Tanskalainen itineraario

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tanskalainen itineraario ("tanskalainen reittikuvaus", itinerarium) on purjehdusväylän kuvaus Tanskasta itämeren rannikkoa pitkin Tallinnaan 1200-luvulta.

Itinireraarion kuvaama purjehdusreitti alkaa Tanskasta ja etenee Ruotsin rannikkoa pitkin Ahvenanmeren yli Suomen rannikolle, jossa se etenee Hankoniemen ja Porkkalan ohi kohti Tallinnaa.[1] Reittikuvauksen kirjoittajasta ei ole täyttä varmuutta, mutta se on ajoitettu 1200-luvulle. On ehdotettu, että se olisi kirjoitettu Tallinnan piispan Torkkelin kansliassa vuonna 1241 tai fransiskaanijärjestön toimesta 1200-luvun lopulla. Reitti on ollut joka tapauksessa käytössä jo aiemmin, viimeistään 1219-1220, jolloin tanskalaiset valloittivat Pohjois-Viron ja kastoivat sen asukkaat kristinuskoon.[1]

Itineraarion mainitsemat paikat olivat saaria tai niemiä joilla oli jo tuolloin pysyvä asutus. Useimmista itineraarion mainitsemista paikoista tunnetaan vanha kappeli ja kirkkomaa. Seuraavat Suomen rannikon purjehdusväyliä kuvaavat lähteet ovat vasta 1500-luvun puolivälistä.[2]

Matkakuvaus (ote)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienestä Swethiuthaesta Wiraesundiin 1 (meripeninkulma); Sieltä Malaegstaghin 1; sieltä Krampesundiin 3; sieltä Weddesundiin 1; sieltä Arnholmiin 2. Ja huomattava on että eteneminen Utlengata Arnholmia kohti kulkee enemmän pohjoiseen kuin itään. Arnholmista Ahvenanmeren yli Lemböteen (Linaebötae) 6; sieltä Kökariin (Thiyckaekarl) 8. Huomattava on, että Kökarin ja Lemböten välillä sijaitsee monta saarta nimeltä Föglö (Fyghelde) Sieltä Aspesundiin 6, ja siellä on kolme saarta joista yksi on Aspö, toinen Refholm, kolmas Malmö ja Jurmo (Iurima) sijaitsee viimeisenä niistä kohti eteläistä suuntaa ja lähimpänä merta. Aspöstä Örsundiin 6; sieltä Hankoniemeen 3 (Hangethe). Ja huomattava on, että Arnholmista Lemböteen mennään keskeltä idän ja pohjoisen välistä, ja jos tuuli on myötäinen lännestä, voi purjehtia suoaa linjaa Arnholmista Hankoniemeen; ja Hankoniemestä, joka suomeksi on Kumionpää (Cuminpe), Loviksundiin (Lowicsund) 2; sieltä Karjaankaskeen (Karienkaskaehe) 1; sieltä Jussaari (Juxasarae) 2; sieltä Oriinsaareen (Horinsarae), joka on tanskaksi Hestö, 2; sieltä Porkkalaan (Purkal) 3. Ja tähän saareen Hankoniemestä mennään kohti itää ja pikkuisen kumminkin kohti pohjoista. Samaten Porkkalasta Naissaareen (Narigeth) Viron meren toiselle puolelle 6; sieltä Paljassaareen (Karlsö) 1 ja puoli; sieltä Tallinnaan (Raeuelburgh) puoli. Ja on huomattava, että Porkkalasta Tallinnaan on purjehdittava eteläisen ja itäisen suunnan välistä. Sitä paitsi on huomattava, että jos miellyttää, voi purjehtia Hankoniemestä Osmussaareen eli Odensholmiin (Hothensholm) pohjatuulella kohti eteläistä ja itäistä suuntaa. Ja sieltä on merta 8 meripeninkulmaa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 122-123. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010.
  2. Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 502. Gaudeamus, 2015.
  3. Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 115. Historian aitta, 1989.