Tadžikistanin sisällissota

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tadžikistanin sisällissota käytiin vuosina 1992–1997 presidentti Emomalii Rahmonia tukevien ja vastustavien joukkojen välillä.[1] Sodassa kuoli eri arvioiden mukaan 25 000–100 000 ihmistä.[2]

Tadžikistan itsenäistyi hajoavasta Neuvostoliitosta syyskuussa 1991. Marraskuun 1991 vaaleissa preasidentiksi valittiin entinen kommunistijohtaja Rahmon Nabijev. Oppositio koki tulleen sa kaltoinkohdelluksi, ja aloitti mielenosoitukset pääkaupungissa. Hallituksen joukkojen avattua tulen mielenosoittajia kohti levottomuudet levisivät myös muualle maahan. Oppositio pakotti Nabijevin eroamaan, otti vallan vähäksi aikaa, mutta marraskuussa 1992 Rahmon (silloinen Rahmonov) nousi valtaan venäläisten joukkojen tuella. Suuria joukkoja lähti maanpakoon Afganistaniin, ja rajaseudulla käytiin taisteluita islamilasfundamentalistien ja vemäläisten välillä. Vuonna 1994 saatiin aikaan aselepo ja kesäkuussa 1997 YK:n välittämä rauhansopimus jolla Venäjä ja Iran lopettivat sotatoimet.[3]

Sodassa kuoli kymmeniätuhansia ja puoli miljoonaa lähti kodeistaan.[3]

Iranin on syytetty kouluttaneen opposition joukkoja, mutta se on kiistänyt syytökset.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tajikistan's Civil War: A Nightmare The Government Won't Let Its People Forget Radio Free Europe. Viitattu 11.10.2018.
  2. 20 Years Later, Tajikistan Rewrites Civil War History The Diplomat. Viitattu 11.10.2018.
  3. a b Denis Sinor: Tajikistan: History Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.10.2018.
  4. Iran dismisses Tajik civil war claims as attempt to damage ties Reuters. 2017. Viitattu 11.10.2018.