HMS Ithuriel
| HMS Ithuriel | |
|---|---|
 HMS Ithuriel |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness |
| Kölinlasku | 24. toukokuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 15. joulukuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 3. maaliskuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | tuhoutunut 28. marraskuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 391 t (standardi) 1 918 t (max) |
| Pituus | 98 m |
| Leveys | 10 m |
| Syväys | 3,8 m |
| Koneteho | 34 000 hv |
| Nopeus | 35,6 solmua |
| Miehistöä | 145 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4,7" Mk IX -tykkiä CP Mk XVII -asennuksina 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä 10 × 21" (533 mm) torpedoputkea 60 × miinaa 1 × kisko, jolla 20 syvyyspommia |
HMS Ithuriel (viirinumero H05) oli Britannian kuninkaallisen laivaston I-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: I-luokka (hävittäjä)
Turkki tilasi Gayretin Barrow-in-Furnessista Vickers Armstrongilta, missä köli laskettiin 24. toukokuuta 1939. Britannian hallitus lunasti telakalla olleen aluksen toisen maailmansodan alkaessa. Alus laskettiin vesille 15. joulukuuta 1940 nimellä HMS Ithuriel ja otettiin palvelukseen 3. maaliskuuta 1942.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Itäiseen laivastoon. Alus varustettiin Clydessä, jonka jälkeen se aloitti 14. maaliskuuta koulutusjakson Greenockissa. Alus lähti jo samana päivänä Gibraltarille 13. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se oli 19. huhtikuuta suojaamassa Maltalle lentokonetäydennystä toimittavia lentotukialuksia operaatio Calendarissa sekä uudelleen 8. toukokuuta operaatio Boweryssä.[1]
Alus suojasi lentokoneita Maltalle toimittavia aluksia 17. toukokuuta operaatio LB:ssä, 2. kesäkuuta Stylessä ja 8. kesäkuuta Salientissa. Alus liitettiin 11. kesäkuuta Force X:ään, jonka tehtävänä oli suojata operaatio Harpoonin saattue WS19S Maltalle Sisilian kapeikon kautta. Saattue joutui 14. kesäkuuta toistuviin ilmahyökkäyksiin. Alus erkani saattueesta seuraavana päivänä risteilijä HMS Cairon ja Force X:n hävittäjien kanssa hyökätäkseen Italian laivaston risteilijöitä Montecuccolia ja Di Savoiaa vastaan. Alus palasi 18. kesäkuuta Gibraltarille operaation päätyttyä.[1]
Alus suojasi lentokoneita Maltalle toimittavia aluksia 15.-16. heinäkuuta operaatio Pinpointissa sekä 20.-22. heinäkuuta Insectissä. Alus liitettiin 11. elokuuta Maltan saattueeseen WS21S (operaatio Pedestal). Seuraavana päivänä saattue joutui jatkuvien ilma- ja sukellusvenehyökkäysten kohteeksi. Alus hyökkäsi 12. elokuuta Bizertan edustalla HMS Pathfinderin kanssa syvyyspommein Italian laivaston sukellusveneen R. Smg. Cobaltoa vastaan pakottaen sen pintaan. Ithuriel upotti sukellusveneen ajamalla sen päälle, minkä jälkeen sen miehistö pelasti 41 eloonjäänyttä merestä[2]. Aluksen keula vaurioitui pahoin törmäyksessä, joten se joutui palaamaan Gibraltarille.[1]
Gibraltarilla alus siirrettiin 14. elokuuta telakalle korjattavaksi. Alus aloitti 24. elokuuta matkan Englantiin varsinaisia korjauksia varten. Se otettiin 30. elokuuta Liverpoolissa kaupalliselle telakalle. Alus siirrettiin syyskuussa keulan korjaamisen jälkeen modernisoitavaksi Portsmouthin telakalle. Alus palasi palvelukseen 24. lokakuuta, minkä jälkeen se siirtyi Gibraltarille tukemaan Pohjois-Afrikan maihinnousua. Alus suojasi matkalla joukkojenkuljetussaattuetta.[1]
Alus joutui Bonessa 27. marraskuuta Saksan ilmavoimien hyökkäykseen, jolloin aluksen lähelle osui kaksi pommia. Kumpikin pommi räjähti aluksen alla, mikä aiheutti pahoja rakenteellisia vaurioita aluksen perässä. HMS Quentinin avustamana alus tyhjennettiin vedestä ja se hinattiin satamalaituriin. Aluksen takimmaiset tykkitornit poistettiin, jolloin todettiin takarungon katkeaminen.[1]
Alus ajettiin 29. marraskuuta matalikolle, jossa aloitettiin tilapäiskorjaukset. Joulukuussa korjaukset jouduttiin keskeyttämään tarvikkeiden puutteen vuoksi. Töitä jatkettiin tammikuussa 1943, jotta alus saataisiin hinattavaan kuntoon. Alus hinattiin 27. helmikuuta Algeriin, jossa se todettiin maaliskuussa paikallisin välinein korjauskelvottomaksi. Alus makasi huhtikuusta heinäkuuhun Algiersissa odottamassa päätöstä kohtalostaan.[1]
Alus hinattiin 18. elokuuta Algerista Gibraltarille, jossa se sijoitettiin varaosiksi. Alusta käytettiin lokakuusta kesäkuuhun 1944 majoitustilana sekä koulutukseen. Se oli heinäkuussa valmisteltavana hinausta varten. Hinaaja HMS Prosperous otti 1. elokuuta aluksen hinaukseen. Alukset saapuivat 8. elokuuta Plymouthiin, jossa Ithuriel poistettiin palveluksesta ja sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin BISCOlle, joka siirsi romutuksen P. & W. McLellanille. Alus lähti 11. elokuuta Bo'hnessiin lähelle Edinburghia, jonne se saapui 13. elokuuta romutettavaksi.[1]
Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen päälliköinä olivat:
- David Hugh Maitland-Makgill-Crichton, DSC, DSO 3. helmikuuta - 28. marraskuuta 1942
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laivueenjohtaja: HMS Inglefield |
| Alukset: HMS Icarus - HMS Ilex - HMS Imogen - HMS Imperial - HMS Impulsive - HMS Intrepid - HMS Isis - HMS Ivanhoe |
| Turkin laivasto: HMS Inconstant (ex-Muavenet)- HMS Ithuriel (ex-Gayret) - Sultanhisar - Demirhisar |
| Edeltäjä: H-luokka – Seuraaja: Tribal-luokka |