Mäntysirkku

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Taigasirkku)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mäntysirkku
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Sirkut Emberizidae
Suku: Sirkut Emberiza
Laji: leucocephalos
Kaksiosainen nimi

Emberiza leucocephalos
S. G. Gmelin, 1771

Katso myös

  Mäntysirkku Wikispeciesissä
  Mäntysirkku Commonsissa

Mäntysirkku (Emberiza leucocephalos) eli aiemmalta nimeltään taigasirkku on sirkkujen sukuun kuuluva siperialainen varpuslintulaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras.

Linnun pituus on 16–17,5 cm eli se on suunnilleen keltasirkun kokoinen. Mäntysirkku muistuttaa käyttäytymiseltään ja olemukseltaan keltasirkkua, jonka kanssa se risteytyy Länsi-Siperiassa. Juhlapukuisen koiraan pää ja kurkku ovat ruskeat, päälaella on valkoinen, mustien raitojen rajaama juova ja poskella on valkoinen laikku. Selkäpuoli on ruskea, mustaviiruinen. Yläperä on punaruskea. Alapuolen höyhenpuku on valkoinen epäselvin tummin viiruin. Tukeva nokka on harmaa. Naaras ja nuori lintu ovat alapuolelta viiruisia, eikä niiden puvussa esiinny lainkaan keltaista. Maastossa niitä on hyvin vaikea erottaa naaraspukuisista keltasirkuista.

Vanhoilla linnuilla on täydellinen sulkasato kesällä, jonka jälkeen ne voidaan erottaa nuorista linnuista tuoreen höyhenpuvun perusteella. [2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäntysirkku elää ja lisääntyy Siperiassa sekä muualla Kaukoidässä. Se on muuttolintu, joka talvehtii Intian pohjoisosissa ja eteläisessä Kiinassa. Lajin kanta on elinvoimainen[1] ja lintu on monin paikoin runsaslukuinen.

Euroopassa sitä tavataan vain harvoin. Suomessa se oli tavattu 9 kertaa vuoden 2006 loppuun mennessä, ensihavainnon ollessa 4.11.1968 Lemlandin Lågskärillä.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii harvakasvuisissa metsissä, lähinnä mäntymetsissä, metsänreunoissa sekä samantyyppisissä paikoissa kuin keltasirkku.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäntysirkun munia.

Pesä on maassa. Munamäärä vaihtelee neljän ja kuuden välillä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäntysirkku on siemensyöjä. Poikasia ruokitaan myös hyönteisillä ja muilla pienillä selkärangattomilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Emberiza leucocephalos IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
  2. Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä. ISBN 951-95560-8-7
  3. http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/rk-data5.shtml (Arkistoitu – Internet Archive) Rariteettikomitea