Syväranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syvärannan satavuotias hämähäkinverkkoportti. Portin alareunan teksti on vaihdellut aikojen saatossa.[1] Portin takana Tuusulan Rantatie ja sen takana Tuusulanjärvi.

Syväranta on Tuusulassa sijaitseva tila, jolla oleva huvila oli aluksi yksityisten perheiden lomanviettopaikkana ja sen jälkeen eri järjestöjen ja säätiöiden lepokoti- ja kurssikäytössä. Vuodesta 1996 lähtien Syvärannassa on toiminut Lottamuseo.

Yksityishuvila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvärannan tilan historia alkaa vuodesta 1869, jolloin Gustavelundin kartanonherra ja kanslianeuvos Alexander Magnus de la Garde myi tilan helsinkiläiselle virkamiehelle Birger Lundahlille, joka rakennutti sinne komean tornillisen huvilan.[2] Lundahl myi tilan vuonna 1876 senaattori Victor von Haartmanille ja tämä edelleen kolmen vuoden kuluttua Gotthard Bjöklundille, joka oli kaartinkapteeni ja asui vakituisesti Pietarissa.[2] Bjöklund myi vuoden 1904 lopussa huvilan venäläiselle,[2] Moskovassa asuneelle[3] rikkaalle tehtailijalle ja teekauppiaalle Konstantin Kapitanovitsch Uschkoffille.[2] Uschkoffin aikana huvilassa vietettiin vilkasta seuraelämää.[3] Uschkoffin vaimo Therese Walentinowna oli lahjakas pianisti ja huvilalla kävi nimekkäitä vieraita, kuten säveltäjä Sergei Rahmaninov.[3] Uschkoffit myivät huvilan vuoden 1916 joulukuussa[3] norjalais-puolalaista syntyperää olevalle, mutta Venäjällä kasvaneelle Herman Karl Hansenille, joka oli ammatiltaan lääkäri.[4] Hansenin vaimo Anna oli venäläinen ja pariskunta tuli Suomeen turvaan sodalta ja vallankumoukselta.[4] He muuttivat vuonna 1922 Vilnan lähelle maatilalleen[4] ja myivät Syvärannan Onni V. Tuiskun lepokotisäätiölle.[5]

Sanomalehtimiesten lomakoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1920 kuollut Onni V. Tuisku oli pilalehden omistaja ja päätoimittaja, jonka testamenttimääräykseen huvilan hankinta perustui.[5] Syvärannasta tuli suomalaisten sanomalehtimiesten ja -naisten lepokoti, joka aloitti toimintansa toukokuussa 1923.[5] Lepokodissa lomailivat toimittajien ja konttorihenkilökunnan lisäksi myös monet taiteilijat ja muut lomanviettäjät.[5] Lomailijat pelasivat tennistä, uivat Tuusulanjärvessä ja pelasivat erilaisia pelejä.[5] Syvärannassa pidettiin myös teatteriesityksiä.[5] Seuraelämä oli tuolloinkin vilkasta, jopa niin vilkasta että huvilalla vuoden 1924 alussa asunut toimittaja Eino Leino koki Syvälahden ilmapiirin liian levottomaksi ja juoruilevaksi.[5] Lepokotitoimintaa kesti vuoteen 1936 saakka.[6]

Lottajärjestölle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvärannan nykyinen päärakennus, Lottamuseo.

Tuiskun säätiö myi Syvärannan vuoden 1936 joulukuussa Lotta-Svärd Säätiölle, joka perusti sinne lottaopiston ja lepokodin.[6] Järven rantaa rakennettiin uusi rantasauna ja huvila korjattiin, sen torni purettiin huonokuntoisena.[6] Lepokoti avattiin kesäkuun 1937 alussa ja ensimmäinen kurssi lotille pidettiin saman vuoden syksyllä.[6] Lottaopisto järjesti vuosina 1937–1943 61 kurssia, joihin osallistui yli 1800 lottaa.[6] Huvilassa oli täysihoitola vuosina 1937–1939 ja Päämajan tiedusteluyksikkö syksyn 1939 ja tammikuun 1941 välisenä aikana.[6] Lotat viljelivät tilan puutarhassa hyötykasveja.[6]

Järven rannalla oleva ”Ruotsin Maja” on lahja ruotsalaisilta lottajärjestöiltä ja peräisin vuodelta 1941.[6]

Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin 23. marraskuuta 1944.[6] Ennen lakkautusta Syväranta oli lahjoitettu Suomen Naisten Huoltosäätiölle,[6] joka oli perustettu syksyllä 1944.[7] Huoltosäätiö sai lahjoituksena myös paikallisten lottaosastojen omaisuutta, jotain omaisuutta jouduttiin kuitenkin luovuttamaan valtiolle.[7]

Vanha puinen huvila syttyi tuleen illalla 1. huhtikuuta 1947, palo lienee alkanut viallisista sähkölaitteista kolmannesta kerroksesta.[8] Sammutustöissä oli viisi palokuntaa, Helsingin palopäällystökoululta kaukoavustusosasto ja sata varusmiestä Hyrylän varuskunnasta.[8] Tuusulanjärven jää oli kuitenkin niin paksu, että sammutusvesiavantojen hakkaaminen oli liian hidasta.[8] Päärakennusta ei voitu pelastaa, se tuhoutui lähes kivijalkaan.[8] Alimman kerroksen huonekalut ehdittiin kantaa ulos turvaan.[8] Pelastetuksi tuli myös kokouskahveja varten valmiiksi katettussa pöydässä huvilan toisessa kerroksessa ollut senaikainen harvinaisuus, täytekakku, joka löytyi tulipalon jälkeen hangelta.[8]

Palon jälkeen Huoltosäätiön tytäryhtiö Tuomaahuolto Oy jatkoi toimintaa Syvärannassa käyttäen rantasaunaa ja Ruotsin Majaa toimitiloina.[9] Muita vanhoja rakennuksia tontilla ovat puutarhurin taloksi kutsuttu asuinrakennus ja piharakennus, joka on sittemmin kunnostettu näyttelytilaksi.[9] Jäljellä on myös Suomen Puuteollisuus Oy:n lahjoitama Tikka-mökki vuodelta 1947, mökki on vuokrattuna.[9] Syvärannan tontille on rakennettu Lottakodin valmistumisen jälkeen uusia taloja vuokra-asunnoiksi.[10]

Huoltosäätiö päätti vuonna 1994 50-vuotisen toimintansa kunniaksi rakennuttaa Syvärantaan entisen lottien tapaamispaikaksi Lottakodin, jossa olisi tilaa myös näyttelyille.[7] Sen suunnittelivat arkkitehdit Irmeli ja Markus Visanti.[7] Rakennus valmistui vuonna 1995 ja avajaisia vietettiin Lotan päivänä 12. toukokuuta 1996.[7] Rakennus on nykynimeltään Lottamuseo.[7] Siinä on torni, kuten alkuperäisessä Syvärannan huvilassakin.

Suomen Naisten Huoltosäätiö vaihtoi nimensä vuonna 2004 nykyiseksi eli Lotta Svärd Säätiöksi.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Syvärannan hämähäkinseittiportti -postikortti Lottamuseo.fi. Viitattu 16.6.2020.
  2. a b c d Elämää Syvärannassa: 1869 Syväranta rakennetaan. Syvärannan huvilan varhaiset vaiheet. Lottamuseo.fi. Viitattu 15.11.2015.
  3. a b c d Elämää Syvärannassa: 1904 Uschkoffit. Syväranta Uschkoffien aikaan. Lottamuseo.fi. Viitattu 15.11.2015.
  4. a b c Elämää Syvärannassa: 1917 Hansenit. Syväranta Hansenin perheen turvapaikkana Lottamuseo.fi. Viitattu 15.11.2015.
  5. a b c d e f g Elämää Syvärannassa: 1922 Lepokoti. Sanomalehtimiesten lepokoti Lottamuseo.fi. Viitattu 15.11.2015.
  6. a b c d e f g h i j Elämää Syvärannassa: 1937 Lottaopisto. Lottamuseo.fi. Viitattu 15.11.2015.
  7. a b c d e f g Tietoa säätiöstä: Säätiön historia (Tekstin lähteenä Irja Kleemolan Suomen Naisten Huoltosäätiö 1944-1994) Lotta Svärd Säätiö. Viitattu 15.11.2015.
  8. a b c d e f Elämää Syvärannassa: 1947 Syvärannan palo. Lottamuseo.fi. Viitattu 15.11.2015.
  9. a b c Elämää Syvärannassa: Syväranta tulipalon jälkeen. Lottamuseo.fi. Viitattu 15.11.2015.
  10. Elämää Syvärannassa: 1996 Lottamuseo. Lottamuseon rakentaminen. Lottamuseo.fi. Viitattu 15.11.2015.