Tampereen kulkutautisairaala
Tampereen kulkutautisairaala toimi Tampereen Kaakinmaan kaupunginosassa vuosina 1897–1959. Sairaala toimi sen jälkeen Pyynikin sairaalan nimellä vuoteen 1985 saakka, jolloin sairaala lakkautettiin ja sen toiminnot siirrettiin Hatanpään sairaalaan. Sairaala oli tarkoitettu kulkutauteihin sairastuneiden hoitoon ja eristämiseen tautien leviämisen ehkäisemiseksi. Desinfiointiin kiinnitettiin erityistä huomiota, ja myös potilaiden omaisten vierailuissa oli rajoituksia. Sotien jälkeen, kun kulkutaudit vähenivät, sairaalassa alettiin hoitaa myös pitkäaikaisia tauteja sairastavia. Sairaala-alue sijaitsi Pyhäjärvenkadun, Papinkadun, Kurilankadun ja Koulukadun rajaamassa korttelissa.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulkutautisairaalan rakentamisesta tehtiin aloite 1891, rakennustyöt alkoivat 1895, ja sairaala valmistui elokuussa 1897. Ensimmäisessä vaiheessa valmistui kaksi yksikerroksista puista sairaalapaviljonkia, aumakattoinen puinen tarkastuspaviljonki, pieni harjakattoinen puinen ruumishuone, kaksikerroksinen tiilinen talousrakennus sekä kivi- ja puurakenteinen desifiointilaitos-piharakennus. Rakennusten suunnittelija oli arkkitehti Onni Tarjanne.[1]
Sairaalaa laajennettiin 1909–1910, jolloin rakennettiin arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemat wieniläisjugendtyyliset 50 potilaspaikan potilaspaviljonki eli tulirokko-osasto ja desinfioimismaja eli kärysauna. Tiilinen tulirokko-osasto oli kaksikerroksinen, ja rakennuksessa oli mansardikatto. Aumakattoinen tiilinen kärysauna oli tarkoitettu potilaiden ja heidän vaatteidensa desinfiointiin. Vuonna 1912 valmistui vielä arkkitehti Lambert Pettersonin suunnittelema puinen yhdistetty halkovaja, jäävarasto ja vaunuliiteri, joka purettiin 1950-luvun alussa.[1]
Vuosina 1951–1953 sairaalassa tehtiin perusteellisia korjaus- ja muutostöitä, jotka muuttivat useiden sairaalarakennusten ulkoasua. Muutokset suunniteltiin kaupungin rakennuskonttorin toimesta arkkitehti Bertel Strömmerin johdolla. Tulirokko-osasto peruskorjattiin ja sitä korotettiin yhdellä kerroksella. Muutoksessa rakennuksen mansardikatto ja jugendpiirteet poistuivat ja rakennus muuttui ulkoasultaan funkkistyyliseksi. Talousrakennuksen sisätiloissa ja ulkoasussa tapahtui muutoksia, kun keittiö- ja ruokailutilat uudistettiin. Rakennuksen ulkoasu muuttui, kun toisen kerroksen ikkunat modernisoitiin. Desinfioimislaitos-piharakennuksen puisesta osasta purettiin tallit ja käymälät ja desinfioimislaitos muutettiin pesulaksi. Uutena rakennuksena valmistui lämpövoimala korkeine savupiippuineen puretun vajan paikalle. Sairaalarakennukset liitettiin voimalan keskuslämmitysverkkoon. Kärysauna muuttui desinfioimislaitoksesta tavalliseksi saunaksi.[1]
Sairaalatoiminnan päätyttyä purettiin alueelta vuonna 1986 puiset potilaspaviljongit, tarkastuspaviljonki ja ruumishuone. Tyhjilleen jäänyt tulirokko-osasto vuokrattiin 1987 Tampereen opiskelija-asuntosäätiölle ja muutettiin opiskelija-asunnoiksi. Talousrakennuksessa toimi aluksi Tampereen kaupungin sosiaaliviraston sosiaalikeskuksen kotipalvelutoimisto ja sittemmin tilat vuokrattiin Pirkanmaan musiikkiopistolle. Entisessä kärysaunassa oli A-killan tiloja, ja pesulan tiloissa toimi Marttojen ylläpitämä kierrätyskeskus ja tuoremehuasema. Lämpövoimala oli osin tyhjillään, osaksi vuokrattuna varastotiloiksi ja taiteilijoiden työtiloiksi.[1]
Nykyinen tilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entinen sairaala-alue jäi tyhjilleen vuonna 2009. Rakennukset ovat päässeet huonoon kuntoon, ja niiden kunnostamisen on arvioitu maksavan 4–5 miljoonaa euroa. Sairaala-alueella sijaitsevat korttelitaiteilija Mika Pettissalon ja kuvataiteilija Katri Kempaksen työtilat.[2] Pettissalo kehitti kesällä 2020 korttelin yhteyteen Koko kylän pihan, johon ihmiset ovat voineet tulla vapaasti taiteilemaan. Samassa vanha tulirokko-osastokin on saanut taidetta ulkoseinillensä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Tampereen kulkutautisairaalan rakennushistoriaselvitys, Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy 20.3.2009, luku 2 rakennusvaiheet
- ↑ Tätä kaikkea on kulkutautisairaalan alue: Urbaani kesanto, hajoavia rakennuksia ja huikea korttelitaiteilija!, Tamperelainen 3.2.2017
- ↑ Eetu Halonen: Tampereen vanhan kulkutautisairaalan piha heräsi pandemian aikana eloon – kaikille avoin ”urbaani kesanto” kutsuu maalamaan tai vaikkapa kuopsuttelemaan maata Aamulehti.fi. 10.7.2020. Sanoma Media Kustannus Oy. Viitattu 28.8.2020. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tampereen kulkutautisairaala toiminut 40 vuotta. Käynti idyllisessä sairaalassa, jota tulirokkopotilaat nykyisin kansoittavat, Aamulehti, 27.11.1937, nro 321, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot