Tallinnamadalan majakka

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. heinäkuuta 2018 kello 09.12 käyttäjän Huhdanjo (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tallinnamadalan majakka
Sijainti
Vesistö
Arkkitehtuuri
Korkeus
31 m [3]
Materiaali
Historia
Valmistunut
1969[1][2]
Varustus
Valon korkeus
29,3 m [3]
Valonkanto
18,5 km [3]
Valon ominaisuudet
Fl(2) W 15sView and modify data on Wikidata
Tunnisteet
ARLHS
Admiralty
C3842View and modify data on Wikidata
NGA
116-12784View and modify data on Wikidata
Kartta
Koordinaatit

Tallinnamadalan majakka (vir. Tallinnamadala tuletorn) sijaitsee Suomenlahdessa Aegnan saaresta noin 14 kilometriä pohjoiseen. Se varoittaa Tallinnanlahdelta lähteviä ja tulevia aluksia saman nimisestä matalasta koska sen itä-, länsi- sekä pohjoispuolella kulkevat tärkeät meriväylät.[1]

Historia

Tallinnamadala aiheutti huolta jo Hansaliiton aikana, koska se oli meriväylien yhtymäkohdassa. Ruotsalainen kartografi Petter Gedda mainitsi sen Itämeren atlaksessaan vuonna 1695. Vuonna 1718 Pietari I käski rakentaa sille merimerkin, tai jos se ei olisi mahdollista niin tehdä Naissaareen ja Aegnan -saareen linjamerkit.[1]

Tallinnan sataman kommodori Leonti Spafarjev ehdotti vuonna 1828 että matalikolle rakennettaisiin majakka, mahdollisuuksien puutteen vuoksi sitä ei kuitenkaan toteutettu. Aegna saarta ja Olevisten kirkon tornia käytettiin merimerkkinä päivä aikaan kuljettaessa Tallinnaan.[1]

Vuonna 1837 kapteeni Treskin esitteli Tallinnassa esitteli suunnitelman majakkalaivasta joka olisi ollut 90 jalkaa pitkä (noin 27 metriä) ja siinä olisi ollut lyhty ja sumukello. Tarvittavien välineiden puutteessa sitä ei kuitenkaan toteuttettu. Vuonna 1856 Venäjän keisarikunnan meriministeriön hydrografinen osasto piti tarkastuksen jossa tarkastettiin Tallinnan satama ja sen merimerkit. Silloin päätettiin kuitenkin että matalikolle pitää saada majakkalaiva.[1]

Vuodesta 1858 lähtien ankkuroitiin Tallinnamadalan pohjoispuolelle majakkalaiva jossa oli purjehduskautena lyhty. Vuonna 1864 sen tilalle tuli kolmimastoinen, Englannista ostettu, mustaksi maalattu purjealus jonka kyljet oli päällystetty rautalevyillä Pietarissa. Sen kylkiin oli maalattu isoilla valkoisilla kirjaimilla R ja P. Ne olivat aluksen nimen Revelstein ensimmäinen kirjain saksasta ja venäjästä. Laivan mastossa oli päivällä lippu jossa oli sininen risti keltaisella taustalla. Öisin nostettiin mastoon 12 metrin korkeudelle öljylamppu joka näkyi seitsemän merimailin päähän, jos oli sumua niin laivalla oli sireeni jonkä ääni kantoi 1,5 merimailin päähän.[1]

Vuonna 1898 laivan tilalle tuli Revelstein No 2 joka oli rakennettu Pietarissa vuonna 1871. Aluksessa oli valo joka oli yhdeksän metrin korkeudella merenpinnasta ja näkyi kuuden merimailin päähän sekä sireeni jonka ääni kantoi neljän merimailin päähän. Vuoteen 1909 mennessä laivaa oli muutettu sen kylkeen oli maalattu vaalensinireunaisin kyrilisin kirjaimin laivan nimi РЕВЕЛСТЕЛН (Revelstein). Vuonna 1914 aluksen väritys muutettiin punaiseksi ja sen kylkiin maalattiin aluksen nimi valkoisin kirjaimin. Vuonna 1916 sen päämastoon sijoitettiin punainen pallo, valot kuitenkin säilyivät ennallaan sen pää- ja mesaanimastossa. Vuonna 1922 sen päämastoon asennettiin 30 metrin korkeuteen vilkkuva asetyleenilamppu, ja alus varustettiin radiolaittein sekä sen kyljissä oleva laivan nimi muutettiin latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetuksi.[1]

Majakkalaiva Nekmangrund
vuonna 1898.

