Taistojen mies
| Taistojen mies | |
|---|---|
| Viimne reliikvia | |
 Elokuvan juliste Tšekkoslovakiassa. |
|
| Ohjaaja | Grigori Kromanov |
| Käsikirjoittaja | Arvo Valton |
| Perustuu | Eduard Bornhöhen romaaniin |
| Säveltäjä | Uno Naissoo, Tõnu Naissoo, Georg Ots |
| Kuvaaja | Juri Garshnek |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Tuotantoyhtiö | Tallinnfilm |
| Levittäjä | Tallinnfilm |
| Ensi-ilta | 1969, Virossa 1970, Suomessa 1971 |
| Kesto | 86 min |
| Alkuperäiskieli | viro |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Taistojen mies (tai Viimeinen pyhäinjäännös, Viimne reliikvia) on Grigori Kromanovin ohjaama neuvostovirolainen seikkailuelokuva vuodelta 1969. Se perustuu Eduard Bornhöhen kertomukseen ”Vürst Gabriel” (”Ruhtinas Gabriel”).
Vuonna 2002 elokuvakriitikot äänestivät Taistojen miehen kaikkien aikojen neljänneksi parhaaksi virolaiselokuvaksi.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1500-luvun Liivinmaan sotaan sijoittuvassa tarinassa Piritan luostari haluaa haltuunsa Pyhän Birgitan pyhäinjäännökset varmistaakseen oman tulevaisuutensa. Nuori aatelismies lupaa hankkia ne luostarille, jos saa vastalahjaksi kauniin nuoren Agneksen vaimokseen.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Aleksandr Goloborodko | … | Gabriel |
| Ingrida Andrina | … | Agnes |
| Elsa Radzina | … | abbedissa |
| Eve Kivi | … | sisar Ursula |
| Peeter Jakobi | … | Ivo Schenkenberg |
| Roland Bykov | … | veli Johannes |
| Karl Kalkun | … | Pealik |
| Uldis Vazdiks | … | Siim |
| Raivo Trass | … | Hans von Risbiter |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kuvattiin värifilmille samalla kertaa sekä viron- että venäjänkielisiksi versioiksi, joiden kuvakulmat ja rajaukset poikkeavat eräissä kohtauksissa hieman toisistaan.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistojen mies sai Neuvosto-Virossa valtavan suosion. Sen näki 772 000 elokuvateatterikatsojaa, mikä oli yli puolet Viron asukasmäärästä. Vauhdikkaasta seikkailuelokuvasta on tullut myös myöhempien sukupolvien suosikki niin, että sitä kutsutaan ainoaksi virolaiseksi kulttielokuvaksi.
Tamperelaisen elokuvakerho Monroen Anton Asikainen kuvaa Taistojen miestä hillittömäksi seikkailuksi, joka sisältää ”miekkataisteluja, petollisia velipuolia, rakastuvia nunnia, salaluukkuja, hevostakaa-ajoja, palavia linnoja, palavia luostareita, palavia heinäpaaleja, neitsyiden ruoskintaa...” Hän kiinnittää huomiota myös elokuvan varsin ilmeiseen neuvostovastaisuuteen vapausteemoineen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kriitikud valisid eesti filmi esikümne, Postimees 26.4.2002. Viitattu 15.12.2016.
- ↑ Asikainen, Anton: Viron elokuva 100 vuotta, osa üks, Elokuvakerho Monroen blogi 15.12.2012. Viitattu 15.12.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taistojen mies Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Taistojen mies Elonet.
