Tõnis Kint
| Tõnis Kint | |
|---|---|
| Viron pakolaispresidentti | |
|
23. joulukuuta 1970–1. maaliskuuta 1990
|
|
| Edeltäjä | Aleksander Warma (pakolaishallitus) |
| Seuraaja | Heinrich Mark (pakolaishallitus) |
| Viron pääministeri (pakolaishallitus) | |
|
1964-1970
|
|
| Edeltäjä | Aleksander Warma (pakolaishallitus) |
| Seuraaja | Heinrich Mark (pakolaishallitus) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. elokuuta 1896 Taevere, Viljandinmaa, Liivinmaan kuvernementti |
| Kuollut | 5. tammikuuta 1991 (94 vuotta) Örnsköldsvik, Ruotsi |
| Ammatti | agronomi, tutkija, pakolaispoliitikko |
| Puoliso |
Salme Redlich ( ) Magda Marianne Rassmann ( 1953) |
Tõnis Kint (17. elokuuta 1896 Taevere, Viljandinmaa, Liivinmaan kuvernementti – 5. tammikuuta 1991 Örnsköldsvik, Ruotsi) toimi Viron tasavallan pakolaishallituksen väliaikaisena presidenttinä 23. joulukuuta 1970 – 1. maaliskuuta 1990[1]. Hänen seuraajansa oli Heinrich Mark, joka luovutti 8. lokakuuta 1992 valtuutensa Viron tasavallan johtoon riigikogussa pitämässään puheessa Lennart Merelle.
Venäjän keisarikunnan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käytyään ensimmäisen asteen koulunsa Taveressä ja Tartossa Tõnis Kint siirtyi opiskelemaan Riian ammattikorkeakoulun rakennusosastolla, joka evakuoitiin Moskovaan ensimmäisen maailmansodan rintaman siirryttyä kohti Liivinmaata. Hänet mobilisoitiin tässä vaiheessa Venäjän armeijaan. Hän sai sotilaskoulutuksen Tsaritsynissä ja edelleen Moskovassa, josta hänet siirrettiin eteläiseen osaan itärintamaa Transilvanian alueelle.[2]
Vuoden 1918 alusta hän siirtyi Viroon osana Viljandissa muodostettua 2. virolaista jalkaväkirykmenttiä. Maaliskussa 1918 saksalaiset Viron alueen miehittäjät kuitenkin hajottivat virolaisyksikön. Tämän jälkeen hän jatkoi maanviljelyksen opintojaan saksalaismiehittäjien Riikaan avaamassa Baltian teknisen yliopiston maatalousosastolla.[2]
Toiminta itsenäisessä sotienvälisen ajan Virossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1918 lopulla käynnistyneessä Viron vapaussodassa Kint palveli panssarijunassa toimien nuorempana upseerina konekivääriryhmässä. Helmikuu-toukokuu 1920 hän toimi panssarijunan komentajana. Sodan lopussa hänet ylennettiin luutnantiksi.[2]
Vapaussodan jälkeen Tõnis Kint jatkoi opintojaan Tarton yliopiston maataloustieteellisessä tiedekunnassa, ja vuonna 1924 hän suoritti opintojaan Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Kint suoritti agronomin tutkinnon vuonna 1927. Vuosina 1928–1932 Kint toimi maatalouden kirjanpito-osaston päällikkönä ja edelleen vuoteen 1938 toimitusjohtajana. Vuosina 1938-1940 hän toimi Viron maatalouskomitean puheenjohtaja.[2]
Neuvostoliiton ja Saksan miehitysvallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostomiehityksen alussa heinäkuussa 1940 suoritettiin Riigivolikogun vaalit. Tõnis Kint oli yksi niistä harvoista, joka asettui kommunistien johdolla perustetun Viron työväenliitto ETRL (vir. Eesti Töötava Rahva Liit) vastustajaksi. Hänet kuitenkin poistettiin ehdokaslistalta miehitysviranomaisten pyynnöstä, koska hänen vaalipuheenvuoronsa oli "haitallinen Viron kansalle". Tähän aikaan hän työskenteli kotitilallaan Taeveressä. Kesällä 1941 hän pakeni karkotusta poistumalla kotoa etsinnän ajaksi.[2]
Saksalaismiehityksen aikana hän toimi lyhyen aikaa Viron kuntain markkinahallinnon johtajana, mutta hänet erotettiin miehitysviranomaisten kanssa syntyneiden erimielisyyksien vuoksi. Sen jälkeen hän asui isänsä maatilalla ja työskenteli Viron kuluttajakeskuksessa.[2]
Maanpakolaisena Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puna-armeija tunkeutui syyskuussa 1944 Viroon. Tällöin Tõnis Kint lähti 22. syyskuuta 1944 pienellä kalastusveneellä Ruotsiin. Aluksi hän työskenteli arkiston assistenttina Ruotsin maatalousyliopistossa Uppsalan Ultunassa. Vuonna 1949 hän sai agronomin viran Tukholman läänistä. Vuodesta 1951 eläkkeelle jäämiseensä vuonna 1975 hän toimi tutkijana Maatalouden tutkimuslaitoksessa (ruots. Jordbrukets Utredningsinstitut). Tõnis Kint valittiin Ruotsin maaseudun kehittämisseuran (ruots. Sällskapet för Landsbygdsutveckling) kunniajäseneksi.[2]
Ammattityönsä ohella Tõnis Kint oli aktiivinen pakolaishahmo. Vuodesta 1950 hän oli Vapaan Viron Maatalousliiton hallituksen jäsen ja puheenjohtaja yli 20 vuotta. Vuodesta 1957 hän oli Teataja-lehden päätoimittaja. Hän oli yksi Viron kansallisneuvoston perustajista ja sen puheenjohtaja vuosina 1971–1975. Tõnis Kint oli maanpaossa olevan Viron tasavallan hallituksen maatalousministeri ja vt. sotaministeri 1953–1963, pääministeri 1964–1970, ja presidenttinä 23. joulukuuta 1970 alkaen. Tõnis Kint erosi virastaan terveydellisistä syistä 1. maaliskuuta 1990. Tõnis Kint on siten ollut pisimpään Viron valtionpäämies. Hän kuoli 5. tammikuuta 1991 Örnsköldsvikissä ja haudattiin Tallinnan metsähautausmaalle.[2]
Tunnustukset ja muisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tõnis Kint on sanut toiminnastaan[2] :
- vuonna 1938 Viron Punaisen Ristin III luokan mitalin,
- vuonna 1966 Viron Kansallissäätiön kultamitalin,
- vuonna 1983 Viron ulkomaantaistelun säätiön stipendin ja
- vuonna 1983 Puolan Lontoon pakolaishallituksen myöntämän Jälleensyntyneen Puolan ritarikunnan mitalin.
Viron tasavallan postilaitos julkaisi vuonna 2016 Tõnis Kintistä postimerkin Viron tasavallan valtionpäämiesten sarjassa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Edeltäjä: Aleksander Warma |
Viron pakolaishallituksen presidentti 1970–1990 |
Seuraaja: Heinrich Mark |
| ||||||||||||||