Vuonna 1925 tuli kaksimastoinen hyöyryalus Nekmangrund aiemman majakkalaivan tilalle. Se oli ollut aiemmin Hiidenmaan luoteispuolella Hiiun matalan (vir. Hiiu madal) majakkana. Aluksen laidoilla oli punaiset pallot joihin oli valkoisin kirjaimin maalattu Revelstein. Ensimmäisessä mastossa oli kaksi punaista palloa. Siihen oli sijoitettu asetyleenilamppu joka oli 17 metrin kokeudessa ja näkyi 11 kilometrin päähän. Siinä oli myös varustuksina signaaliasema, morsetuslyhty, radioasema, sumusireeni, sumuvalo ja vedenalainen kello. Se nimettiin uudestaan Tallinn nimelle 11. joulukuuta vuonna 1933. Vuonna 1936 siihen asennettiin myös radiomajakka, sekä vuonna 1940 nautifoni eli sumusireeni.[1]

Toisen maailmasodan jälkeen majakkalaiva Tallinn löytyy majakkaluettolosta vuonna 1950. Sen kuvauksessa kerrotaan sen olevan kaksi mastoinen punaiseksi maalattu hyöryalus jonka mastossa on 17 metrin korkeudella vilkkuva asetyleenilamppu ja kyljissä on valkoisin kyrilisin kirjaimin laivan nimi. Majakkalaivalla oli varusteinaan nautifoni, sumusireeni, kello ja valomajakka. Ei ole varmaa tietoa että tämä alus olisi ollut Tallinnamadalan kohdalla, kuitenkin se oli tietojen mukaan sijoitettuna Tallinnaan vuodesta 1949 siihen asti kunnes se korvattin poijulla.[2]

Nykyisen majakan historia

Majakan rakennus Tallinnamadalan hiekkapohjalle alkoi vuonna 1960. Silloin Tallinnan satamassa tehtiin kuution muotoinen betonilohko joka vietiin merelle ja laskettiin pohjaan. Keväällä 1961 kevätjäät siirsivät sen pois paikoiltaan koska siihen ei ehditty laittaa tarpeeksi paljon kiviä ja betonia painoksi, ja työ piti aloittaa alusta uudestaan.[2]

Seuraavaksi valettiin uusi 2 000 tonnin kelluva betonielementti joka uitettiin matalikolle ja upotettiin seitsemän metrin syvyyteen, ja täytettiin soralla, sen päälle valettiin betonia perustaksi ja majakka rakennettiin sen päälle. Majakan runko on terästä. Tallinnamadalan majakka valmistui vuonna 1969. Sen alaosa on maalattu mustaksi, keskimmäinen keltainen ja yläosa punainen. Majakka on merenpinnasta 31 metriä, kahdeksan kerrosta ja kolme parveketta. Majakka on varustettu kaksinkertaisilla valaistuslaitteilla, radiomajakalla, nautofonilla, sekä muilla laitteilla. Majakka varustettiin tuuligeneraattorilla ja neljällä sähkögeneraattorilla.[2]

Disel-moottorien kanssa tuli ongelmia koska lämpötila oli niin alhainen niin majakkaan asennettiin vuonna 1974 radioisotooppisella termosähkögeneraattorilla eli se oli ydinmajakka. Se oli ensimmäinen majakka joka varustettiin isotooppigeneraatorilla. Isotooppigeneraatori poistettiin syyskuussa 1994 ja tilalle asennettiin aurinkopaneelit. Vuonna 1995 majakka kunnostettiin ja siihen asennettiin uudet valonlähteet joissa käytetään LEDejä.[2]

Lähteet

  1. a b c d e f g h 200 Tallinnamadala tuletorn Estonian Lighthouse Society. Viitattu 11.03.2018 (englanniksi) .
  2. a b c d e 200 Tallinnamadala tuletorn Eesti Tuletorni Selts MTÜ. Viitattu 11.03.2018 (viroksi) .
  3. a b c d Navigatsioonimärgi 200, Tallinnamadala tuletorn andmed Navigatsioonimärkide andmekogu. Viitattu 11.03.2018 (viroksi) .

Aiheesta muualla