Taiwaninserovi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taiwaninserovi
長鬃山羊.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Capricornis
Laji: swinhoei
Kaksiosainen nimi

Capricornis swinhoei
(Gray, 1862)

Capricornis swinhoei.png
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Taiwaninserovi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Taiwaninserovi Commonsissa

Taiwaninserovi (Capricornis swinhoei) on Taiwanilla eli Kiinan tasavallassa endeemisenä tavattava vuohieläin. Sen esiintymisalue käsittää Taiwanin saaren vuoristoalueet. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto määritellyt sen elinvoimaseksi lajiksi.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiwaninserovi piiroksessa vuodelta 1862 .

Taiwaninserovi on kooltaan jonkin verran pienempi, kuin Kiinan mantereella tavattava serovi. Lajin säkäkorkeus on 50–60 cm ja ruumiin pituus 80–114 cm. Painoa on 17–25 kg. Taiwaninserovin turkki on ruskea ja sen leuasta rintaan kulkee kermanvärinen alue. Myös taiwaninserovin sarvet ovat hieman mantereen serovia pienemmät.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiwaninserowi on Taiwanin eli Kiinan tasavallan Taiwanin saaren endeeminen laji. Lajia tavataan suhteellisen laajalla alueella saaren vuoristoalueella. Sen esiintymisalueen korkeus merenpinnasta vaihtelee 50:stä metristä aina 3 900:n metrin korkeuteen. Tavallisimmillaan laji on yli 1 000 metrin korkeudella. Matalammilla alueilla sen esiintymisaluetta rajoittavat etenkin ihmiset.[1]

Lajia tavataan useissa eri elinympäristöissä trooppisista ja subtrooppisista metsistä lehti- ja havupuumetsiin korkeammilla seuduilla, havumetsissä vielä tästä ylöspäin ja korkeimmillaan vuoristoniityillä ja tundralla. Taiwaninservoit v9iihtyvät usein kallioiden ja harjanteiden lähettyvillä, jonne ne voivat paeta mahdollisia saalistajiaan.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiwaninservoi valokuvassa.

Taiwaninserovit ovat aktiivisia sekä päivisin, että öisin. Tavallisesti taiwaninserovit ovat aktiivisimmillaan hieman auringonnousun jälkeen ja hieman ennen auringonlaskua. Yöaktiivisuus on mahdollisesti tavallisempaa etenkin lähellä ihmisasutusta. Taiwaninserovit käyttävät ravinnokseen ruohoja, pensaita, varpuja, joitakin hedelmiä ja joskus jopa havupuiden nuoria osia. Ravintokasveihin lukeutuvat esimerkiksi Urtica fissa, Elatostema edule, Anisogonium esculentum, Begonia laciniata, Polygonum chinensis, Chamabainia cuspidate, Mussaenda parviflora, Perrottetia arisanensis ja Pellionia arisanensis.[1]

Taiwaninserovien sosiaalisesta käyttäytymisestä tiedetään vain vähän. Yksityiskohtia tunnetaan lähinnä vankeudessa elävien yksilöiden perusteella. Vankeudessa taiwaninseroveilla on tiettyjä territoriaalisia käyttäytymispiirteitä. Luonnossa yksilöiden uskotaan viettävän aikansa useimmiten yksikseen, mutta vankeudessa ne saattavat kerääntyä pieniksi laumoiksi. Taiwaninservoit lisääntyvät syyskuun ja marraskuun välisenä aikana ja synnyttävät maaliskuun jälkeen.[1]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt nubianvuohen elinvoimaiseksi lajiksi. Kannan kokoa on pidetty suurena ja sen nopean vähenemisen riskiä pienenä. Sen esiintymisalue käsittää kansallispuistoja ja muita suojelualueita. Taiwanin alkuperäiskansat ovat aikanaan metsästäneet taiwaninserooveja, mutta metsästyksen merkitys on vähentynyt selvästi karjanhoidon lisääntymisen myötä. Metsästettyä lihaa arvostetaan kuitenkin edelleen enemmän ja sitä saatetaan tarjoilla esimerkiksi seremoniallisissa yhteyksissä. Metsästys on nykyisin Taiwanissa laitonta. Laittoman metsästyksen vaikutuksesta kantoihin ei ole täyttä varmuutta. Muita mahdollisia uhkia kannoille ovat metsähakkuut, maanviljely ja teiden rakentaminen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Chiang, P.J. & Pei, K.J-C.: Capricornis swinhoei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  2. Andrew T. Smith, Yan Xie, Robert S. Hoffmann, Darrin Lunde, John MacKinnon, Don E. Wilson, W. Chris Wozencraft: A Guide to the Mammals of China, s. 476. Princeton University Press. ISBN 9781400834112. Google-kirjat (viitattu 23.1.2020). (englanniksi)