Synsepalum dulcificum
| Synsepalum dulcificum | |
|---|---|
 Synsepalum dulcificum -lajin hedelmiä |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kladi: | Siemenkasvit |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Sapotillakasvit |
| Suku: | Taikamarjat Synsepalum |
| Laji: | dulcificum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Synsepalum dulcificum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Synsepalum dulcificum on sapotillakasveihin ja taikamarjoihin kuuluva kasvilaji. Se on pensas tai pieni puu, jolla on soikeat–suikeat ehyet nahkeat lehdet ja pitkulaiset, marjamaiset, kypsinä punavioletit hedelmät.[3] Laji kasvaa luonnonvaraisena Länsi- ja Keski-Afrikassa Norsunluurannikon, Ghanan, Beninin, Nigerian, Kamerunin, Keski-Afrikan tasavallan, Gabonin, Kongon tasavallan ja Kongon demokraattisen tasavallan alueilla.[3]
Lajin erikoisuus on sen hedelmien kypsinä sisältämä glykoproteiini mirakuliini, joka pystyy tilapäisesti vaikuttamaan ihmisen kielen makureseptoreihin ja vähentää happaman maun aistimista. Vaikka hedelmät ovat itsessään lähes mauttomia, niitä syönyt aistii muut happamat tai kirpeät maut makeina. Marjojen kanssa nautitaan usein tästä syystä esimerkiksi sitrushedelmiä tai palmuviiniä. Marjan vaikutus syöjän suussa kestää pari tuntia. Mirakuliini hajoaa lämmitettäessä, joten vaikutus toimii vain tuoreissa kypsentämättömissä marjoissa. Marjojen käyttö on levinnyt Afrikasta joihinkin muihin maihin, kuten Japaniin. Etenkin Japanissa sitä käyttävät diabeetikot tai muuten erityisiä ruokavalioita seuraavat tehdäkseen vähäkalorisesta ruuasta makeaa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Botanic Gardens Conservation International (BGCI) & IUCN SSC Global Tree Specialist Group: Synsepalum dulcificum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.12.2024. (englanniksi)
- 1 2 Tropicos: Synsepalum dulcificum (Schumach. & Thonn.) Daniell (englanniksi) Viitattu 29.3.2021.
- 1 2 Govaerts, R. et al.: Synsepalum dulcificum (Schumach. & Thonn.) Daniell Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Darra Goldstein: The Oxford companion to sugar and sweets, s. 457. Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-931339-6 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)