Talvisodan muistomitali
Talvisodan muistomitali (lyhenne Tsmm), alkuperäiseltä nimeltään vuosien 1939–1940 sodan muistomitali,[1] on 1940–1992[2] talvisotaan osallistuneille henkilöille myönnetty mitali, jonka suunnitteli taiteilija, majuri Aarno Karimo[1]. Muistomitaleita myönnettiin ylipäällikkö sotamarsalkka C. G. E. Mannerheimin nimissä yli 700 000 henkilölle, joista yli 10 000 oli ulkomaalaisia.[2] Tasavallan presidentti Kyösti Kallio antoi asetuksen mitalista 2. elokuuta 1940 ja niiden jakelu aloitettiin saman vuoden syksyllä[1] ja niitä jaettiin vuoden 1992 loppuun saakka[2].
Muistomitalia valmistettiin kahtena erilaisena versiona, joista toinen oli tarkoitettu Suomen kansalaisille ja toinen ulkomaalaisille vapaaehtoisille. Mitali valmistettiin himmennetystä ja sinistetystä raudasta, mutta ulkomaalaisille myönnettyjä mitaleita tehtiin myös kullatusta hopeasta, pelkästä hopeasta sekä pronssista.[2] Kullatun mitalin sai vain seitsemän ihmistä: Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf, kruununprinsessa Louise, prinssi Carl, Olof Thörnell, Tanskan kruununprinssi Fredrik, Miklós Horthy ja Herbert Hoover.[3] Ympyränmuotoisen 31 millimetriä läpimitaltaan olevan mitalin etusivulla on ympyränmuotoinen 18 mm:n läpimittainen keskikuvio, joka esittää lumipukuista ampuvaa sotilasta. Keskikuviota ympäröivät Suomen maakuntavaakunat (8 kappaletta), yläosaan siitä osittain ulkonevan ristin päälle on sovitettu Karjalan vaakunaan kuuluvat käsivarret ja kruunu ilman vaakunakilpeä ja alaosassa ovat päällekkäin vuosiluvut 1939 ja 1940. Mitalin takasivulla on sileään pintaan kaiverrettu havuseppele, jonka sisällä sijaitsevat sanat ’KUNNIA – ISÄNMAA’.[4] Ulkomaalaiselle myönnettäväksi tarkoitetun muistomitalin etusivu on samanlainen kuin suomalaisille annetun, mutta takasivulla on kehälle kohokirjaimin kirjoitettu teksti ’SUMMO IN PERICULO FAUTORIBUS ADIUTORIBUS FINLANDIA MEMOR’ (Suojelijoille ja auttajille kiitollinen Suomi) ja kehän keskellä Suomen vaakunaleijona.[1]
Talvisodan muistomitalia kannetaan 32 mm leveässä mustassa nauhassa, jonka keskellä on kaksi 3 mm:n levyistä punaista juovaa ja niiden välissä 4 mm leveä musta juova. Mitali kiinnitetään rinnan vasemmalle puolelle. Tilaisuuksissa, joissa ei kanneta itse mitalia, voidaan kantaa nauhaa yksinään 10 mm:n korkuisena nauhalaattana. Muistomitali myönnettiin miekkojen ja soljen kera tai soljen kera tai ilman erikoistunnuksia. Nämä erikoistunnukset kiinnitettiin mitalin nauhaan. Miekkakuvion leveys on 12 mm ja korkeus 5 mm ja siinä on ristissä hopeanväriset Karjalan vaakunan miekat siten, että suora miekka on päällimmäisenä. Miekkojen kera mitali myönnettiin kenttäarmeijaan kuuluneelle henkilölle, joka oli osallistunut taistelutoimintaan. Hopeanvärisen soljen leveys on 8 mm ja pituus 32 mm. Solkeen kohokirjaimin kirjoitettu teksti sisälsi sen taistelualueen nimen, jossa vihollisen tulen alaisena taistellut joukko oli toiminut. Taistelualueiden nimet olivat:[4]
- Karjalankannas
- Summa
- Taipale
- Laatokan Karjala
- Tolvajärvi
- Pohjois-Karjala
- Kainuu
- Suomussalmi
- Lappi
- Mantsinsaari
- Koivisto.
Kenttäarmeijaan kuuluneella, mutta taistelutoimintaan osallistumattomalle henkilöllä on oikeus kantaa mitalin nauhassa solkea, jossa on teksti ”KENTTÄARMEIJA”. Kotijoukkoihin sodan aikana kuuluneen henkilön soljessa lukee ”KOTIJOUKOT” ja vihollislentäjiä vastaan ilmatorjuntajoukoissa taistelleen henkilön teksti on ”ILMAPUOLUSTUS”. Vihollisen tulen alaisena olleen rannikkotykistön, rannikkovartioston ja sota-alusten henkilöstön soljessa on teksti ’RANNIKKOPUOLUSTUS’. Näiden tekstien sijasta voi taistelutoimintaan osallistunut henkilö kantaa soljessaan jotakin edellä lueteltua taistelualueen nimeä.[4]
Talvisodan muistomitali voitiin myöntää kenttäarmeijaan tai kotijoukkoihin talvisodan aikana kuuluneelle henkilölle sekä maanpuolustusta talvisodan aikana muuten tukeneille henkilöille, kuten esimerkiksi lottajärjestöön ja sotilaskotijärjestöön kuuluneille, ilmavalvontaan ja kenttäpostitoimintaan osallistuneille. Tarkemmat myöntämisperusteet on lueteltu mitalista annetussa asetuksessa.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Strömberg, John & Nuorteva, Jussi & Forssell, Christina: Valtio palkitsee – staten belönar, s. 204–206. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1150 / Arkistolaitoksen toimituksia 2. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-964-7.
- ↑ a b c d Tetri, Juha E.: Kunniamerkkikirja, s. 60. 3. täydennetty painos. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 951-9440-23-2.
- ↑ Virolainen, Petri: Talvisodan muistomitali eri versioineen. Numismaatikko, 2022, 58. vsk, nro 2, s. 92. ISSN 0355-5615.
- ↑ a b c d Asetus vuosien 1939–1940 sodan muistomitalista (wikiaineistossa).