Töppövilla
| Töppövilla | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Suku: | Suovillat Eriophorum |
| Laji: | scheuchzeri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eriophorum scheuchzeri |
|
| Katso myös | |
Töppövilla (Eriophorum scheuchzeri) on suovilloihin kuuluva monivuotinen sarakasvilaji.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Töppövillalla on melko pitkä vaakajuurakko. Varsi kasvaa 20–50 senttimetriä pitkäksi ja yhdestä puoleentoista millimetriä paksuksi. Lehdet ovat vartta paljon lyhyempiä, liereitä tai kouruisia. Kukintona on yksittäinen tähkä, joka on leveän pallomainen. Kukinnan jälkeen kukan kehäsukaset pitenevät valkoisiksi karvoiksi, jotka töppövillalla kasvavat 2,5 cm pitkiksi.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Töppövillaa esiintyy laajasti Maan pohjoisella puoliskolla. Euroopasta Aasiaan Siperian yli Pakistaniin, läntiselle Himalajalle ja Mongoliaan asti sekä Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Euroopassa töppövillan levinneisyysaluetta ovat Fennoskandia eteläosaa lukuun ottamatta, Venäjän pohjoisosa, Islanti, Huippuvuoret ja osa Keski-Eurooppaa: korkeat vuoristoiset alueet Pyrenneiden, Alppien ja Karpaattien tietämillä. Töppövillaa esiintyy Euroopassa Ruotsin, Norjan, Suomen, Islannin ja Venäjän lisäksi seuraavissa maissa: Ranska, Espanja, Italia, Saksa, Sveitsi, Itävalta, Tšekki, Romania ja Ukraina.[2][3]
Suomessa töppövillan levinneisyysalue yltää Pohjois-Lapista Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Keski-Lapista pohjoiseen se on yleinen. Töppövilla kasvaa purojen ja jokien varsilla, lähteillä, soilla liikkuvan veden äärellä, lisäksi tienojissa ja kaivannoissa.[1][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Den virtuella floran: Polarull Eriophorum scheuchzeri Hoppe (levinneisyyskartta Maan pohjoispuolella)
- ↑ The IUCN Red List (englanniksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2015: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Töppövilla Eriophorum scheuchzeri) 2016. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo.
