Televisiomaksu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta TV-maksu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Televisiomaksu (aikaisemmin Suomessa televisiolupa tai televisiolupamaksu), lyhyemmin TV-maksu, on useissa maissa televisiolaitteen hallussapidosta valtiolle maksettava veronluonteinen maksu. Jossakin maissa maksun joutuu suorittamaan vaikka ei omistaisi televisiota. Näissä tapauksissa voidaan käyttää nimitystä yleisradiomaksu.[1] Suomessa televisiomaksu oli maksettava television käytöstä, ja sitä kerättiin valtion televisio- ja radiorahastoon ensisijaisesti Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamiseksi.

Vastaavia maksujärjestelmiä on käytössä useimmissa Euroopan maissa,[1] esimerkiksi Englannissa oli vuonna 2006 vielä mustavalkoisen TV-luvan maksuvaihtoehto. Manner-Suomessa televisiomaksun korvasi yleisradiovero, joka tuli voimaan vuoden 2013 alussa.

Euroopan unionin jäsenmaat päättävät itse julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta, ja siitä, miten rahoitus kerätään. Yleisradiomaksujen laillisuudesta on sovittu EU-maiden kesken useasti, kuten Amsterdamin vuoden 1997 sopimuksessa.[1]

Televisiomaksu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen TV-lupatarkastaja yrittää selvittää, onko asunnossa luvaton televisio.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa televisiomaksujen keräämisen hoiti Ficora (eli Viestintävirasto, entinen Telehallintokeskus). Suomessa televisiomaksu tuli käyttöön 1958 heti televisiolähetysten säännöllisen lähetyksen alkaessa. Televisiolupien määrä kasvoi voimakkaimmin vuosina 1961–1965. Vuonna 1961 lunastettiin hieman alle 100 000 televisiolupaa, vuosina 1962, 1963 ja 1964 kunakin yli 140 000 lupaa sekä vielä vuonna 1965 yli 110 000. Puolen miljoonan televisioluvan raja ylittyi alkuvuodesta 1964 ja miljoonan syksyllä 1969. Yleisradion televisiolupamaksuista saamat tulot ylittivät radiolupatulot ensimmäisen kerran vuonna 1964. Vuonna 1969 Suomi oli Euroopan televisiolupatiheydessä kahdeksannella sijalla Ruotsin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Länsi-Saksan, Tanskan, Itä-Saksan, Gibraltarin ja Alankomaiden jälkeen.[2]

Väritelevision lisämaksu tuli ajankohtaiseksi väritelevisiolähetysten myötä vuonna 1969. Kun radiolupamaksusta luovuttiin vuoden 1977 alussa, televisiolupamaksuja korotettiin reilusti. Syksyllä 1977 lakkautettiin väritelevision lisämaksu ja otettiin käyttöön mustavalkoluvalle vaihtoehtoinen kalliimpi värilupa.[3] Puolentoista miljoonan televisioluvan raja rikkoutui vuonna 1979. Eniten väritelevisiolupia lunastettiin vuosina 1979–1980, ja värilupien määrä ylitti mustavalkolupien määrän vuoden 1980 aikana. Yksittäisinä piikkeinä värilupien määrän kasvussa erottuivat olympiavuodet 1972 ja 1976.[4] Miljoonas väri-tv-lupa lunastettiin 16.9.1982. Vuonna 1996 mustavalkovastaanottimiin sidottu TV-lupa poistui käytöstä, ja hinnaltaan yhtenäinen TV-lupa tuli käyttöön koko maassa.[5]

Vuonna 1999 voimaan astuneen valtion televisio- ja radiorahastolain myötä televisiolupa muuttui television käyttöönottoilmoitukseksi ja televisiolupamaksu televisiomaksuksi. Televisiomaksut tilitettiin valtion televisio- ja radiorahastoon, josta rahaa siirrettiin Yleisradio Oy:lle valtioneuvoston päätöksellä.

Televisiomaksun viimeisinä vuosina sitä korotettiin asteittain vuoteen 2010 asti, jotta sillä voitiin kattaa television digitalisoinnista aiheutuneet kustannukset sekä rahoitusvaje, joka oli syntynyt muiden televisioyhtiöiden Yleisradiolle maksaman toimilupamaksun poistamisesta. Vuoden 2013 alusta televisiomaksun korvasi Yle-vero.

Julkinen palvelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiomaksun kanavoimista Yleisradiolle perusteltiin Ylen julkisen palvelun velvoitteella. Laki Yleisradio Oy:stä sääti seuraavasti:[6]

Liikenne- ja viestintäministeriön tulee ottaa huomioon 7 §:n mukaisen julkisen palvelun toimintaedellytykset kehitettäessä muuta televisio- ja radiotoimintaa siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen.

