Taloudellinen integraatio

Taloudellinen integraatio on prosessi, jossa kaksi tai useampi valtio tietyllä maantieteellisellä alueella vähentää kaupan esteitä edistääkseen tai suojellakseen taloudellisia päämääriä. Integraation taso vaihtelee löyhästä yhteistyöstä syvästi integroituneeseen, ylikansalliseen talousalueeseen. Taloudellinen integraatio eroaa yleisestä regionalismista poliittisessa ulottuvuudessaan.

Vaikka taloudelliset päätökset liittyvät resurssien jakamiseen, joka on luonnostaan poliittista, talousalue voidaan toteuttaa teknokraattisena välineenä, joka edistää rajattua taloudellista agendaa ilman merkittävää poliittista yhtenäistämistä tai valtioiden muodollisen suvereniteetin heikentymistä. Eri taloudellisen regionalismin muotoja yhdistää osallistuvien valtioiden halu hyödyntää laajempaa, ylikansallista tilaa kansallisten taloudellisten etujen edistämiseen.

Muodot

Taloudellinen integraatio parantaa ekonomistien ja päättäjien mukaan kaikkien talouksien tuloksia. Taloustieteessä on seitsemän vaihetta, jotka johtavat täydelliseen taloudelliseen integraatioon:

1. Etuuskauppa-alue: Alemmat tullit jäsenmaiden välillä.
2. Vapaakauppa-alue: Kaupan esteet poistetaan jäsenmaiden kesken.
3. Tulliliitto: Yhteinen ulkoinen tullipolitiikka.
4. Yhteismarkkinat: Työvoiman ja pääoman vapaa liikkuvuus.
5. Taloudellinen unioni: Yhteinen talouspolitiikka.
6. Talous- ja rahaliitto: Yhteinen valuutta ja rahapolitiikka.
7. Taloudellinen integraatio: Taloudellinen yhtenäisyys.

Monet maat siirtyvät näiden vaiheiden välillä kumppanimaidensa kanssa. Paras esimerkki täydellisestä taloudellisesta integraatiosta on Euroopan unioni, joka koostuu 27 jäsenmaasta. Vaikka jokaisella maalla on omat poliittiset järjestelmänsä, rajat ja lait, ne toimivat taloudellisesti yhtenäisesti vapaakaupan, yhteisen valuutan (euroalue) ja yhtenäisten talous- ja finanssipolitiikkojen kautta.