Takapihan tykki
| Takapihan tykki | |
|---|---|
| The Sandlot | |
| Ohjaaja | David M. Evans |
| Käsikirjoittaja | David M. Evans |
| Tuottaja | Mark Burg |
| Säveltäjä | David Newman |
| Kuvaaja | Anthony B. Richmond |
| Leikkaaja | Michael A. Stevenson |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Island World |
| Levittäjä | 20th Century Studios Netflix Disney+ |
| Kesto | 101 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Takapihan tykki (televisioesityksessä Pelikentän taika, alkuperäisnimi The Sandlot tai The Sandlot Kids) on David Mickey Evansin ohjaama yhdysvaltalainen nuortenkomedia vuodelta 1993. Siinä naapurustoon muuttava epäurheilullinen Scotty (Tom Guiry) oppii baseballia ja elämää muiden esimurrosikäisten poikien avustuksella 1960-luvun alun kuumana kesänä. Keskeisiä aikuisrooleja esittävät Karen Allen ja Denis Leary Scottyn äitinä ja isäpuolena sekä James Earl Jones naapurin setänä, jolla on iso vihainen koira ja huikea baseball-menneisyys.
Elokuvaa ei tuotu Suomessa teattereihin, vaan se julkaistiin VHS-videona 1994 ja on esitetty MTV3-kanavalla maaliskuussa 1998 ja kesäkuussa 1999[1]. Se sai kaksi jatko-osaa, jotka julkaistiin Yhdysvalloissakin suoraan videolle: The Sandlot 2 vuonna 2005, 12 vuotta alkuperäiselokuvaa myöhemmin, ja Takapihan tykit (The Sandlot: Heading Home, 2007)[2][3][4].
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]David M. Evans oli tullut tunnetuksi edellisestä käsikirjoituksestaan Lento unelmiin (1992), josta hän sai yli miljoonan dollarin palkkion elokuvastudioiden kilpaillessa siitä. Myös Takapihan tykistä Evans sai ison käsikirjoituskorvauksen ja lisäksi ohjaajauralleen hyvän alun.[5]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai varsin myönteisiä arvioita huolimatta siitä, että sen nähtiin monessa asiassa matkivan muutamaa vuotta aiemmin julkaistua ja suuren arvostuksen saanutta Rob Reinerin elokuvaa Stand by Me – viimeinen kesä (1986). Takapihan tykki on kuitenkin tyyliltään kepeämpi ja siinä mielessä tavanomaisempi amerikkalainen nuorisokomedia.[6] Roger Ebert antoi elokuvalle kolme tähteä neljästä. Hänestä se vertautuu hyvin moniin muihin lasten urheilutoiminnasta kertoviin amerikkalaiselokuviin, koska siinä lapsia ei käsitellä pienikokoisina kilpaurheilijoina vaan tavallisina tunareina, joiden elämään mahtuu muutakin. Myöskään juoni ei ole urheiluelokuville tyypillinen kaavamaisuus, joka huipentuisi iänikuiseen ”tärkeään otteluun” – sellaista tässä elokuvassa ei ole.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Esitystiedot, Takapihan tykki Elonet.
- ↑ Esitystiedot, Takapihan tykit Elonet.
- ↑ The Sandlot 2 (2005) allmovie.com. Viitattu 18.1.2026.
- ↑ Kaukonen, Martta: Päivän elokuvia Helsingin Sanomat. 12.9.2015. Viitattu 18.1.2026.
- ↑ David M. Evans rottentomatoes.com. Viitattu 18.1.2026.
- ↑ Long, Mike: The Sandlot (1993) dvdsleuth.com. 7.4.2013. Viitattu 18.1.2026.
- ↑ Ebert, Roger: The Sandlot rogerebert.com. 7.4.1993. Viitattu 18.1.2026.