Lain 7§ puolestaan sääti julkisen palvelun velvoitteen sisällöksi seuraavaa:

Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.
Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

Julkisen palvelun käytännön soveltamiseksi Yleisradion hallintoneuvosto on 17. joulukuuta 2008 hyväksynyt niin sanotun Mahdollistajastrategian[7]. Ylen julkisen palvelun roolista on tämän jälkeen käyty keskustelua, sillä erityisesti kaupallinen media ja STT ovat katsoneet Ylen julkisen palvelun velvoitteen heikentävän mahdollisuuksiaan harjoittaa liiketoimintaa. Huhtikuussa 2009 Viestinnän keskusliitto ja Sanomalehtien liitto julkaisivat jäsenilleen paimenkirjeen[8], jossa ”pääviesti on, että Yle vääristää mediakilpailua ja uhkaa maakunta- ja paikallislehtien sekä Suomen tietotoimiston asemaa”.

Valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiolupia tarkastivat talosta taloon kiertävät televisio- ja radioluvan tarkastajat, joita oli kesällä 2012 noin 60.

Joissakin Euroopan maissa televisioluvattomien talouksien televisioita etsitään radioaaltoihin perustuvalla peilausjärjestelmällä.lähde?

Televisiomaksun ja kotitalouksien määrän kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiomaksun kehitys vuodesta 2003, 12 kuukauden laskutusjaksolla. Vuonna 2000 lupamaksu oli Suomessa 882 markkaa ja vuosina 2001–2002 sata markkaa enemmän.[9]

2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
Televisiomaksu/talous 165,15 186,60 193,95 200,70 208,15 215,45 224,30 231,05 244,90 [10] 252,25
Hinta/vuorokausi (€) 0,45 0,51 0,53 0,55 0,57 0,59 0,61 0,63 0,67 0,69
Nousua edelliseen vuoteen (%) – 13,0 3,9 3,5 3,7 3,5 4,1 3,0 6,0 3,0
Käyttöilmoitukset vuosittain (31.12.)[11] 2 016 753 2 005 185 2 003 769 2 001 633 1 947 044 1 916 256 1 901 789 1 895 940 1 882 319 1 852 624
Maksut yhteensä (€)[12] 333 066 758 374 167 521 388 630 998 401 727 743 405 277 209 412 857 355 426 571 273 438 056 937 460 979 923

Ylen liikevaihto oli 422,7 miljoonaa euroa, jossa oli lisäystä edelliseen vuoteen 1,8 % eli 7,3 miljoonaa euroa. Liikevaihto sisältää ainoastaan televisiomaksut. Tv-maksua korotettiin 3 %:lla vuoden 2012 alusta. Tv-maksukanta oli vuoden lopussa 1 852 624 kappaletta. Vähennystä vuoden takaiseen tilanteeseen oli 29 695 eli 1,6 %. Vuoden lopun tv-maksukannalla ei ole merkitystä yhtiön talouden tulevaisuuteen, koska Ylen rahoitus perustuu vuoden 2013 alusta Yle-veroon.[13]

Televisiomaksu maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Summa/vuosi
 Etelä-Korea 30 000 Etelä-Korean wonia per vuosi
 Japani 14 205 (antennitalous) ja 4 740 (sateliittikanavat) Japanin jeniä
 Pakistan 420 Pakistanin rupiaa (veloitetaan sähkölaskun yhteydessä)

Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Summa/vuosi
 Etelä-Afrikka 265 Etelä-Afrikan randia
 Ghana 3 000 Cediä
 Mauritius 1 800 Mauritiuksen rupiaia
 Namibia 204 Namibian dollaria

Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio TV-lupa vaaditaan? Hinta
 Albania Kyllä 800 Albanian lekiä
 Itävalta Kyllä 251,16–320,76 euroa per vuosi (TV), 70,80–90 per vuosi (radio)[14]
 Valko-Venäjä Ei
 Belgia Ei kumottu[15]
 Bosnia ja Hertsegovina Kyllä 7,5 Bosnian ja Hertsegovinan vaihdettavaa markkaa per kuukausi[16]
 Bulgaria Ei kumottu
 Kroatia Kyllä maksimi 137 euroa[17]
 Kypros Ei kumottu
 Tšekki Kyllä 135 Tšekin kruunua per kuukausi (TV),[18] 45 kruunua per kuukausi (radio)[19]
 Tanska Ei kumottu[20]
 Viro Ei
 Suomi Ei kumottu[21]
 Ranska Ei kumottu[22]
 Georgia Ei
 Saksa Kyllä 18,36 per kuukausi [23]
 Kreikka Ei 3 euroa kuukausi (sidottu sähkölaskuun) [24]
 Unkari Ei kumottu[25]
 Islanti Ei kumottu[26]
 Irlanti Kyllä 160 euroa per vuosi year[27]
 Israel Ei auton omistaja maksaa 41 euroa radiolupa maksua
 Italia Ei 90 euroa (sidottu sähkömaksuun)
 Latvia Ei
 Liechtenstein Ei kumottu
 Liettua Ei
 Luxemburg Ei
 Malta Ei kumottu
 Monaco Ei
 Montenegro Kyllä 3,50 euroa per kuukausi
 Alankomaat Ei kumottu
 Pohjois-Makedonia Ei kumottu
 Norja Ei Pakollinen tulovero enintään 1700 Norjan kruunua per henkilö
 Puola Kyllä 272,40 Puolan zlotyä per vuosi
 Portugali Ei 36,24 euroa (sidottu sähkölaskuun)
 Romania Ei kumottu
 Venäjä Ei
 Serbia Ei sidottu sähkölaskuun
 Slovakia Ei kumottu[28]
 Slovenia Kyllä 153 euroa; radio 45,24 euroa
 Espanja Ei
 Ruotsi Ei kumottu[29]
 Sveitsi Kyllä 335 Sveitsin frangia[30]
 Turkki Ei 2% sähkölaskusta
 Ukraina Ei
 Britannia Kyllä 159 Englannin puntaa (väritelevisiolle) ja 53,50 puntaa (mustavalkoiselle televisiolle)

Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhdysvalloissa ja Kanadassa ei peritä TV-lupamaksua.

Oseania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Australiassa TV-lupamaksusta luovuttiin vuonna 1974.
  • Uudessa-Seelannissa TV-lupamaksusta luovuttiin vuonna 1999.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Noronen, Visa: Saksan yle-maksu tuomioistuimeen. Turun Sanomat, 14.10.2017, 113. vsk, nro 301, s. 12. Turku: Turun Sanomat Oy. ISSN 0356-133X.
  2. ↑ Raimo Salokangas: Aikansa oloinen: Yleisrdion historia 1949–1996, s. 161. Helsinki: Yleisradio, 1996. ISBN 951-43-0714-3.
  3. ↑ Salokangas 1996, s. 253.
  4. ↑ Salokangas 1996, s. 254.
  5. ↑ Ylen vuosikymmenet yle.fi. Viitattu 26.1.2017.
  6. ↑ [1]
  7. ↑ [2]
  8. ↑ [3]
  9. ↑ TV-maksua korotetaan 10. kerran 2000-luvulla AfterDawn.com. Viitattu 27.10.2011.
  10. ↑ Valtioneuvosto päätti televisiomaksun korotuksesta 7.10.2010. YLE.fi. Viitattu 7.10.2010.
  11. ↑ TV-maksu: Tilastot (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Maksujen kokonaissumma on laskettu edullisimmalla 12 kuukauden maksulla, mutta koska osa maksaa televisiomaksunsa erissä, on kokonaissumma todellisuudessa suurempi.
  13. ↑ YLE 2012 Tilinpäätös 25.2.2013. YLE.fi. Viitattu 21.12.2013.
  14. ↑ Übersicht gis.at. de
  15. ↑ Redevance TV : questions suite à sa suppression en 2018 wallonie.be. fr
  16. ↑ BHRT pressured by debts faces hard times china-cee.eu. 25 April 2022.
  17. ↑ Croatian Radio Television (HRT) Monthly Fee: Everything You Need to Know total-croatia-news.com. 2 March 2023. Arkistoitu 1 huhtikuu 2023. Viitattu 3 toukokuu 2023.
  18. ↑ Czech Television - license fees (in Czech)
  19. ↑ Czech Radio - license fees (in Czech)
  20. ↑ "[4]." statista.com. Retrieved on January 2, 2023. "Annual TV and radio license fees in Denmark from 2010 to 2021."
  21. ↑ End of the road for TV license fees Yle Uutiset. 27 November 2012.
  22. ↑ France's TV licence scrapped to help with cost of living crisis walesonline.co.uk. 4 August 2022.
  23. ↑ What is the German TV tax (Rundfunkbeitrag)? allaboutberlin.com. 2 March 2023.
  24. ↑ ERT (Greek Radio and Television) fee (Law 4324/29.04.15) Public Power Corporation.
  25. ↑ Újra eltörlik az üzembentartási díjat NÉPSZAVA online. Arkistoitu 17 lokakuu 2017. Viitattu 3 toukokuu 2023.
  26. ↑ About licensing fees in Iceland in icelandic ruv.is. Arkistoitu 9 lokakuu 2014. Viitattu 3 toukokuu 2023.
  27. ↑ TV licences citizensinformation.ie. 2 March 2023.
  28. ↑ Za RTVS už nebudete platiť ani cent. Koncesionárske poplatky sa definitívne rušia tvnoviny.sk. 22 February 2023.
  29. ↑ The radio and TV fee is being replaced radiotjanst.se. Arkistoitu 16 marraskuu 2018. Viitattu 3 toukokuu 2023.
  30. ↑ Fee Overview serafe.ch.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Televisiomaksu&oldid=22253180”