Taloudellinen ylijäämä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuluttajan ja tuottajan ylijäämät näkyvät kuvassa värillisten alueiden pinta-aloina.

Ylijäämä-käsitettä käytetään kansantaloustieteessä useassa yhteydessä. Aikaisemmin käytettiin myös termejä kuluttajan korko ja tuottajan korko.

  • Kuluttajan ylijäämä on se summa, jonka kuluttaja hyötyy ostaessaan hyödykkeen maksuhalukkuuttaan alhaisemmalla hinnalla.
  • Tuottajan ylijäämä on se määrä rahaa, joka jää myyntihinnan ja tuottajalle sopivan matalimman mahdollisen hinnan väliin. Täydellisessä kilpailussa yritys tekee nollavoittoa, joten tuottajan ylijäämä valuu tuotannontekijöiden omistajille.
  • Jos valtio puuttuu markkinoihin veron tai tukiaisen muodossa, syntyy myös valtion ylijäämä.

Ylijäämä voi tarkoittaa myös voittoa, joka syntyy tuottojen ylittäessä kulut.

Kuluttajan ylijäämä 100 %[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloustieteilijä Brad DeLongin mukaan kuluttajan ylijäämä on tavallisissa (smithiläisissä) hyödykkeissä yleensä noin 100 % hinnan päälle, mutta "andreesseniläisissä" (informaatiotalouden) tuotteissa se on arviolta ainakin 500–1 000 %, koska vain aputuote myydään (ja lasketaan kansantuotteeseen). Tim Worstall arvioikin, että kun laskennallisesti (reaalinen) bruttokansantuote rikkaissa maissa 1900-luvulla on kahdeksankertaistunut onkin elintaso satakertaistunut.[1] Esimerkiksi Uberin tuotteen kuluttajan ylijäämä onkin 160 %, eli kyydin arvo kuluttajalle on keskimäärin 260 % hinnasta.[2]

Brynjolfsson ym. (2018) saivat tulokseksi, että yhdysvaltalaisille kuluttajille hakukoneiden arvo on vuodessa 17 000 dollaria, sähköpostin 8 400, digikarttojen 3 600, videostriimauksen 1 100 ja Facebookin vain 40–50 dollaria vuodessa. Luvut ovat mediaaneja, eli puolelle väestöä ne ovat tuota arvokkaampia. Tulos perustui etenkin kyselytutkimuksiin, mutta luotettavuutta tutkittiin todellisella kokeella, jossa käyttäjä luopui Facebookista tilapäisesti korvausta vastaan. Tuloksen mukaan digitaalihyödykkeet tuottavat valtavan kuluttajan ylijäämän. Tämä luku pitäisi lisätä kansantuotteeseen, jotta nähtäisiin todellisen hyvinvoinnin määrä.[3][4]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. James Bradford DeLong: AFTERNOON MUST-READ: TIM WORSTALL: FACEBOOK EXPLAINS WHY MARC ANDREESSEN AND LARRY SUMMERS DISAGREE Grasping Reality. 16.1.2015.
  2. Tim Worstall: Freakonomics' Steven Levitt On How Inefficient Uber Really Is Forbes. 20.9.2016.
  3. Erik Brynjolfsson, Felix Eggers, Avinash Gannamaneni: Using Massive Online Choice Experiments to Measure Changes in Well-being NBER Working Papers. 4/2018.
  4. Tyler Cowen: The value of Facebook and other digital services Marginal Revolution. 18.4.2018.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]