Tammikukkajäärä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tammikukkajäärä
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea
Heimo: Sarvijäärät Cerambycidae
Alaheimo: Lepturinae
Suku: Strangalia
Laji: attenuata
Kaksiosainen nimi

Strangalia attenuata
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Tammikukkajäärä Wikispeciesissä
  Tammikukkajäärä Commonsissa

Tammikukkajäärä (Strangalia attenuata) on sarvijääriin kuuluva kovakuoriaislaji. Se on luokiteltu Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa vuodelta 2010[2] äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ja on 1. heinäkuuta 2013 alkaen rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikukkajäärä on 12–16 mm pituinen, hoikka kovakuoriainen. Pää, keskiruumis ja peitinsiivet ovat mustat, mutta peitinsiipien poikki kulkee neljä leveää, oranssia poikkiraitaa, jotka katkeavat keskeltä. Peitinsiivet kapenevat huomattavasti takaruumiin kärkeä kohti. Keskiruumiin selkäkilpi on pitkä ja muistuttaa muodoltaan kirkonkelloa. Raajat ovat pääosin oranssit, mutta takimmaisen raajaparin polvet ja raajan kärkiosat ovat mustat. Tuntosarvet ovat punaruskeat tai enimmäkseen mustat.[4][5][6]

Huomattavan samannäköinen laji on yleinen nelivyöjäärä (Leptura quadrifasciata).[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan Euroopasta Kaukasukselle, Pohjois-Iraniin ja idässä Siperian poikki Japaniin saakka.[5][6] Suomesta lajilta tunnetaan vain pari esiintymispaikkaa Ahvenanmaalla sekä Varsinais-Suomessa.[7] Turun Ruissalosta[8] ja Raisiosta viimeisimmät havainnot ovat 1950-luvun alusta, mutta Paraisilta laji löytyi uudestaan vuonna 1987[9][4].

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikukkajäärä elää lehtimetsissä, tammien läheisyydessä. Aikuiset kuoriaiset viihtyvät erilaisten kasvien kukinnoissa, kun toukat elävät lahoavassa puussa. Tanskassa, Ruotsissa ja ilmeisesti myös Suomessa toukat elävät tammella, mutta etelämpänä Euroopassa muillakin lehtipuilla ja Ruotsissa myös haavalla.[4][7] Esiintymispaikaltaan laji vaatii valoisia kukkaniittyjä, joiden ympäristössä on lahonneita tammen kantoja tai maahan kaatuneita runkoja.[9] Se on esiintymiseltään erittäin paikoittainen.[5]

Aikuisia kuoriaisia tavataan kesäkuulta elokuulle ja ne suosivat oleskelupaikkoinaan valkoisia kukkia. Toukkien kehitys kestää ainakin kaksi vuotta ja täysikasvuiset toukat koteloituvat kesäkuussa.[5][6] Toukat kaivertavat puuhun noin 3 mm leveitä käytäviä, jotka täyttyvät toukan tuottamasta puupurusta. Ulostuloaukot ovat pyöreitä ja läpimitaltaan noin 3–4 mm. Yksi puu voi tuottaa monia kuoriaissukupolvia.[4]

Suomessa laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi[2], Ruotsissa se on vaarantunut.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]