Syytetty

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo oikeustermistä. Syytetty on myös elokuva.

Syytetty on henkilö, joka rikosasiassa käydyssä oikeudenkäynnissä vastaa tekonsa tai laiminlyöntinsä johdosta nostettuun syytteeseen, jonka esittää joko virallinen syyttäjä tai asianomistaja. Ennen syytteen nostamista syytettyä nimitetään epäillyksi. Suomessa syytettynä voi olla vain henkilö, jonka epäillään tehneen rikoksen täytettyään 15 vuotta (rikoslaki 3:4).[1][2]Toisin sanoen alle 15-vuotiasta henkilöä ei voida asettaa vastaajaksi rikosasiassa, sillä hän ei ole saavuttanut rikosoikeudellista vastuuikärajaa. Hänet voidaan kuitenkin velvoittaa korvaamaan aiheuttamansa vahinko kokonaan tai osittain. [3]

Syyttäjän ja asianomistajan vastapuolesta käytetään myös nimitystä vastaaja kuten riita-asiassakin. Käsite vastaaja on alaltaan laajempi kuin käsite syytetty. Vastaajasta puhutaan silloin, kun kyse on muusta vaatimuksesta kuin rangaistusvaatimuksesta tai kun vaaditaan rangaistukseen tuomittavaksi oikeushenkilö. Oikeushenkilö voidaan tuomita yhteisösakkoon niistä rikoksista, joista tällainen seuraamus on erikseen säädetty mahdolliseksi (rikoslaki 9:1). Oikeushenkilöitä ovat yhteisöjen ja säätiöiden ohella epävarsinaiset oikeushenkilöt kuten konkurssipesät ja kuolinpesät.[4] Pääsääntö on, että syytetyn on saavuttava oikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Tuomioistuin voi kuitenkin harkita, että syytetyn ei tarvitse saapua oikeuden istuntoon. Tuomioistuin ilmoittaa asiasta kutsussa, jossa on myös maininta siitä, että läsnä olevaksi velvoitetun poissaolo ilman laillista syytä johtaa asetetun uhkasakon tuomitsemiseen.[5][6]

Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on keskeisenä periaatteena epäillyn ja syytetyn syyttömyysolettama, jonka mukaan heitä on pidettävä syyttöminä, kunnes syyllisyys on todettu tuomioistuimen ratkaisussa. Periaatteessa syyttäjä ja syytetty ovat tasavertaisia asianosaisia, vaikka käytännössä syyttäjän asemaa vahvistaa hänen käytössään oleva esitutkintakoneisto ja epäiltyyn kohdistuvat pakkokeinot. Syyttäjän ja syytetyn asemaa tasapainottaa puolustuksen suosimisen periaate, jonka mukaan esimerkiksi epäselvässä tilanteessa asia on ratkaistava syytetyn kannalta edullisemmin.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  3. Vastaaja eli syytetty rikosasian osapuolena - Minilex www.minilex.fi. Viitattu 9.11.2016.
  4. Juha Lappalainen et al.: Prosessioikeus, WSOYpro 2007, ISBN 978-951-0-32491-2, sivut 338–339.
  5. Lappalainen et al. sivut 898–899.
  6. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, 8:1 ja 5:15.
  7. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palsta 654.