Täydennyslentorykmentti (jatkosota)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Täydennyslentorykmentti oli Suomen ilmavoimien jatkolentokoulutuksesta vastannut lentorykmentti jatkosodassa. Rykmentin ja sen alaisten laivueiden tehtävät vastasivat hyvin pitkälti talvisodassa toimineiden ja pääasiassa välirauhan aikana lakkautettujen vastaavien joukko-osastojen tehtäviä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentorykmentti 1:n lakkauttamisesta ja lentokoulutusta antavan täydennyslentorykmentin sekä sen alaisten lentolaivueiden perustamisesta seuraavan liikekannallepanon sattuessa päätettiin ilmavoimien esikunnan heinä-elokuussa 1940 tekemillä päätöksillä. Talvisodan täydennyslentorykmenttien tapaan suunnitelmassa esitettyjen täydennyslentorykmentin ja sille alistettujen lentolaivueiden tehtävänä olisi reservistä tulevien lentäjien jatkokouluttaminen rintamalaivueiden vaatimuksia vastaavalle tasolle.[1]

Täydennyslentorykmentti ja sen alaiset täydennyslentolaivueet 17, 25 ja 35 perustettiin jatkosodan liikekannallepanon yhteydessä 18. kesäkuuta 1941. Rykmentin komentajaksi määrättiin everstiluutnantti Viljo Rekola. Rykmentin laivueista T-LLv 17 vastasi tiedustelu- ja pommituslentäjien ja kaksi muuta hävittäjälentäjien koulutuksesta. T-LLv 35:lle alistettiin 25. kesäkuuta myös aiemmin lentorykmentti 3:n alainen lentolaivue 34.[1]

Reservistä tulleiden lentäjien koulutus saatiin valmiiksi 2–3 kuukauden kuluessa, ja koulutustarpeen vähennyttyä selvästi LLv 34 ja T-LLv 25 yhdistettiin 1. lokakuuta 1941 T-LLv 35:een.[1]

Täydennyslentolaivue 17[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T-LeLv 17:n Blenheim-pommikone laskeutuu Luonetjärven lentokentälle maaliskuussa 1944.
Pääartikkeli: Täydennyslentolaivue 17

Täydennyslentolaivue 17 perustettiin jatkosodan liikekannallepanossa Karvialle, mistä se siirrettiin jo seuraavan kuukauden alulla Poriin. Laivueen tehtävänä oli pääasiassa antaa jatkokoulutusta reservistä palaaville tiedustelu- ja pommituslentäjille. Kaksimoottorisista koneista koostunut lentue siirrettiin Luonetjärven lentokentälle syyskuussa 1941 ja alistettiin alkuun lentolaivue 46:lle. Laivue lakkautettiin kokonaisuudessaan jonkin aikaa myöhemmin. Koko laivueen entinen kalusto ja henkilöstö siirrettiin Luonetjärvelle 1. marraskuuta 1941. Lakkautetun laivueen kalustosta muodostettiin lentolaivue 46:n kolmas lentue, joka tosin siirrettiin saman kuukauden puolivälissä lentolaivue 48:n kolmanneksi lentueeksi.[1]

Kaksimoottorikonekannan kasvun seurauksena ilmavoimien lentävän henkilöstön jatkokoulutustarve kasvoi merkittävästi. Täydennyslentolaivue 17 (T-LeLv 17) perustettiin uudelleen 28. marraskuuta 1942 lentorykmentti 4:n alaisuuteen, ja se jatkoi toimintaansa Luonetjärven lentokentältä. Uudelleen perustettu laivue koulutti kaksimoottorilentäjien lisäksi ilmavoimien konekivääriampujia ja tähystäjiä.[1]

T-LeLv 17:n lakkautettiin viimeisen kerran 11. syyskuuta 1944, viikko jatkosodan päättymisen jälkeen. Laivueen jäljellä olevat osat siirtyivät pommituslentolaivue 46:lle, joka keskeytti käynnissä olleet jatkokoulutuskurssit runsas kuukausi myöhemmin.[1]

Täydennyslentolaivue 25[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Täydennyslentolaivue 25

Täydennyslentolaivue 35[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Täydennyslentolaivue 35

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen, s. 119–120. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0.
  • Keskinen, Kalevi & Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 28: LeSK. Espoo: Kustannusliike Kari Stenman, 2008. ISBN 978-952-99743-4-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Keskinen & Stenman 2008, s. 78–82