyille ilmestyneillä joulukalentereita muistuttavilla ramadan-kalentereilla.[5]

Kansankäräjävaaleissa on käytössä suhteellinen vaalitapa, jossa maa on jaettu kahteentoista vaalipiiriin. Niistä kymmenen on varsinaisessa Tanskassa, ja niiden lisäksi Färsaaret ja Grönlanti muodostavat omat vaalipiirinsä. Puolueilla on mahdollisuus päättää, asettavatko ne ehdokkaansa vaalilistalla etukäteen tiettyyn järjestykseen vai antavatko ne henkilökohtaisten äänten ratkaista valituksi tulevat. Vaalipiireiltä valitaan 139 kansanedustajaa (joista kaksi Färsaarilta ja kaksi Grönlannista), loput 40 ovat tasauspaikkoja, jotka jaetaan puolueiden valtakunnallisen ääniosuuden mukaan. Puolue ei kuitenkaan voi menettää vaalipiireistä saamiaan paikkoja, vaikka se saisi niitä enemmän kuin valtakunnallinen äänitulos oikeuttaisi. Esimerkiksi vuoden 2022 vaaleissa sosiaalidemokraatit saivat tämän vuoksi 50 paikkaa, vaikka kannatuksen perusteella heille olisi kuulunut 49. Kyseistä lakia oltiin alkuvuodesta 2026 muuttamassa, mutta lakimuutos ei ehtinyt tulla voimaan ennen vaalien julistamista. Tasauspaikkoihin ovat oikeutettuja puolueet, jotka saavat vähintään kahden prosentin valtakunnallisen kannatuksen tai vähintään yhden paikan jossakin vaalipiirissä. Puolue voi tietyissä tapauksissa olla oikeutettu tasauspaikkoihin myös, vaikka se ei olisi saanut vaalipiiripaikkoja tai kahden prosentin valtakunnallista kannatusta.[6]

Äänioikeus on kaikilla 18 vuotta täyttäneillä kansalaisilla, joilla on maassa vakituinen asuinpaikka. Kaikkiaan äänioikeutettuja on 4 317 926. Heistä 5,2 prosenttia on ensikertalaisia.[6]

Puolueet Äänet Paikat
Ääniä % +/– Paikat +/–
Sosiaalidemokraatit 779 524 21,9 -5,7 38 -12
Sosialistinen kansanpuolue 413 465 11,6 +3,3 20 +5
Venstre 361 578 10,1 -3,2 18 -5
Liberaali allianssi 334 435 9,4 +1,5 16 +2
Tanskan kansanpuolue 324 702 9,1 +6,5 16 +11
Moderaatit 274 066 7,7 –1,6 14 –2
Konservatiivinen kansanpuolue 270 751 7,6 +2,1 13 +3
Yhtenäisyyslista 226 113 6,4 +1,2 11 +2
Radikaali Venstre 207 459 5,8 +2 10 +3
Tanskademokraatit 205 216 5,8 -2,3 10 -4
Alternativet 91 879 2,6 +0,3 0 ±0
Kansalaispuolue 75 848 2,1 Uusi 4 Uusi
Itsenäiset 2 420 0,1 0
Yhteensä 3 567 456 100 % 175
Hyväksyttyjä ääniä 3 567 456 98,7 %
Hylättyjä 8 357 0,2 %
Tyhjiä 38 061 1,1 %
Äänestäneitä 3 110 038 72,0 %
Äänioikeutettuja 4 317 926
Lähde: DST.dk DR.dk
  1. Danish Parliament 2026 General Election Guide. International Foundation for Electoral Systems. Viitattu 14.3.2026. (tanskaksi)
  2. Heikkilä, Markus: Tanskassa järjestetään parlamentti­vaalit maaliskuun lopussa Yle Uutiset. 26.2.2026. Viitattu 14.3.2026.
  3. Frederiksen valmis jatkamaan Tanskan pääministerinä historiallisesta vaalitappiosta huolimatta Salon Seudun Sanomat. 25.3.2026. Viitattu 25.3.2026.
  4. Kansallismieliset vaalivoittoon Tanskan parlamenttivaaleissa – demareille rökäletappio Suomen Uutiset. 25.3.2026. Viitattu 25.3.2026.
  5. Oksanen, Annukka: Vaalit uhkien välissä Suomen Kuvalehti. 11.3.2026. Viitattu 14.3.2026.
  6. a b Elklit, Jørgen: Folketingsvalg 2026 Den Store Danske. 9.3.2026. Viitattu 14.3.2026. (tanskaksi)