Syyksiluettavuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Syyksiluettavuus tarkoittaa rangaistavaksi säädetyn teon tai laiminlyönnin ja sellaiseen syyllistyneen ihmisen tahdon välistä suhdetta.

Tekijän tekoonsa suhtautumista tarkastelemalla voidaan päätellä, onko hän käsittänyt tai olisiko hänen pitänyt käsittää tekonsa tai laiminlyöntinsä oikeudenvastaisuus.[1] Jotta teko ja sen seuraus voidaan katsoa henkilön syyksi rikoksena, edellytetään laeissa yleensä tekijän yhteiskunnanvastaista mielenlaatua.[2] Syyllisyyden edellytyksiä ovat syyksiluettavuus ja syyntakeisuus.[3]

Ilmenemismuotojen perusteella voidaan erottaa:

  • Tahallisuus (lat. dolus), jonka edellytyksenä on tekijän oikeudenvastainen tarkoitus tai hänen tietoisuutensa tekonsa tai laiminlyöntinsä oikeudenvastaisuudesta.[1] Tahallisuus on syyksiluettavuuden raskain muoto.[4]
  • Tuottamus eli huolimattomuus (culpa) tarkoittaa rikoksen suorittamista tai vahingon aiheuttamista huolimattomalla tai varomattomalla toiminnalla.[5] Tällöin tekijä ei ole halunnut aiheuttaa eikä ymmärtänyt aiheuttavansa toiminnallaan oikeudenvastaisia seurauksia.[1]
    • Kvalifioitu tuottamus, jossa syyksiluettavuuden asteen tulee olla vähintään tahallisuus tai törkeä huolimattomuus.
  • Tapaturma eli vahinko (casus) on kyseessä silloin, kun tekijä on toiminut huolellisesti, mutta oikeudenvastainen seuraus on silti päässyt syntymään. Tällöin syyksiluettavuutta ei ole olemassa[1] eikä seurausta lueta aiheuttajansa syyksi.[2]

Suomen rikoslaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen rikoslaki säätää syyksiluettavuudesta, että rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus ja että jollei toisin säädetä, rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava.[6] Toisin sanoen tuottamuksellisesta toiminnasta rangaistaan vain silloin, kun rangaistavuus ilmenee lainkohdan sanamuodosta tai sen tarkoituksesta tai asiayhteydestä selvästi ilmenee, että myös tuottamuksellisesta toiminnasta halutaan rangaista. Viimeisen kohdan mukaisesta menettelystä ovat esimerkkeinä muun muassa politiarikokset.[7] Seurausvastuurikokset ovat poikkeus sääntöön, jonka mukaan henkilöä rangaistaan vain kielletyn seurauksen tahallisesta tai tuottamuksellisesta aiheuttamisesta. Henkilö vastaa siten esimerkiksi pahoinpitelyn sellaisistakin seurauksista, joita hänen tarkoituksensa ei ollut aiheuttaa tai joiden ilmenemisen mahdollisuutta tekijä ei ole osannut edes kuvitella.[8]

Armahdus vaikuttaa vain tuomitun rangaistuksen täytäntöönpanoon, ei siihen että rikosta ei katsottaisi tekijänsä syyksi. Armahdettu rangaistus saattaa mahdollisesti edelleen olla merkityksellinen esimerkiksi uusimisvaikutuksen osalta.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993, ISBN 951-35-4644-6, osa 7, hakusana syyksiluettavuus.
  2. a b Factum, Weilin+Göös 2003–2005, osa 7, hakusana syyksiluettavuus.
  3. Suomalainen tietosanakirja, osa 7, hakusana syyllisyys.
  4. Rikosoikeuden yleiset opit, Oikeusministeriö 2003, Oikeusministeriön julkaisuja 1/2003, ISBN 952-466-021-0, sivu 15.
  5. Factum, hakusanat syyksiluettavuus ja tuottamus.
  6. Rikoslain 3 luvun 5 pykälä.
  7. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana syyksiluettavuus.
  8. Uusi tietosanakirja, hakusanat syyksiluettavuus ja seurausvastuurikos.
  9. Encyclopaedia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV, palsta 19.