Taloudellinen arviointi sosiaali- ja terveydenhuollossa

Taloudellinen arviointi on menetelmä, jolla voidaan tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi vertailemalla vaihtoehtojen vaikutuksia ja kustannuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollossa vaikutuksia tarkastellaan sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Rajallisten resurssien vuoksi sosiaali- ja terveydenhuollossa joudutaan tekemään ennaltaehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen valintoja. Taloudellisen arvioinnin avulla saadaan arvioitua valinnan seurauksena saavuttamatta jääneet terveyshyödyt. Käyttöön ottamista koskeva päätöksenteko ottaa huomioon kustannusvaikuttavuuden lisäksi myös muita tekijöitä ja arvoja kuten valinnan oikeudenmukaisuuden ja budjettivaikutuksen.

Taloudellisen arvioinnin menetelmät

Taloudellisen arvioinnin menetelmiä on neljä, jotka ovat kustannusten minimointi-, kustannus-hyöty-, kustannus-vaikuttavuus- ja kustannus-utiliteettianalyysi. Kaikissa neljässä analyysimenetelmässä kustannukset arvioidaan samalla tavalla. Menetelmien ja tulosten eroavaisuus syntyy vaikutusten mittaamisesta ja arvottamisesta. Taloudellinen arviointi pohjautuu yleisimmin joko vertailukokeeseen tai päätösanalyyttiseen mallinnukseen.

Kustannusten minimointianalyysi

Kustannus-hyötyanalyysissä myös vaikutukset on mitattu rahallisina. Analyysissä lasketaan joko hyöty-kustannussuhdetta tai nettohyötyä. Suositeltava hoitomuodon hyöty-kustannussuhde on suurempi kuin 1 tai nettohyöty positiivinen. Vaikutusten luotettava rahallinen arviointi voi olla haastavaa ja siksi analyysimenetelmä on harvemmin käytetty.

Kustannus-hyötyanalyysi

Kustannus-hyötyanalyysissä myös vaikutukset on mitattu rahallisina. Analyysissä lasketaan joko hyöty-kustannussuhdetta tai nettohyötyä. Suositeltava hoitomuodon hyöty-kustannussuhde on suurempi kuin 1 tai nettohyöty positiivinen. Vaikutusten luotettava rahallinen arviointi voi olla haastavaa ja siksi analyysimenetelmä on harvemmin käytetty.

Kustannus-vaikuttavuus- ja kustannus-utiliteettianalyysi

Kustannus-vaikuttavuusanalyysissä terveyshyödyt mitataan luonnollisina yksiköinä esim. elinvuodet tai verenpaine. Vaikutusten tarkastelu vain luonnollisissa yksiköissä antaa kapean kuvan terveydentilasta.

Kustannus-vaikuttavuusanalyysin erikoistapaus on kustannus-utiliteettianalyysi, jossa vaikuttavuus mitataan usein laatupainotettuina elinvuosina (Quality-adjusted life-years, Qaly) tai haittapainotettuina elinvuosina (Disability-adjusted life-years, Daly). Molemmat usein käytetyt vaikuttavuusnäkökulmat ottavat huomioon muutokset sekä elämänlaadussa että pituudessa. Kustannus-utiliteetianalyysi on suositeltavin analyysimenetelmä ja mahdollistaa erilaisten interventioiden vertailun.

Kustannus-vaikuttavuus- ja kustannus-utilitettianalyyseissä suositellaan käyttöönotettavaksi vertailtavista vaihtoehdoista se, jonka vaikuttavuus on suurempi ja kustannukset matalammat. Usein kuitenkin toisen vaihtoehdon vaikuttavuus sekä kustannukset ovat suuremmat. Tällöin suoritetaan inkrementaalinen analyysi, joka voidaan toteuttaa laskemalla inkrementaalinen kustannusvaikuttavuussuhde (incremental cost-effectiveness ratio, ICER). ICER lasketaan jakamalla vanhan ja uuden hoidon kustannusten erotus vanhan ja uuden hoidon vaikuttavuuserolla.

$ICER=$$Cu-Cv \over Eu-Ev$$={\Delta C \over \Delta E}$

Lopputulokseksi saadaan tällöin vaikuttavammalla hoitomuodolla saavutettavissa olevan lisäterveyshyödyn kustannus suhteessa vertailuvaihtoehtoon. Tällöin johtopäätös hoidon kustannusvaikuttavuudesta riippuu siitä, kuinka paljon päätöksentekijän maksuhalukkuus on suhteessa vaikuttavuuteen. Suomessa ei ole määriteltynä kustannusvaikuttavuuden kynnysarvoa usein käytetyille vaikuttavuusyksiköille. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Ruotsissa on määritelty kustannusvaikuttavuuden kynnysarvot laatupainotetuille elinvuosille eli Qalyille.

Taloudellisen arvioinnin näkökulma ja sisällytettävät kustannukset

Taloudelliseen arviointiin liittyy näkökulman valinta, joka ohjaa resurssien tunnistusta, mittaamista ja arvottamista. Yhteiskunnan näkökulma on suositeltavin, koska tällöin otetaan huomioon kaikki kustannukset riippumatta siitä kenelle ne kohdistuvat. Taloudellista arviointia voidaan tehdä myös suppeammalla näkökulmalla kuten terveydenhuollon näkökulmasta.

Taloudellisen arvioinnilla tavoitellaan kaikkien erilaisten voimavarojen eli kokonaiskustannusten huomiointia. Kustannukset voidaan jaotella suoriin kustannuksiin ja tuottavuuskustannuksiin. Suoria kustannuksia ovat terveydenhuollon, terveydenhuollon ulkopuoliset ja aikakustannukset. Terveydenhuollon kustannukset sisältävät menetelmään liittyvät aineet ja tarvikkeet, henkilöstökulut ja pääomahyödykkeet kuten tilat ja laitteet sekä komplikaatioihin ja haittatapahtumiin liittyvät kustannukset. Terveydenhuollon ulkopuolisia kustannuksia voivat olla esimerkiksi interventioon läheisesti liittyvät sosiaalipalvelut, apuvälineet ja matkakustannukset. Aikakustannukset ovat vaihtoehtoiskustannuksia, joilla tarkoitetaan palvelun käyttäjän tai hänen läheisensä käyttämää aikaa matkustamiseen, odottamiseen, tutkimuksiin ja hoitoihin. Tuottavuuskustannukset ovat tuotannon menetyksiä, jotka syntyvät esimerkiksi potilaiden sairaudenvuoksi alentuneesta tuottavuudesta työssä, sairaspoissaoloista tai ennenaikaisen kuoleman vuoksi menetetystä työajasta.

Lähteet

• Räsänen Pirjo & Sintonen Harri. 2013. Terveydenhuollon taloudellinen arviointi. Suomen Lääkärilehti 17/2013 vsk 68, s. 1255-1260.
• Fimean suositus lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvon arvioinnista. Fimea kehittää, arvioi ja informoi -julkaisusarja: 2/2012.
• Drummond, Sculpher, Claxton, Stoddard, Torrance. Methods for the Economic Evaluation of Health Care Programmes. Fourth Edition, Oxford, 2015.